torstai 1. elokuuta 2013

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä

Hellou. En taatusti ole ensimmäinen enkä viimeinen hevosen omistaja, joka miettii miksei koskaan innostunut jostakin muusta harrastuksesta - ihan mistä vaan. Miksi en pitänyt yleisurheilusta? Ai niin koska meidän hallissa haisi oksennus ja hengityksen pidättäminen kävi pyörryttämään. Entäs baletista sitten? "Susanna sulla on löysä pylly ! Sulla pitää olla purukumipylly !", siinä sitten kuusivuotias miettii mitä tarkoittaa purukumipylly... hubbabubba heiMiksi voimistelukaan ei napannut? ... niin no, muut heitteli kärrynpyöriä yhdellä kädellä kun minä rimpuilin, itkin ja huusin etten uskalla tehdä kuperkeikkaa. Entäpä luistelu? Jaa-a, taisi alkaa pännimään se ettei kukaan kertonut kuinka jarrutetaan, "kyllä ne seinät sut sit pysäyttää !"...... tumps.

Ratsastus oli ainoa harrastus, jonka parissa tunsin itseni hyväksi ja paloin halusta oppia lisää. Sillä ikuisella opin tiellä ollaan edelleen, eikä loppua näy. Näiden kaikkien vuosien aikana hevosista on mullekin tullut enemmän elämäntapa kuin harrastus. Oma hevonen on (hyvällä tavalla) arkipäivää, ja on ihana tietää että tallilla on aina joku odottamassa ♥ Vaikka ne hyvät hetket voittavat huonot mennen tullen, niin välillä meinaa kuitenkin epätoivo päästä niskan päälle. Sitä kyseenalaistaa itsensä ja toimintatapansa, miettii mitä olisi voinut tehdä toisin jottei nyt seisoisi tässä. Kuuntelee yöt läpeensä surullisia biisejä ja itkee naamansa irti, kuin olisi jo päättänyt luovuttaa.

Susta en luovuta koskaan ♥

Hermojensa lisäksi säästäisi monen muun lajin parissa myös varmasti ison summan rahaa. Jospa harrastaisi ainoastaan juoksemista? Siinä jos joutuisi vaikka kahdet tossut vuodessa kustantamaan, niin kummatkin saisivat maksaa noin 500 € yltääkseen yhteensä siihen summaan, mikä samassa ajassa meidän kohdalla menee niihin hevosen uusiin popoihin. Tai mitä jos harrastaisi jalkapalloa, ja se pallo sattuisikin puhkeamaan? Sitä tuskin viikkotolkulla itketään ja tehdään youtubeen muistovideota, "rest in peace best pallero ever". Ei, sitä marssitaan kauppaan ja ostetaan uusi pallo. Problem solved. Vanhan voi heittää nurkkaan, sen voi sitten antaa vaikka naapurin koiralle riepoteltavaksi. Inhottavaa ajatella, että joillakin kyllä tuntuu olevan saman tapainen käytäntö myös hevosten kohdalla... Niitä harvemmin naapurin koirille annetaan, mutta rikkinäisinä eteen päin kuitenkin. Mulla ei ikinä antaisi omatunto myöten.

Ehkä vaikeinta eläinten kanssa ovat ne tilanteet, jolloin tietää että jotakin on vialla, muttei tiedä mitä. Jos työskentelet tiiminä toisen ihmisen kanssa, voit aina kysyä: "oletko kunnossa, sattuuko johonkin?", mutta kun parina on eläin, on vastauksen selvittäminen ihmisen vastuulla. Sama vastuu kulkee mukana myös (vaikeidenkin) päätösten teossa. Ja se vastuu on yksinkertaisesti pakko kantaa, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Siinä vähän viime päivien ajatuksia, koska tällä hetkellä mua harmittaa ihan älyttömästi tämä epätietoisuus. Tuntuu, että muu elämä on ihan harmaata sumua, kun turhautuneisuus vie niin paljon energiaa. Voi miten paljon helpommalla sitä toisinaan pääsisikään, jos ei olisi koskaan hevoskärpäsen puremaksi joutunut ! Sitä vain eläisi iloisena, tiedottomana paremmasta. Sillä kaikista huolista ja murheista huolimatta hevosen omistaminen on ehdottomasti yksi maailman hienoimmista asioista, enkä vaihtaisi pois hetkeäkään. Se on antanut mulle niin paljon, ettei ole epäilystäkään siitä ettenkö tulevaisuudenkin epätoivon hetkiä kestäisi. Niistä vaan pitää päästä yli, tavalla tai toisella.

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä,
valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin.
En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä.
Rakastan sua vielä,
rakastan niin kauan kuin mä voin.

Kuva eiliseltä, © Jonna. Söpöin pikkumies.

Tänään olin Sofian kanssa Laaksolla kuvailemassa Kalliorinteen Ratsastajien sekä Team Golden Spurin järjestämiä alue- / kansallisia estekisoja, jotka jatkuvat aina sunnuntaihin saakka. Ehdittiin kuvata ainoastaan metri (luokka 2), mutta tarkoitus olisi palata paikan päälle muinakin päivinä. Ainakin mikäli sää on hyvä. Kuvia tulossa sitten kun ehdin ne muokkailemaan, tällä kertaa luvassa myös hieman tarkempaa selvitystä mm. käyttämistäni asetuksista... :) Palaillaan, moi !

51 kommenttia:

  1. Aivan loistava postaus! Samojen ajatusten kanssa tullut monta kertaa painittua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! On tää hevosharrastus kyllä aikamoista... :D

      Poista
  2. Voih, niin samoja fiiliksiä eikä mulla edes ole omaa hevosta... :( Olisipa vaan niin helppoa harrastaa vaikka shakkia.

    VastaaPoista
  3. Tää oli ajatuksia herättävä postaus ja alku mua meinasi hieman hymyilyttää. Toivottavasti saatte selvyyttä Nuutin tilanteeseen siellä klinikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä niin, kiitos :) Joo toivotaan niin !!

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitettu. Olet ihan oikeassa, ratsastus ja hevosen omistaminen on ehkä henkisesti raskaampaa kuin fyysisesti, vaikka tämä urheilua onkin. Toivon todellakin, että Nuutin tilanne selviää pian, koska epätietoisuus on pahinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... ! Varsinkin jos on just semmonen "ei niin kilpaurheilijamainen" suhtautuminen tähän touhuun. Kiitos, samaa toivon mäki. Ennen sitä on vaikea niitä päätöksiäkään tehdä !

      Poista
  5. voimia sulle ♥!

    VastaaPoista
  6. Suloinen Nuutti ja teksti oli jotenkin niin hyvin kirjoitettu, että alkoi itsekin miettimään. Miten sitä on päätynyt hevosharrastuksen pariin, eikä vaikka pesäpalloon? Mutta en haluasi itse vaihtaa tätä harrastusta mihinkään!! :)
    Mukava postaus ja ihania kuvia ♥ Tsemppiä teille! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, en voi uskoa että se olisi henkisesti yhtä raskasta :D Mutta sama juttu kyllä, mihinkään en tätä vaihtais ! Kiitos kovasti ♥

      Poista
  7. Aivan ihana, liikuttava teksti, johon pystyin samaistumaan ihan täysin. Yritä jaksaa, toivottavasti Nuutilla ei ilmene mitään pahaa häikkää ja teillä on edessä vielä monta yhteistä vuotta. :-)

    VastaaPoista
  8. Tosi kiva postaus, kirjotit kyllä tosi hyvin :))

    VastaaPoista
  9. Voi että mulla on niin samat tuntemukset :( Ei vaan jaksa innostua kun ei suju, mutta siltikään omasta rakkaasta hevosesta en luovu! Tsemppiä sullekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä vaikeeta kun tuntuu että voimat on loppu, mutta tietää ettei kuitenkaan voi luovuttaa. Toisinaan ois helpompaa kun ei kiintyis niin kovin, vaan ajattelis hevosta enemmän kilpakumppanina kuin ystävänä, mutta saisko siitä sit niin paljon irti? Tavallaan on ihana tajuta, että on olemassa edes yks asia minkä vuoksi jaksaa vaikeinakin aikoina painaa eteenpäin :) Kiitos ♥

      Poista
  10. Voi mä niin tiedän ton tunteen :(

    Meillä meni vuosia siihen, että kuljettiin klinikalla ja erilaiset ihmiset tutkivat tammaa ja miettivät mitä voi tehdä. En osaa sanoa mitä tolle asialle tein, taisin vaan luovuttaa ja päättää ettei sillä oikeastaan ole väliä. Niin kauan kun tamma olisi onnellinen ja iloinen, se olisi terve vaikka jalat sanoisivatkin muuta. Siitä lähti ne kävelylenkit maastossa, yhdessä oleminen, ei sen kummempaa. Joillekkin asioille täytyy vain antaa aikaa, ja meillä kävi näin. Kukaan eläinlääkärikään ei varmastikkaan olisi uskonut että me ollaan nyt tässä vaiheessa, mutta tässäpä sitä nyt ollaan. Tamman vointi on parhain pitkään aikaan!

    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, aivan ihana kuulla. Se on kyllä hassua miten paljosta on valmis luopumaan, jos vaan on mahdollisuus vielä saada yhteistä aikaa sen kaikista rakkaimman kanssa ♥

      Kiitos kovasti ♥

      Poista
  11. Tosi hyvin kirjoitettu ja niin totta. Välillä sitä miettii, että kuka täysjärkinen vapaaehtoisesti tähän hommaan oikein alkaa. Mutta ei sitä kyllä poiskaan vaihtaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Älä muuta sano, en ollenkaan ihmettele miks hevosihmisillä on vähän hullun maine "normaalien ihmisten" keskuudessa :D

      Poista
  12. Aivan kun mun mietteitä ois postaukseen kirjotettu. Oon miettin samoja asioita tässä kesän mittaan,et kuinka paljo helpompaa ois, jos ei ois ikin hevosia alkanu harrastamaan ja kyllä mulleki tää on elämäntavaks tullu,eikä oo enää vaa pelkkä harrastus. Jotkut ei sitä voi tajuta, miten paljon hevoset antaa sisältöä elämään,mut tärkeint on, et se on mulle henkireikä :)
    Enkä vaihtais päivääkää, vaikka toisinaan tuntuu sille, et kaik vaan kaatuu päälle ja mikään ei onnistu... Tosin pieniä murheita mun murheet on Nuutin terveyden rinnalla, mut ite oon taistellu kauan satuloiden epäsopivuuden kanssa ja mulla on kummatki hevoset ilman satuloita ja se teettää päänvaivaa hirveesti... Tamma on ollu kipeä selästään enemmän ja vähemmän epäsopivien satuloiden takia ja on satuloinnissakin protestoinut vähän väliä. Virheistä oppii ja jokainen tekee niitä jokatapauksessa.
    Välillä tuntuu, et on yksin tuntemuksiensa kans, mut on niitä vastoinkäymisiä muillakin.
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ! Kyllä se vaan antaa niin paljon, ettei sitä voi mikään rahallinen summa korvata ♥

      Satulaongelmat on kyllä tosi kurjia, niihin saattaa upota isoja summia rahaa ja epäsopiva penkki voi aiheuttaa paljon hallaa ;( Ei ole aina tätä touhua ihan helpoksi tehty !

      Kiitos, ja tsemppiä teille satulan etsintään !

      Poista
  13. Ratsastus on kuin huume ... siihen jää koukkuun... eikä voi päästää irti!

    Kaikkea hyvää teille, toivotaan parasta Nuutille! Haleja molemmille <3 <3 <3

    VastaaPoista
  14. Tosi ihana postaus♥ Voi nuuttia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Niinpä, pieni rassu ;( ... vaikka onkin viime päivät ollut niin huligaani riiviö että on ihan meinannut käpy palaa :D

      Poista
  15. MITÄ OLIKSÄ LAAKSOLLA?? koska mäkin olin torstaina, kun kävin morottaa tuttuja! Mennään aina ristiin :D koin karun kohtalon ku kaadoin jurri jurvasen batteryn ja se löi mua päähän + pudotti aidailta......!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OLIN !!!! Voi hitsi XD OUNNOUUU aika julmaa ! Jurri jurvanen XDDDDD

      Poista
  16. hyvä postaus, niinku sulta aina! ootan innolla kuvia:)

    VastaaPoista
  17. Musta tuntuu että en muutenkaan ole ollu iha järkevä näitten mun harrastusten valintojen kanssa...
    Ensinnäkin tää ratsastus, monet kerrat olen itkeny millon mistäkin, mutta ikinä en pystyis vaihtamaan! <3
    Ja toiseksi, harrastan showtanssia ja löysin lopulta itteni opettamassa kahtakymmentä 7-9v huligaania jotka on mun vastuulla ;)
    Mutta molemmat harrastukset on opettanu PALJON!

    Voi pikku Nuudelia :( Toivottavasti ongelma löytyy ja ratkeaa pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi eii XD Mä en varmaan semmosen apinalauman kanssa kyllä selviäis ! :D

      Niinpä :( Toivotaan niin !!

      Poista
  18. Kirjotit niin hienosti ja kaikki oli totta! :( toivon koko sydämeni pohjasta ettei Nuutilla ole mitään vakavaa <3 onneksi Nuutilla on kuitenkin sinä omistajana, joka tekee kaikkensa että hevonen voi hyvin :) Niin upea toi sun ja Nuutin kuva, olette vaan aina musta niin upea ja ihana pari, jotka sopii toisilleen täydellisesti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista, lämmitti mieltä tosi paljon ! ♥

      Poista
  19. Juu se on kyllä aina tuollasta näitten eläinten kanssa,kun ne ei osaa kertoa mihin sattuu.. Itse en juurikaan voisi laittaa hevosta kiertoon jos tulee jotain ongelmia. Törmäsin juuri johkin blogiin jossa bloggaajalle oli ostettu ulkomailta varmasti yli10tonnin hevonen,nyt blogissa luki että heppa on myynnissä kun ei ratsastaja pärjää hepankaa. Miksi himputin takia pitää ostaa liian vaikea hevonen ekaksi? Toinen lause mitä en ymmärrä niin on "tämähän on vaan hevosurheilua" yhtälailla se hevonen joka on eläin ei antsaitse sitä että se ekaksi kiikuttaa ratsastajan kansalliselle tasolle kun hepan kapasiteetti tulee vastaan niin myyntiin vaan..kumma on!! Itse tuskailen tallipaikasta mieli tekisi vaihtaa poni ihan minun viereiselle tallille. Ois kiva taas itse tehdä aamutalleja,siivota sitä karsinaa ja touhuta kaikkea muuta mukavaa kun tallivuokrakin pienenisi puolella. Sitten on taas itse kun alotan lukion niin riittääkö aika siihen että teen koulun ohella paljon tallitöitä. Nykyisellä tallilla en juurikaan tee mitään. Täytyy varmaan miettiä hyvät ja huonot puolet taktiikalla jos saisi päätöksen tehtyä. Mutta tsemppiä sulle ja nuutilla,olette ihana pari!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmm... ;( Niin no, ihmiset näkee tän(kin) lajin niin eri tavalla, jotkut pitää tärkeimpänä sitä että saa viettää rakkaan hevosensa kanssa aikaa muutenkin kuin kisaradoilla edeten ja toiset sit taas haluu menestyä. Mun mielestä ratsastuksen pitäminen kilpaurheiluna on ihan ok, niin kauan kun hevosta kohdellaan oikeudenmukaisesti. Oli meilläkin joskus ajatuksena, että Nuutti on hyvä ensihevonen, joka voidaan tarpeen vaatiessa vaihtaa parempaan jossain vaiheessa, mutta kun kiinnyin Nuuttiin niin eihän sen vaihtaminen tullut kuuloonkaan... :)

      Voih, ymmärrän ton tallipaikkatuskailun tosi hyvin !! Meilläkin on ollut pohdinnassa tallin vaihto jo ties kuinka pitkään... Kaikissa paikoissa on aina omat plussat ja miinukset, se on vaikee päättää mitkä plussat menee toisten edelle :D

      Kiitos kovasti, ja teille tsemppiä tallipaikan pähkäilyyn ! :)

      Poista
  20. Voi aivan ihana postaus! <3 Tuli muutama kyynelkin :D Samoja asioita on tullut paljon mietittyä kesän aikana itsekkin. Huoli on suuri nimittäin täälläkin omasta... Tsemppiä sinne! Ootte kyllä upea pari! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥ Mikäs teillä? ;(

      Poista
    2. ei tiedetä :s epäpuhdas/ontuu, välillä vaan lievästi ja välillä enemmän. :s

      Poista
    3. Voi ei !! :( Tämmöset jutut on kyllä niin kurjia, aiheuttaa tosi paljon stressiä. Tsemppiä kovasti teillekin ♥

      Poista
  21. Onhan Nuutilla kaikki hyvin! :'c <3 mutta joo ei kyllä voi ymmärtää että täytyy rikkinäisiä hevosia laittaa eteenpäin :( miksei voi hyvää ystävää päästää sille viimeiselle matkalle, jos sillä on jo kipuja ja se on työnsä hyvin tehnyt... Sitten kun vielä salaillaan eikä myydä vaikka jonnekkin eläkekotiin >:( siinä pettyy vaan uudet omistajat ja eihän se ole kivaa eikä reilua eikä oikein sitä viatonta heppaa kohtaan, joka ei voi edes omaa mielipidettään kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, toivottavasti on vaan jotain pientä ja helposti hoidettavaa ;( Niinpä, se on jotain ihan käsittämätöntä... mä en ymmärrä miten jotkut voi olla niin kylmiä ettei välitä hevosen elämästä sen enempää ! Mä en ainakaan vois elää itteni kanssa...

      Poista
  22. Voi nuude! Toivottavasti kaikki selviää hyväksi <3 ite oon viimeaikoina miettinyt kovasti kuviokelluntaa. Mä luulen että voisin olla siinä oikeesti hyväkin, ku osaan hienosti kelluu jne. Täytyypä googlettaa kuviokellunta, luulen, et se ois henkisesti hurjan paljon iisimpää ku hevoset... Tsemppiä sulle ja nuudelille. Otan sut mukaan sit kuviokelluntatreeneihin ihan koska vaan haluut... Voidaan perustaa oma ryhmä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi kuviokellunta kuulostaa hyvältä ! Kannatan sitä omaa ryhmää, luulen että meitä ois mukaan lähtijöitä oikein runsain joukoin. En kyllä tiedä osaanko kellua mut kai siinä saa olla jotkut pelastusliivit ainakin? Googletin kuviokellunta ja ensimmäisenä tuli linkki wikipediaan ja artikkeliin taitouinti. Meidän pitää kyllä sit kutsua sitä taitouinniks kun se kuulostaa paljon hienommalta !

      Mutta kiitos paljon tsempeistä, toivottavasti tosiaan tästäkin selvitään ♥

      Poista
  23. Nyt en enää kestänyt, joten pakko oli tulla kommentoimaan! Voin sanoa, että rakastan sun blogia ja tapaa, jolla kirjoitat. Se on ihanan persoonallinen ja huumorinpilkahduksiakin aina löytyy. Ulkoasukin on aivan mahtava! Käyn yleensä vähintään kerran päivässä katsomassa, josko olisi tullut uusi postaus.
    Myös ainakin tekstien perusteella olen saanut sellaisen kuvan, että sinulla ja Nuutilla on vahva luottamus toisiinne. Nykypäivänä harva hevonen loppupeleissä oikeasti tuolla tavalla luottaa ratsastajaansa ja vielä harvempi ihminen taitaa luottaa hevoseensa niin paljon, että uskaltaa tuolla tavalla mennä pellolla selkään ihan ilman varusteita. Sekin on asia, joka todella tekee tästä blogista mielenkiintoisen seurattavan.
    Toivottavasti Nuutilla ei ole mitään vakavaa ja teidän yhteistyö jatkuu vielä monta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aivan ihanasta kommentista, kuuntelin samalla yhtä vähän surullista biisiä ja meinasi tulla tippa linssiin ♥ Ihan mahtavaa jos tykkäät !

      Mutta apua, unohdin siihen postaukseen mainita, että Nuutilla oli kuvaustilanteessa päässään riimu, jonka muokkasin pois saadakseni kuvista siistimmät ja "taiteellisemmat" :'---D Rehellisesti sanottuna kuitenkin uskoisin, että sillä riimun pois ottamisella ei juurikaan olisi ollut eroa. Itseasiassa olin vähällä testatakin, mutta sitten pellolle saapui meidän tallin omistajan tytär enkä viitsinyt ruveta "pelleilemään"... :D Ehkä se "riimu pois" on seuraava askel tässä meidän "pelhamit + gramaanit virityksistä riimuun" -projektissa... ;) ainakin kentällä / laitumella toimii ! Jotenkin Nuutista tulee niin tarkkaavainen istunnalle kun päässä ei ole mitään :)

      Mutta kiitos kovasti ♥ Samaa toivon ! :)

      Poista
  24. Tosi hyvin kirjoitit, ja niin totta !

    VastaaPoista
  25. Vika kuva oli tosi hyvä! :) Ja hyvä teksti!

    VastaaPoista
  26. Ihan mahtava blogi! Nauraa rätkätin noille Nuutin kuvateksteille :D Mahottoman komee hevonen.

    http://wermeroosa.blogspot.fi Käy toki tsekkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ihana kuulla, kiitos ! :D

      Käyn kattomassa :)

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !