Uudistunut HIHS 2014

Maamme suurin vuosittainen ratsastustapahtuma toi viime viikolla Helsinkiin pitkän listan niin kansainvälisiä huippuratsastajia kuin kotimaan kilpakentiltä jännittäviin finaaleihin valikoituneita amatöörejäkin. 17 vuotta Hartwall Areenan tiloissa viihtynyt (tai viipynyt, kuten muutamat vitsailivat) Horse Show nähtiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsingin Jäähallilla. Olen ollut koko viikon ihan hillittömässä räkätaudissa minkä vuoksi postailu on hieman jäänyt, mutta toivottavasti jaksatte vielä yhden HIHS -sepustuksen lueskella... :) Varoitus: sikana liikaa kuvia.

Kaikki alkoi taas Amateur Tourin finaaleilla.

Tallikaverit Sara ja Fox tekivät torstaina hienon suorituksen.

Torstai-iltana oli kouluratsastusnäytös, ah, parhautta !

Toinen oli ehkä vähän tyytyväisenä itseensä, söpö !

Go Suomi !

Tällä venäläistytöllä oli aiikas kivoja heppoja........... !

Eikä jäänyt kalpenemaan tämän liettualaisenkaan valkoinen satuponi.

Perjantai-illan Amateur Tour top 10 ja super söpö Usva kakkonen.

Moni toivoi Horse Shown kauan odotetun uudistuksen vievän tapahtumaa "takaisin kohti Messukeskusta", jonka paljon puhutusta tunnelmasta mulla ei valitettavasti omakohtaista kokemusta HIHS:in osalta ole. Varhaisimmat muistoni kyseisestä tapahtumasta sijoittuvat ensimmäisiin vuosiin Hartwall Areenalla 90-luvun lopulla, yhtenä niistä ala-asteen toisella luokalla johonkin aamupäivänäytökseen tehty luokkaretki. Opettajamme oli (ja on edelleen, heh, terkkuja vaan Annikselle mikäli tätä nyt lukee !) hevosihmisiä ja raahasi määrätietoisesti kaikki tenavat siistissä parijonossa heppoja katsomaan. Silloin kääpiönä koko Areena tuntui ihan käsittämättömän suurelta paikalta, johon olisin voinut vannoa mahtuvan ainakin puolet Suomesta. Yläkatsomossa istuskellessamme sain jatkuvasti kuikuilla edessäni istuvan madamen ylitse ja ohitse, sillä kenttä jäi lähes kokonaan hänen tupeeratun hiuspehkonsa taakse.

Totuus onkin, että Hartwallilla katsomot ovat ylös saakka matalat ja jo alhaalta suhteellisen etäällä kentästä. Jäähallilla tilanne puolestaan on täysin päinvastainen. Tämän ansiosta tunnelma oli odotetusti hieman entistä tiiviimpi, ja etenkin lauantai-illan riemukkaassa juhlanäytöksessä pienempi, niin sanotusti lähemmäs tapahtumien keskiötä rakennettu tila pääsi toden teolla oikeuksiinsa. Voi sitä naurunsekaisten kannustushuutojen määrää... ! Jyrkät katsomot aiheuttavat kuitenkin yhden pienen miinuksen nimeltään jyrkät rappuset, joita etenkin vatsa kippurassa naurettuani hieman kammosin kavuta. Varsinkin kun niiden pinta hallilla on melko liukas. Odottelen edelleen innolla sitä päivää kun on mun vuoro kaatua ja pyöriä päistikkaa alas aina kaukalon laitaan saakka, t. kerran vastaavanlaista tilannetta sivusta todistanut..........

"Noora Karma shoots an apple."

... joka olikin ilmapallo.

Suuri Suomalainen Hevos Show ja melkoisen pimeät kuvausolosuhteet.

Lauantai-illan parasta antia: julkkisten ride& drive ! Tässä Wanda Dubiel ratsastaa niin kovaa ettei spottivalokaan ehtinyt mukaan.

Fuchsin pojallakin taisi olla ihan hauskaa. Huomatkaa taustalla päin areenan seinää ajanut Marko Björs...

Voittajajoukkue, jonka Noora Karma luonnollisesti arvasi täysin oikein.

Sen jälkeen hän taikoi lavalle hienon lumisateen...

... jonka saattelemana stagelle asteli kukapa muu kuin Siltsu.

Siellä se vetää, ja toimihenkilöt bailaa etualalla.

Illan huipennus: 6-bar. "Johku mee seisomaan sen esteen eteen ! Joo-o, on se ainakin yli 155cm." :D Edessä ratamestari Frédéric Cottier, kuuma nimi Ranskan MM-ratojen takana.

Hartwall Areena on vuosien varrella kerännyt kritiikkiä paitsi "etäisestä" tunnelmastaan, myös mm. ahtaasta exposta sekä kylmistä verryttely- ja tallitiloista. Etenkin näin kylmänä vuodenaikana en lainkaan ihmettele miksi Helsinki ei kaikilta ominaisuuksiltaan ole suurta joukkoa ratsastajista kovastikaan innostanut. Hevosten kävelytysalueena toimi katokseton autoramppi ja parkkihalliin rakennettu, lukuisten betonitolppien "koristama" verryttelyalue oli aina täyttä kaaosta. Välillä siellä olivat samaan aikaan kansainväliset esteratsukot, väliaikaohjelmanumeroon valmistautuvat valjakot sekä päälle vielä joku juoksutettava. Suoritusten jälkeen klipatut kilpahevoset käärittiin lukuisiin untuvapeittoihin ja toppaloimiin, jotta niiden lihakset eivät parkkihallitallissa pakkasöiden aikana jähmettyneet.

Tänä vuonna Helsingin Jäähallilla hevoset majoittuivat Stadikan tiloissa, joka ainakin kuulemani mukaan oli ratsastajien mielestä parannus edelliseen. Pienenä miinuksena tallialueen sekä hallin välinen kävelymatka, joka ei kuitenkaan onneksi kovin montaa sataa metriä ollut. Tuulessa ja tuiskussa se toki tuntui pidemmältä, heh. Verryttelyalueena toimi harjoitushallin kaukalo, jonka pinta-ala oli varmaan puolet suurempi kuin Hartwallilla. Lisäksi käsihevoset pääsivat samoihin tiloihin niille rajatulle alueelle. Verkkahallista reitti kilpa-areenalle kulki edellisvuosista poiketen ulkokautta, mihin kuulin muutaman ratsastajan ehdottavan ratkaisuksi mahdollista pressutunnelia pahimpien räntäsateiden varalta.

Tämä heppa näytti niiiin ponilta !

Suomalaistuomari Tiina Karkkolainen arvioimassa Sophian ja Zerleonen suoriutumista.

Voitto Ruotsiin, rautiaalle läsipäälle tietty !

Toinen iki-ihana rautias läsipää Ciwi, kolmella sukalla vieläpä !

Tämä heppa meni koko radan iloisesti korvat töttöröllä.

Tällä samaisella ilmeellä siis !

Plussapallot rivissä.

Ihana, upea Weiheinstephaner.

"Voitinko mä?"

"Ai voitin? No ketä me sit venaillaan täs."

Areenaryhmään kuuluvan toimihenkilön näkökulmasta ero Hartwallin ja Jäähallin välillä on melko suuri, sillä ennen suunnilleen kaikki on kuljetettu radalle mönkkäreillä ja nyt kyydillä mahtuvat ainoastaan muutamat kaikista painavimmat johteet, jotka nekin pitää jonkun matkaa estevarikolta siihen areenalle vievälle kulkuväylälle kantaa - mönkijän kanssa kun ei muualle pääse. Onneksi suuri osa estekalustosta kuitenkin viime vuoden jälkeen vaihtui huomattavasti kevyempään, joten käsivoiminkin selvitään. Ainoastaan hieman turhan tiukaksi laadittu aikataulu meinasi tuoda urakkaan vähän turhan paljon haastetta...

Hartwallillahan areenalle pääsi kahdesta tuubista, eli hevoset kulkivat omastaan ja me omastamme. Jäähallilla kulkureittimme on kuitenkin yhteinen ja tänä vuonna kävi parikin kertaa niin, että meille oli varattu radan muuttamiseen / purkamiseen aikaa ihan minimaalisesti, luokan loputtua kaikki huutavat "menkää, menkää !" ja sitten huomataan että ohops, siellä on se viimeinen hevonen vielä areenalla.............. Eli koska kaksi kulkuväylää on luultavasti Jäähallilla mahdottomuus, niin hieman väljempi aikataulu ei olisi lainkaan pahitteeksi. Ehkä Håckukin sitten ehtisi syömään ;)

Paparazzikuvauksesta kiitos Sofialle !

Meidän parhaista parhain ryhmä ! Ainoastaan Timppa puuttuu, snif.

Ihan hukassa.

Jäänteitä vanhasta estekalustosta, inhottavan painavat Sonerat !

Meri tuli sanomaan jotain mutta mähän en taas nähtävästi huomaa mitään.

Huomatkaa mun kuviolliset hanskat ! Ihan HIHS:iä varten hommatut.

Tää on hauskinta.

Ensimmäinen vuosi uudessa paikassa sujui kuitenkin mielestäni suhteellisen hyvin. Kehitettävää jäi toki, mutta koskapas ei ! Tämä vuosi toi mukanaan paljon uutta ja mielekästä, kuten kaiken edellä mainitsemani lisäksi mm. yleisölle auenneen verryttelyalueen sekä yhtenäisemmän expon. Itseäni ei koskaan ole ständien hajanainen sijoittelu haitannut, mutta olihan Hartwallin käytävillä usein melkoinen tungos. Sama se tosin oli tänä vuonna expoteltassakin, mutta sentään sai itse päättää halusiko sinne mennä vaiko ei, heh. Hyviä tarjouksia näkyi muutamilla liikkeillä runsaastikin, mutta yleisesti ottaen hinnat eivät juuri normaalista poikenneet. Meinasin viikonlopun aikana ostaa vaikka ja mitä, mutta loppujen lopuksi huomasin sunnuntaina kanniskelevani mukanani ainoastaan kolmen litran heppanamiastiaa. Vai onkohan se viiden. No anyhow, ainakin Nuutilla on riittävästi karkkia taas pitkäksi aikaa. Muu on toissijaista.

Neljäs vuosi toimihenkilönä meni kyllä taas ihan yhtä nopsakasti kuin kaikki aiemmatkin. Meidän aika vakiintunut rataporukkamme oli jälleen ihan loistava ja nauraa sai enemmän kuin tarpeeksi. Suuret kiitokset myös areenaryhmää johtaneelle apulaisratamestari Johkulle, joka teki meidän tehtävästämme muurahaisina varsin mielekästä :) Kuvaamaan ehdin jälleen hommien lomassa melko runsaasti, joskin laatu on tänä vuonna huomattavasti entistä heikompaa. Vähän itkettää noita viimevuotisia kuvia katsellessa, niisk....... Pakkohan se on uusi kamera kohta hommata, tai vaihtoehtoisesti korjauttaa hammasta purren liian isolla rahalla tuo 60d - ei kestä silmä näitä rakeisiä surkimuskuvia enää...... :D Käsittelylle olisin tosin voinut uhrata enemmän, sillä nämä ovat suoristusta, rajausta ja pienentämistä lukuunottamatta täysin raakoja. Ehkä innostun huomenna ja korvaan sitten nämä klöntit vähän paremmilla...

"Mä olin hieno".

International Dressage Knock-Outin voitto Suomeen, vuhuu !

Suloinen näky World Cupin radankävelyssä; pikkutyttö joka kulki keppihevosensa kanssa toinen käsi ohjaksissa, toinen käsi koko ajan hevosta taputtaen. Oikea asenne !

Edwina Tops-Alexander mietteliäänä rataan tutustumassa.

... samoin kuin innokkaat toimittajat, joille Johku radan kulkua selvitti.

Olitteko itse tänä vuonna HIHS:iä seuraamassa, tai kenties mukana ratsastajan roolissa? Mitä mietteitä uudistunut tapahtuma teidän kohdallanne jätti?