Hööksin alennusmyynnit, check !

Yritin kerrankin sinnitellä ja kiertää riutuneen lompakkoraasuni kanssa kaukaa kaikki petolliset alennusmyynnit, mutta minkäs sitä ihminen heikolle luonnolleen mahtaa... Espoon Hööks on jo sijaintinsa puolesta vähän liian suuri houkutus, mutta uteliaisuuttani herättivät lisäksi myös tallikavereiden ihanat ostokset. Ja melkein kaikki puoleen hintaan ! Vain hullu jättäisi moisen tilaisuuden käyttämättä, eikö...?

Eilen siis vietettiin siskon kanssa tallireissun jälkeen Hööksissä kierrellen ja kaarrellen varmaan lähemmäs tunti. Ainakin puolikas. Välillä pyörin ympyrää keskellä putiikkia kun en tiennyt minne seuraavaksi ryntäisin. Alennustarra hintalapussa sai pinkin poniloimenkin äkisti tuntumaan tuiki tarpeelliselta hankinnalta. Jos sen vaikka seinälle ripustaisi...

Silti, onnistuin kuin onnistuinkin houkutuksista huolimatta pysymään suhteellisen järkevissä ostoksissa. Parhaana näistä ehdottomasti -50% alennuksella aivan ihanat CRW:n punaiset Calabria -ratsastushousut. Sukkapunteilla, kokopaikoilla ja hillityllä bling blingillä varustettuna vieläpä. Melkein teki mieli kiljua kun rekin viimeiset kolmekutoset menivät jalkaan ja joululoman aikana kertyneistä kiloista huolimatta nappikin sujahti mukisematta kiinni. Hintaa näillä 41,90€, kyllä kannatti muutama vuosi metsästää... !

Uusista pöksyistä innostuneena päätin tottakai hommata Showmasterin kouluhuovan samassa värissä. Tällä oli hintaa 24€.

Mukaan tarttui alennuksien ansiosta myös Showmasterin Absorb Impact Pad satulan alle. Normaalisti 30,00€, nyt 15.

Itselleni hommasin vielä JH Collectionin sinisen Latina -neulepuseron (17,40€, norm. 34,80) ja muutamalla eurolla CRW:n ratsastussukat. Ehkäpä nyt viimein raaskin heittää pois edes muutamat niistä vanhoista, joista tulee kantapää tai puolet varpaista ulos. Osa on ostettu ensimmäiselle ratsastusleirilleni vuonna 2004 (vai 2003...?), joten ovathan ne jo jokusen vuoden palvelleetkin......

Pitäähän sitä nyt Puoliverisen Prinssin omistajalta paidastaan kruunun kuva löytyä... ;)

Lisäksi jäin edelleen pohtimaan mm. erästä ihanaa otsapantaa (tai oikeastaan kahta...) ja Showmasterin punaiset fleecepintelit kipitän varmaan ostamaan joku kaunis päivä kunhan vain muistan, ehdin ja jaksan. Ne olivat listalla, mutta unohtuivat lopulta ihan tyystin.

Tänään meillä oli viikottainen koulutunti ja pääsimmekin heppasen kanssa painelemaan sinne tyylikkäinä uusissa tamineissa. Tuon yllä mainitsemani paidan unohdin kotiin, mutta ihan hyvin onneksi istui kokonaisuuteen myös valmiiksi päälläni ollut polo. Lainassa oli tänään(kin...) siskoni ihanat, ruskeat saappaat, joita niiiin kovasti himoitsen......... Lisää kuvia myöhemmin, tässä vain tämä meidän lookkimme tänään !

Superi poitsu, laukanvaihtotreenitkin ihan ok mallilla... !

Oletteko te tehneet alkuvuoden alennusmyynneistä hyviä löytöjä?
Viettäkäämme tuhlurit yhdessä hiljainen hetki kaikkien menneiden (vaan ei unohdettujen) rahojen puolesta, jotka tällä taistelukentällä jälleen kerran mielitekojemme jalkoihin jäivät.

Nuutinpäivän riimuratsastelut

13. tammikuuta, eli Nuutin oma päivä ! Aikamoista, ei sitä ihan joka pollen (lempi)nimi kalenterissa komeile... ;)

"Nuutinpäivä on kansanomaisesti tärkeä merkkipäivä, johon jouluajan on katsottu päättyvän, kuten osoittaa sananparsi: "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi." Vanhojen lakien mukaan joulurauha kesti 20 päivää ja päättyi siten 13. tammikuuta. Päivän perinteisiin kuuluvat eräillä alueilla Länsi-Suomessa myös nuuttipukit", tietää Wikipedia. Nuutti kuunteli hieman hämillään kun kerroin tätä siskolle...

"Minä mitään joulua koskaan oo vieny kuka teille semmosta palturia on puputtanut ?!"

Tammikuun kolmantenatoista omiin perinteisiimme kuuluu pieni omena-porkkana-näkkileipä -kakku. Nuuttipukit ovat tosiaan tainneet jäädä sinne Länsi-Suomeen, mutta Nuutin pukit sen sijaan ovat täällä etelässä varsin tuttu juttu. Viime vuonna nimipäivä oli samalla hepan vapaapäivä ja kävimme reippaalla talutusretkellä aika lailla tallin lähimaastoissa pysytellen. Tuuli oli sen verran navakka, että Nuutin päässä valtoimenaan pomppivat kaksi hernettä törmäilivät toisiinsa oikein huolella ja taluttajan sijasta meikäläinen toimitti riimunnarun päässä lähinnä heittopussin virkaa.

Tällä kertaa pukeilta kuitenkin vältyttiin ja Nuutti oli kaikin puolin oikein mallikas pieni poika. Kenties se päätti näin oikein merkkipäivän kunniaksi käyttäytyä paremmin kuin varmaan koko kuluneena talvena yhteensä. Mitä nyt alkulaukoissa vähän meinasi riemastua......... Tavallisen varustuksen sijasta suoritimme päivän ratsastukset ainoastaan selässä pehmusteena olleen karvaläpyskän sekä riimun voimin. Varsin mukavissa merkeissä kuluneiden varusteitta ratsasteluiden johdosta halusin kokeilla miten heppanen toimii kun pistän sen ensimmäistä kertaa tällaisella "höntsäilyvarustuksella" hommiin hieman aiempaa tehokkaammin.

Koska mörköjen kyttäämisessä alkukäyntien aikana ei oo mitään jännää.

Ja no, hyvinhän se. Aluksi annoin hevosen olla ihan pitkänä eteen alas, mutta vähitellen pyysin sitä hieman kasaan. Takatohvelit toimimaan ja niskaa ylemmäs. Meille heikommassa (vasemmassa) laukassa Nuutti yritti välillä kiskoa itsensä vähän pitkäksi, jolloin oma istuntani petti ja satulalle olisi toden teolla ollut tarvetta. Ravissa sekä oikeassa laukassa ongelma oli helpompi korjata, ja niihin olinkin lopuksi erittäin tyytyväinen. Nuutti liikkui tasaisesti hyvässä tahdissa ja oikein kivalla energialla. Siirtymisissä tuli toisinaan hetkiä jolloin Nuutti tuntui hieman karkaavan avuilta, mutta näissä suurin moitteen sija on tietenkin omassa istunnassani.

Harmillinen tarkennusvamma.

Juuri antamassa pitkiä ohjia, vitsi miten kivaa ravia paineli !

Vaan mikähän se askellaji tässä oli...?

Mä en kestä tota nassua !

Harmillinen tarkennusvamma, vol. 2.

Hiaano ! Ylhäällä ja höyhenenkevyenä.

... ja istunnan heikkouksista taas pistän osan kylmästi riimun piikkiin. Sitä ei ole tarkoitettu ratsastuskäyttöön, joten se heiluu ja sillä on helppo luoda päähän vääränlaista painetta. Tästä syystä pyrin pitämään sen hevosen päässä aina mahdollisimman liikkumattomana ja tunteen kädelle kevyenä, mikä taas tasaista tuntumaa havitellessa tarkoittaa sitä, että oma istunta jää vähemmälle huomiolle. Kädet leviävät ja ylävartalo kiertää herkästi meidän molempien vinoudesta johtuen vasemmalle. Juttelinkin siinä ratsastuksen lomassa tallimme omistajan tyttären kanssa ja totesin, että on varmaan korkea aika ostaa oikeat kuolaimettomat. Riimulla on ihan hauska hölkötellä (yleensä mennäänkin niin, että riimussa on kiinni ainoastaan naru, joka roikkuu ihan löperönä), mutta kyllähän suitset ovat aina vakaammat ja tavoitteellisemmassa treenissä hevosystävällisemmät. Maija lupasi antaa meille kokeiltavaksi erään tuntihevosen suitset, en tiedä minkälaiset ne ovat, mutta ihan mukava vähän testailla ennen kuin ryntään omat ostamaan.

Kuolaimista emme kuitenkaan missään nimessä tule kokonaan luopumaan, sillä Nuutti toimii niillä(kin) hyvin ja ainakin toistaiseksi ko. kapistukset ovat kisoissa pakolliset. Itse kyllä mieluusti sallisin ainakin helpoissa luokissa vaihtoehdoksi myös kuolaimettomat, mutta saa nähdä tulevatko todelliset päättäjät moiselle koskaan lämpenemään...

Minkälaisia kuolaimettomia te hevosillanne käytätte? Mitkä olette kokeneet parhaiksi?

Itse en todellakaan näiden kohdalla ole minkään tason ekspertti, joten olisin enemmän kuin kiitollinen kaikista vinkeistä !