keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Miten meillä menee?

Moiksulimoi, ja oikein mukavaa pikkulauantain iltaa kaikille ! Uusi viikko on jo puolessa välissä ja Nuutti on onneksi taas hieman rauhoittunut. Karkailuakaan ei ole tapahtunut sitten perjantain ;) Maanantaina otus kyllä satulahuoneessa käydessäni asettui pokkana karsinan kynnyksen päälle seisomaan, mutta jäi onneksi niille sijoilleen odottelemaan. Nurkan takaa hevosen näköpiiriin astellessani se peruutti kiltisti takaisin omaan koloonsa. On se fiksu... ;)

Heppanen on myös fiksuna keksinyt, että jos heinät nostaa ruokakippoon, niin voi siinä syödessään nojailla leuallaan sen reunaan ja miltei nukkua samalla.

Nuutti kengitettiin viime viikolla ja se on sen jälkeen ollut aika hyvä ratsastaa. Ravi parani ainakin aavistuksen verran. Yleensä tämä kengitysväli on talvisin ollut ihan ok, mutta pitää seuraavaksi pitää lyhyempänä, sillä toinen etukavio oli lähtenyt taas loppua kohden leviämään. Tätä ei siis tapahdu todellakaan joka kerta, eikä kengitysvälin pituus ole ratkaisevassa asemassa. Kavioiden laiton jälkeen kulmat toki ovat paremmat, mutta toisinaan vasen lähtee leviämään lyhyemmänkin ajan sisällä, toisinaan pidempikään väli ei tee eroa. Tästä syystä päädyin siirtämään Nuutin vähän aikaa sitten ainoastaan kuivalle heinälle, kun en oikein liian sokeripitoisen heinän lisäksi keksi muutakaan meidän tilanteeseemme sopivaa syytä tälle omituiselle ilmiölle. Onko teillä ideoita?

Edelleen siis haetaan liikkeeseen lisää ilmaa, mutta uskoakseni suunta on jatkuvasti parempaan. Kuluneiden päivien aikana olen ollut todella tyytyväinen hepan takajalkoihin, sillä ne työntävät hyvin alle ja hevosen on helppo kantaa itsensä. Laukka toimii aika mukavasti, ja siinä Nuudeli rentoutuu pätkittäin aika mukavalle tuntumalle eteen alas. Ravissa sama tasaisuus on vielä vähän hakusessa, sillä toisinaan heppa yrittää vähän pistää itseään turhan pakettiin.

Oikea laukka on hevosen verryttyä ollut todella hyvää.
Toisella bad faceday, toisella ei.
Lavat saisivat olla irtonaisemmat.
Kuski ilosena ku samusirkka. Hieno duudeli !
Tarkennus ei tämän kuvan kohdalla halunnut hoitaa hommiaan, mutta oli pakko lisätä ku tää on musta jotenki kiva !

Sunnuntaina soittelin Nuuttia muutama viikko sitten kraniosakraaliterapian muodossa hoitaneen Pekan kanssa, ja sovittiin hepalle uusi käsittely huomiselle. Kunhan Nuudeli on "saatu hyväksi", voidaan hoitoväli varmaan pitää hieman pidempänä, mutta tässä vaiheessa näin on parempi. Heppa oli kuitenkin niin jumissa, niin jumissa, ettei yhdellä hoitokerralla varmasti vielä ihan maailmaa mullistavia ihmeitä tehdä. Vaikka kyllähän Pekka oikeastaan sellaisia jo teki, sillä ihan valtavastihan tuo hevonen siellä satulan alla muuttui.

Satulasta puheen ollen kysäisin Pekalta myös, että eihän hän epäile Nuutin satuloiden sopivuutta? Sitäkin kun on tullut tässä hmm... sanotaanko nyt viimeisen puolen vuoden aikana mietittyä ankarasti, kuten toki noin tuhattakahtasataakuuttakymmentäviittä muutakin asiaa. Pekka vastasi, että ei epäile, sillä mikään ei viittaa siihen. Huh, josko taas yhdestä aiheesta murehtimisen voisi hetkeksi työntää taka-alalle...? Välillä niitä murheita on niin runsaasti, ettei enää muista mitkä kaikki ovat jo tavallaan "yliviivattuja", ja minkä kaikkien kohdalla olisi vielä syytä menettää yöunensa. Joo siis kyl tää hevosen omistaminen on oikeesti ihan kivaa.......

"Äiti aina välillä luulee et tää on joku riemuloma mut kyl mä osaan pitää sen jalat maanpinnalla !"

Lohduttavinta tässä arvausleikissä on tietää se, ettei koskaan ole yksin. Aina on ympärillä muitakin hevosenomistajia, joiden pää on enemmän tai vähemmän pyörällä hevosensa ansiosta. Koko ikänsä täydellisen tervettä hevosta ei olekaan, ja tämän faktan kanssa meidän on kaiketi opittava elämään. Ainakin siihen asti kunnes joku keksii sellaisen säteen millä kaikki terveydelliset ongelmat sun muut kiemurat voidaan ampua ulkoavaruuteen. Joo. Itsepähän olemme itsemme tähän soppaan laittaneet, niin ihan on myöhäistä itkeä kun on kakka jo housussa !

Postauken kuvista kiitokset Sofialle ! Viimeinen kuva otettu perjantaina, muut lauantaina. Innostuin menemään ilman satulaa kun keksin kyhätä takamukseni alle niin loistavan pehmukkeen ! Enkkuviltti monin kerroin taiteltuna ja tadaa, maailman mukavin istuin on valmis ;) Suosittelen !

maanantai 3. helmikuuta 2014

Apassionata -kilpailu !

Apassionata saapuu Suomeen jälleen tulevana viikonloppuna (7.-9.2.) ja Hartwall Areenan valtaavat kauniit hevoset sekä taianomainen tunnelma. Yksi shown lumoavista elementeistä on kaunis musiikki, joita pitävät sisällään tämän kilpailun palkintoina toimivat Apassionata CD:t ! Niitä on siis jaossa kaksi kappaletta, eli voittajiakin tulee olemaan kaksi.


Kilpailu suoritetaan yhteistyössä Hippolan sekä Live Nationin kanssa, ja kilpailuaikaa on perjantaille 7.2. klo 12 saakka ! Tulokset arvon iltapäivän aikana. Kilpailuun osallistut jättämällä kommenttiboksiin sähköpostiosoitteesi, SEKÄ vastaamalla kysymykseen: "kuinka monta tonnia hiekkaa Hartwall Areenalle tuodaan Apassionataa varten?". CD -levyt voittavat ne osallistujat, joiden vastaukset ovat lähimpänä oikeaa, tai mikäli oikeita vastauksia on useampia, niin voittajat arvotaan oikein vastanneiden kesken. Ei siis muuta kuin rohkeasti arvuuttelemaan, mikäli ei varmaa tietoa ole !

Kilpailu on avoin kaikille, eli myös anonyymit ovat enemmän kuin tervetulleita osallistumaan. Voittajat julkaistaan perjantaina ja heihin otetaan Hippolan suunnalta yhteyttä sähköpostitse. Mikäli voittajaa ei tavoiteta maanantaihin 10.2. mennessä, on Hippolalla oikeus arpoa palkinto uudelleen. Palkinnot lähetetään postitse Live Nationin toimesta.

Kuinka moni teistä on aikeissa mennä Apassionataa paikan päälle katsomaan?