It's gonna be a bumpy ride...

No voihan sentään, hepalla onkin taas nähtävästi hieman enemmän virtaa....... ! Joo se on syksy täällä taas. Eipä ainakaan taida tassu enää vaivata ;) ... kuskilla puolestaan vaivaa nyt selkä (aina se sama paikka oh why ?!), nenä (tyhmä murtunut nenä joka kolahti jotenkin + siinä on pieni skraadu) sekä käsivarret joissa myös mukavia naarmuja. Ihan kuin joku raivohullu kissa olisi hyökännyt kimppuuni....... mutta eii, se on vain se kun pääsee yllättäen kovasta vauhdista tutkailemaan sitä sänkipeltoa hieman lähemmin...

Eli tipuin oivoi ja nyt olen ihan rampa vammainen, etenkin selkä on aika pirun kipeä. Välillä sama paikka on jumissa muutenkin, kun kolautin sen aika kunnolla lentäessäni koulukisojen verkassa keväällä 2011. Se oli kipeä monta kuukautta, ja sen jälkeen vähän väliä oireillut (viimeksi jokunen viikko sitten? ihan normaalin juoksulenkin jälkeen). Mutta ei mitenkään kovin pahasti kuitenkaan.

Juu, mutta... takaisin päivän tapahtumiin. Minun oli tänään tarkoitus suorittaa aikalailla samanlainen liikutus kuin eilen, eli reilusti käyntiä ja lyhyesti ravit + laukat, mutta eihän siitä mitään tullut kun Nuudelilla oli niin hirmuisesti virtaa. Eilen se oli tosi lunkisti, vaikka alla oli useita kevyempiä päiviä, joten luotin siihen että se ei tänäänkään mitään ylimääräisiä hillu. Noooo, ehkä lopputulokseen antoivat osansa kevyemmän liikutuksen lisäksi myös mm. kova tuuli, sekä laitumella laukkaillut Vessuheppa, joka hieman viritteli Nuutinkin räjähdysherkempään mielentilaan. Ja olihan hepalla taas suussaan vain nivelet, eli jarrutusapua ei hirveästi tippunut...

Ensin kaikki meni ihan fine, Nuutti tuntui tosi hyvältä mutta huomasin sen myös olevan huomattavasti eilistä pirteämmällä tuulella. Hyvien alkuravien jälkeen otin vasemman laukan, jossa laukkasin suurta ympyrää tai ehkä soikiota ennemminkin. Pidin heppaa aika kontrollissa, sillä se halusi vähän lähteä omineen kiihdyttelemään... No, kaksi kierrosta laukattuani ajattelin että kyllä mä varmaan vähän uskallan sitä eteen laskea... joo no aina voi toivoa. Nuutti ampui matkaan ja tiesin jo siinä vaiheessa että alas tullaan... sen loikat ovat niin hirveitä, niissä ei vain yksinkertaisesti pysy. 

Tai ainakaan minä en pysy. Se on niin paha kun hevonen katoaa edestä kokonaan, vetää pään alas ja selän pyöreäksi. Lisäksi Nuutti yleensä hyppää myös vähän sivuun sellaisella siksak meiningillä, ja kun on valmiiksi irti satulasta niin hellurei. Hetken jo tippuessani ehdin miettiä, että oh shit jäänkö hevosen alle, mutta Nuutti lähtikin siitä vielä vasempaan eli no worries. Pyörin siinä maassa varmaan oikein antaumuksella (ei muistikuvaa), sillä naarmuja on tosiaan vähän joka paikassa. Odotin hieman pehmeämpää putoamisalustaa, mutta ehkä en valita kun näin muutaman metrin päässä pari aika kookasta kivenjärkälettä... niihin ei olisi ollut mukava osua. Hyvin tähdätty Nuutti !

Tästä se sitten sekuntia myöhemmin lähti...

Klikkailkaa suuremmaksi !

Aikani siinä maassa sitten loikoilin ja tuskailin ennen kuin sain kammettua itseni ylös. Nuudeli ei onneksi lähtenyt huitelemaan tallille, vaan kilttinä poikana jäi siihen vähän matkan päähän syömään ja Sofia nappasi sen kiinni. Oli heppa oikein iloisen näköisenä, suorastaan tuntui että se nauroi minulle... "vitsi sä oot kyllä kans yks senpäiväne hernepussi heti ku mä vähän ilakoin nii sieltä tullaan alas ja ulvotaan että au ku sattuu mut mä sanon et ylös mars ja uusiks joo kyl mä viel sut opetan siel pysyy......... !"

Juu juu, takaisin selkään vain. Kävelin hetken ja tunnustelin vähän selän kuntoa, sattui mutta ei niin kovasti ettäkö olisin siihen keskeyttänyt. Päätin tehdä hetken aikaa harjoitusravityöskentelyä, jotta saisin heppasen kuulolle ennen uusia laukkoja. Nuutti oli siinä ravissa ihan super kiva ! Liikkui omalla moottorilla, ja minä pystyin vain istuskelemaan (ja hieman jarruttelemaan välillä). Huomenna taidetaan mennä samaiselle pellolle tuuppailemaan !

Lopuksi tosiaan vielä laukkasin jonkun verran, aika kontrolloidusti sillä heppa oli heti kevyeen istuntaan noustessani valmiina rykäisemään matkoihinsa. Pikkuhiljaa pääsin onneksi antamaan sille vähän enemmän vapautta kun tunsin että tilanne on hallinnassa. Vähän hävetti siellä kyllä nysvätä pikkulaukkaa kun Petra veteli Labin kanssa ihan tuulispäänä pitkin poikin ja huusi vielä meillekin että täysii ! Piipitin vain että en mä uskalla ku tipuin äsken... ! Joku toinen päivä sitten ! Ihan varmasti. Ei mitään löllöilyä enää vaan kunnon liikutus päälle ja seuraavaksi pellolle kumipelhamit matkaan. Sitten me tykitellään, ihan niinku Petra ja Labi konsanaan ! Tai ainaki yritetään, katotaan onnistuuko kuski heittämään sen henkisen käsijarrun jorpakkoon......... :) Oisko kellään satulaliimaa?

Ju, vähän äksönii elämään sanoi Nuutti. Voi kun se on niin söpöli vaikka onkin vähän huligaani välillä ♥ Mutta kai jokaisella hevosella on ne omat metkunsa... :) Tämän päivän kuvista taas suuuuuuri kiitos Sofialle, haha ihana saada näitä hetkiä tallennetuiksi niin kelpaa sitten myöhemmin naureskella ! Kai mun on pakko sitte joku kakkuki sinne tallille leipoa... tai ehkä ois turvallisempi vaihtoehto käydä kaupasta ostamassa? No, saa nähdä mitä keksin... :) Huomisiin !