Here we go again !

13.1., eli Nuutinpäivä ! Nimpparisankari olikin tänään (taas) astetta veikeämmällä tuulella, ja päätti järjestää sunnuntaimaastoon vähän actionia..... ryökäle mikä ryökäle !

Sattui niin kivasti että pääsin tallille valoisan aikaan ja sain siskonkin suostuteltua mukaan kuvailemaan. Tällaiset päivät tuppaavat tässä välissä olemaan harvassa ! Päätin siis tottakai, että tänään on maastopäivä, ja ajattelin uskaltautua pellollekin. Metsätiellä ravasin yhden pikku pätkän, jossa Nuutti oli talviseen tapaan aika pinkeä. Pellolla jännitys purkautuikin heti alkuunsa muutamalla pukilla, jotka heppa veti tyylikkäästi käynnistä.

Nuutti lähdössä muodikkaassa toukkapuvussa maastoilemaan !

Jonkun aikaa yritinkin sitten vain saada Nuudelia vähän kuulolle kävelemällä pellon yläreunaan ajettua tietä edestakaisin. Hetkittäin heppa rentoutui, mutta heti kun jossain lensi lintu tai oksa vähän rasahti, niin se oli taas tuli hännän alla lähdössä. Kesällä nahjus, talvella ohjus, se kultainen keskitie on tosi vaikee... !

Hetken käveltyäni uskoin, että heppa on rentoutunut tarpeeksi jotta voin ottaa vähän ravia. Virhearviointi, ei ollut kyllä rentoa nähnytkään. Nuutilla oli suussa kumipelhamit, mutta juu olipa tosi tehokas jarru... kun se lähtee, niin se lähtee :P Ei auta muu kuin rukoilla ylemmältä taholta armollisuutta, ja tällä kertaa sitä onneksi tippui ! Suoran päässä sain siirrettyä ravista käyntiin, eikä jarrutusmatka ollutkaan kuin ehkä parisenkymmentä metriä. Hip hurraa !

Toinen ravipätkä oli vähän parempi ja päätinkin jättää tämän päivän urheilut siihen. Laukkaa ei voi vielä kuvitellakaan, ei ainakaan ennen kuin on satanut uutta lunta niin että hanki on pehmeä eikä kivikova. Sattuu muuten kun sinne lentää... :D

Näytänpä pelästyneeltä :D

Hyvillä mielin lähdettiin pellolta ja ajattelin että huh ! pahin ohi. Vaan eii, aina tuo heppa osaa yllättää. Metsätielle kun päästiin, niin sillä rupesi keittämään oikein urakalla. Sivuloikkaa, ihme matoilua sekä muuta sekalaista Nuuttiriehumateriaalia. Päätin suosiolla tulla alas, sillä uskoin, että taluttaen saan pidettyä hevosen paremmin aisoissa. Joo, dream of it. Nuuttipa otti ja lähti niin että minä roikuin ohjien jatkeena kuin märkä rätti. Jos olisin pitänyt kiinni, olisin luultavasti kyntänyt naamallani koko metsätien matkan tallille saakka. Tai jos vastaavasti olisin vain pysytellyt selässä niin no, pitkälle en olisi pötkinyt. Irti päästyään Nuutti rykäisi nimittäin pari sarjaa sellaisia pukkeja että oksat pois...........

Hieno fiilis katsoa kun suhteellisen rajoitetulla liikunnalla ollut hevonen ampuu täysillä matkaan ja jatkaa samaa kyytiä sinne tallin pihaan saakka. Jonnan kanssa ravattiin sieltä metsätien päästä minkä jaloistamme pääsimme ja ehdin jo kuvitella kaiken maailman kauhukuvat pääni sisässä. Kuinka Nuutti juoksee ja kaatuu ja katkaisee jalkansa. Tai jää auton alle. Tai tai tai...

Tallin pihaan päästyämme vastaan tuli jokunen ihminen, osa oli ilmeisesti myöhästynyt Nuuttiformulan maalilaukasta ja nämä sitten katsoivat vähän kummaksuen kun meikä juoksee maastotieltä henkihieverissä potta päässä. Osa puolestaan oli tapahtuman nähnyt ja osasi kysyä: "oliko se sun hevonen?" Juu oli ! ... kenenpä muunkaan koni se täällä alvariinsa omineen juoksentelisi...........

No, Nuutti oli onneksi saatu kiinni ja ystävälliset tallikaverit olivat tarkistaneet hevosen kunnon jopa ravauttaneet hevosen pihalla nähdäkseen ontuuko se. Tyyppi oli nimittäin vielä viimeiseksi kirsikaksi kakun päälle päättänyt vähän pistää mutkia suoriksi ja hypätä sellaisilta tallinpihan kivetyksiltä alas. En tiedä paljonko niillä olisi korkeutta, mutta ihan reippaasti kuitenkin ja oli kuulemma tullut suurella loikalla...

Tässä kohdin taisi päästä kirosana jos toinenkin... :D Pinkoo pinkoo. Ihana teltta tuo takki ♥

Juuh, että sellaista taas tänään ! Episodin jälkeen vein hepan vielä takaisin maastotielle ja tehtiin siellä vähän pysähdysharjoituksia. Muutamasti jouduin äänellä hieman komentamaan, mutta sitten alkoi mennä asiat perille. Urponuuu.

Eihän tässä nyt muu oikein auta kuin maastoilla, maastoilla ja piru vielä kerran maastoilla. Se on muuten aina yhtä jännää ja haluan todellakin takaisin sen saman maastovarman hepan, joka mulla kesällä oli. Sekin vaati vaan ihan hirmuisesti mitäpä muuta kuin sitä maastoilua. Taidankin nyt tehdä niin, että käyn joka päivä maastossa tekemässä vähintään alkukäynnit, mikäli sää vain sallii. Ehkä siitä sitten taas tulee normaalimpi juttu... :)

Siskolle kiitokset tämän päivän kuvailuista, harmi kun ei yhdestäkään hillumisesta sattunut kuvaa ;( Yh Sofian olisi pitänyt olla mukana ! Tai jonkun joka osaa ottaa kuvia kun tapahtuu, eikä vain jää möllöttämään suu auki :D myönnän, itsekin useimmiten kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan........ Kameran asetuksissa oli valkotasapaino valitettavasti aivan pielessä, joten alkuperäisistä kuvista tuli ihan sinisiä... tähän päätin nyt muokata kaikki tuolla tavoin niin kuin ne ovat. No worries, tämä ei siis ole mikään mun uusi muokkausvillitys tai mitään ! :D Pakon edessä.

Nuutin päähänpistoista huolimatta oli ihan hyvä päivä, ja tuntuu kivalta saada tännekin pitkästä aikaa kunnon postausta meidän päivästä :) Miten teidän heppaset käyttäytyy maastossa, onko ne pirtsakampia näin talvella? :D Musta on hauskaa, jos hevosella on virtaa ja se käy vähän kuumana, mutta kevytperäisellä hevosella (Nuude..........) ei ehkä niin kiva... :D Mutta, palaillaan taas mooooi !