Laakso 1.-4.8., ja pientä höpinää valokuvauksesta

Heipsan ja hyvää pikkulauantain (myöhäis)iltaa kaikille ! Viime postauksesta on kulunut lähes viikko (pahoittelut), sillä olen siitä pitäen ollut melko kiireinen enkä yksinkertaisesti ole juuri koneelle ehtinyt. Torstaista sunnuntaihin hilluin Laaksolla kuvailemassa, ja muokattavia kuvia tuli taas monta tuhatta. Niitä ei ihan parissa päivässä siis seulota... Olen kuitenkin viimein saanut aikaiseksi ruveta päivittelemään kuvasivujani, joten päätin tähän postaukseen muokkailla ainoastaan muutamia satunnaisia otoksia ja heti kun ehdin niin latailen lisää osoitteeseen ikimuisto.kuvat.fi :)

Laakson siistit vesitykit, joilla on välillä ihan oma elämä. Ne tekee aina kauniita sateenkaaria !

Kuten viimeksi lupasin, laitoin tällä kertaa jokaisen kuvan alle siinä käyttämäni asetukset. Muistakaa kuitenkin sen verran, että asetukset ovat aikalailla kalustokohtaisia. Mulla tosiaan on käytössäni Canon eos 60d runko, sekä siihen Sigman 70-200mm f/2.8 objektiivi. Parhaiten asetukset saa kohdilleen yksinkertaisesti aina kuvaustilanteen mukaan testailemalla. Sään vaihdellessa saattaa säätöjä joutua muuttelemaan tiuhaankin tahtiin.

Vinkki 1: mikäli haluat kuvauskohteen erottuvan taustasta mahdollisimman selkeästi, niin säädä aukko niin suureksi kuin sen vain voi (= mahdollisimman pieni luku). Pienellä aukolla (= suuri luku) kuvista tulee enemmän "tasapaksuja", sillä syväterävyysalue on suurempi. Pientä aukkoa kannattaa käyttää mm. erilaisissa ryhmäkuvissa, joissa halutaan kaikkien (mahdollisesti kuvaajasta eri etäisyyksien päässä olevien) kuvattavien näkyvän tarkkoina.

Vinkki 2: käytä aina olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman pientä ISO -lukua, sillä mitä suurempi luku, sen enemmän kohinaa. Aurinkoisella säällä minulla on ISO -luku yleensä 100-200, puolipilvisellä ehkä 200-400 ja pilvisellä / sateisella 250-800. Sisätiloissa kuvatessa etenkin liikkuvaa kohdetta kuvatessa luku pitää yleensä nostaa tuhansiin, mikäli haluaa välttää kuvan tärähtämisen.

Vinkki 3: tarkennuspiste kannattaa automaatin sijasta valita käsin, sillä näin on helpompi saada tarkennus sinne minne sen haluaa. Itse käytän yleensä yhdeksästä pisteestä keskimmäistä, mutta toisinaan saatan käyttää myös ylintä (tai pystykuvissa oikeimman puoleista) pistettä. Automaattitarkennus jättää (ainakin mulla) herkästi esim. hevosen jalat epätarkoiksi, vaikka pää ja ratsastaja olisivatkin tarkentuneet. Käsivalinnalla näin käy harvemmin.

Vinkki 4: kuvanlaatu kannattaa aina pitää parhaalla mahdollisella modella, sekä kuvakoko isona. Hyvälaatuista ja suurta kuvaa on helppo jälkikäteen muokkailla. Pienemmäksi saa aina, mutta suuremmaksi ei. Vaikka huonommalla laadulla sekä pienemmällä kuvakoolla muistikortille mahtuu enemmän, niin kannattaa muistaa; ei se määrä, vaan se laatu !

Joillekin varmasti ihan selviä juttuja, mutta ei suinkaa kaikille :)

Tässä joitakin otoksia Laaksolta, useimmista olen laittanut näytille muokatun lisäksi raakaversion, jotta näette hieman jälkikäsittelyn merkitystä. Itse en normaalisti koskaan julkaise muokkaamattomia kuvia, sillä ne ovat aina keskeneräisiä tekeleitä. Kuvaaminen on vain puolet työstä, ja toinen puolikas kuuluu jälkikäsittelylle. Siinä kuvat viimeistellään, ja tarvittaessa korjaillaan kuvausvaiheessa tehtyjä kämmejä....... ;)

Alkuperäinen otos, ainoastaan pienennettynä siis. Aukko 2.8, valotusaika 3000, ISO 100, valkotasapaino: automaatti.

Kontrastia sekä värikylläisyyttä lisätty. Harmi että auringonpaisteessa valkoinen palaa kovin herkästi puhki.

Rajaus todella epätasapainossa, onneksi tiukemmaksi on helppo muokata jälkikäteen. Aukko 2.8, valotusaika 3000, ISO 100.

Samat asetukset kuin edellisissä.

Sitten meni aurinko pilveen ja rupesi hieman satamaankin. Aukko 2.8, valotusaika 1000, ISO 250.

Tämän kuvan muokkaamisessa en onnistunut kovin hyvin.

Aukko 2.8, valotusaika 1500, ISO 250.

Suoristus, rajaus, kontrastia ja väriä.

Aukko 2.8, valotusaika 1500, ISO 400.

Tuliko tästä vähän liian "valoisa"? Yksi juttu mikä tätä kuvien muokkaamista vaikeuttaa, on se, että photarissa kuvat näyttävät varsin erilaisilta kuin täällä.

Aukko 2.8, valotusaika 1000, ISO 400.

Aukko 2.8, valotusaika 1000, ISO 250.

Puolipilvistä. Aukko 2.8, valotusaika 2000, ISO 200.

Aukko 2.8, valotusaika 2000, ISO 100.

Tämän kuvan suoristaminen oli vähän haastavaa (kuten monen muunkin...), sillä se ei mun mielestä koskaan näytä tasapainoiselta. Ehkä jopa parempi tuossa alkuperäisessä...?

Aukko 2.8, valotusaika 1000, ISO 200.

Ah vastavalo.......... Tästä eteenpäin en valitettavasti jaksanut laittaa raakakuvia, sillä photari kävi kuvien pienennyksessä takkuilemaan.

Mitä piditte? Haluatteko enemmän tämän kaltaisia valokuvauspostauksia, tai ehkä jotakin vielä perusteellisempaa...? Mikäli ilmeni kysyttävää, niin kysykää rohkeasti, vastailen mielelläni :) Samalla voisitte sanoa mielipiteenne viimeisessä kuvassa olevasta vesileimasta ! En ole varma onko tuo se mitä tulen käyttämään, mutta tuollaisen kuitenkin haluaisin. Tuonkin piirtämiseen vain meni puoli ikuisuutta.................

Nuutin kuulumisista kirjoittelen enemmän tässä loppuviikon aikana, kun toivon mukaan saan poikasesta jotain kuvia :) Maanantaina olin koko päivän Jonnan ja Kukan kanssa Lintsillä (siellä oli myös Aku Hirviniemi ! En uskaltanut pyytää nimmaria...), joten ihana Clarissa kävi Nuutin kanssa kävelemässä. Eilen tehtiin maastolenkki viisihenkisellä porukalla, ja mä olin ainoa kuka vaan talutti. Nuuskulla meinasi pellolla vähän kierrokset nousta, mutta onneksi muut hepat oli fiksusti ja päästiin turvallisesti kotiin. Tänään Nuudeli oli ainoastaan iltaan saakka laitumella ja huomenna mennään taas kävelemään. Huisia. Yritän epätoivoisesti pitää sen pallomahaa kurissa, mutta tällä liikutuksella se tuntuu melko vaikealta... Onneksi laitumet on ihan syöty jo !

Nuutin ehdoton besu, Castello. Castello ja Gastello ;)

Mutta tosiaan, palaillaan mahdollisimman pian, tämä "tauko" blogin parista alkoi jo tuntua oudolta... !

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä

Hellou. En taatusti ole ensimmäinen enkä viimeinen hevosen omistaja, joka miettii miksei koskaan innostunut jostakin muusta harrastuksesta - ihan mistä vaan. Miksi en pitänyt yleisurheilusta? Ai niin koska meidän hallissa haisi oksennus ja hengityksen pidättäminen kävi pyörryttämään. Entäs baletista sitten? "Susanna sulla on löysä pylly ! Sulla pitää olla purukumipylly !", siinä sitten kuusivuotias miettii mitä tarkoittaa purukumipylly... hubbabubba hei ! Miksi voimistelukaan ei napannut? ... niin no, muut heitteli kärrynpyöriä yhdellä kädellä kun minä rimpuilin, itkin ja huusin etten uskalla tehdä kuperkeikkaa. Entäpä luistelu? Jaa-a, taisi alkaa pännimään se ettei kukaan kertonut kuinka jarrutetaan, "kyllä ne seinät sut sit pysäyttää !"...... tumps.

Ratsastus oli ainoa harrastus, jonka parissa tunsin itseni hyväksi ja paloin halusta oppia lisää. Sillä ikuisella opin tiellä ollaan edelleen, eikä loppua näy. Näiden kaikkien vuosien aikana hevosista on mullekin tullut enemmän elämäntapa kuin harrastus. Oma hevonen on (hyvällä tavalla) arkipäivää, ja on ihana tietää että tallilla on aina joku odottamassa ♥ Vaikka ne hyvät hetket voittavat huonot mennen tullen, niin välillä meinaa kuitenkin epätoivo päästä niskan päälle. Sitä kyseenalaistaa itsensä ja toimintatapansa, miettii mitä olisi voinut tehdä toisin jottei nyt seisoisi tässä. Kuuntelee yöt läpeensä surullisia biisejä ja itkee naamansa irti, kuin olisi jo päättänyt luovuttaa.

Susta en luovuta koskaan ♥

Hermojensa lisäksi säästäisi monen muun lajin parissa myös varmasti ison summan rahaa. Jospa harrastaisi ainoastaan juoksemista? Siinä jos joutuisi vaikka kahdet tossut vuodessa kustantamaan, niin kummatkin saisivat maksaa noin 500 € yltääkseen yhteensä siihen summaan, mikä samassa ajassa meidän kohdalla menee niihin hevosen uusiin popoihin. Tai mitä jos harrastaisi jalkapalloa, ja se pallo sattuisikin puhkeamaan? Sitä tuskin viikkotolkulla itketään ja tehdään youtubeen muistovideota, "rest in peace best pallero ever". Ei, sitä marssitaan kauppaan ja ostetaan uusi pallo. Problem solved. Vanhan voi heittää nurkkaan, sen voi sitten antaa vaikka naapurin koiralle riepoteltavaksi. Inhottavaa ajatella, että joillakin kyllä tuntuu olevan saman tapainen käytäntö myös hevosten kohdalla... Niitä harvemmin naapurin koirille annetaan, mutta rikkinäisinä eteen päin kuitenkin. Mulla ei ikinä antaisi omatunto myöten.

Ehkä vaikeinta eläinten kanssa ovat ne tilanteet, jolloin tietää että jotakin on vialla, muttei tiedä mitä. Jos työskentelet tiiminä toisen ihmisen kanssa, voit aina kysyä: "oletko kunnossa, sattuuko johonkin?", mutta kun parina on eläin, on vastauksen selvittäminen ihmisen vastuulla. Sama vastuu kulkee mukana myös (vaikeidenkin) päätösten teossa. Ja se vastuu on yksinkertaisesti pakko kantaa, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Siinä vähän viime päivien ajatuksia, koska tällä hetkellä mua harmittaa ihan älyttömästi tämä epätietoisuus. Tuntuu, että muu elämä on ihan harmaata sumua, kun turhautuneisuus vie niin paljon energiaa. Voi miten paljon helpommalla sitä toisinaan pääsisikään, jos ei olisi koskaan hevoskärpäsen puremaksi joutunut ! Sitä vain eläisi iloisena, tiedottomana paremmasta. Sillä kaikista huolista ja murheista huolimatta hevosen omistaminen on ehdottomasti yksi maailman hienoimmista asioista, enkä vaihtaisi pois hetkeäkään. Se on antanut mulle niin paljon, ettei ole epäilystäkään siitä ettenkö tulevaisuudenkin epätoivon hetkiä kestäisi. Niistä vaan pitää päästä yli, tavalla tai toisella.

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä,
valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin.

En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä.

Rakastan sua vielä,

rakastan niin kauan kuin mä voin.

Kuva eiliseltä, © Jonna. Söpöin pikkumies.

Tänään olin Sofian kanssa Laaksolla kuvailemassa Kalliorinteen Ratsastajien sekä Team Golden Spurin järjestämiä alue- / kansallisia estekisoja, jotka jatkuvat aina sunnuntaihin saakka. Ehdittiin kuvata ainoastaan metri (luokka 2), mutta tarkoitus olisi palata paikan päälle muinakin päivinä. Ainakin mikäli sää on hyvä. Kuvia tulossa sitten kun ehdin ne muokkailemaan, tällä kertaa luvassa myös hieman tarkempaa selvitystä mm. käyttämistäni asetuksista... :) Palaillaan, moi !