Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä

Hellou. En taatusti ole ensimmäinen enkä viimeinen hevosen omistaja, joka miettii miksei koskaan innostunut jostakin muusta harrastuksesta - ihan mistä vaan. Miksi en pitänyt yleisurheilusta? Ai niin koska meidän hallissa haisi oksennus ja hengityksen pidättäminen kävi pyörryttämään. Entäs baletista sitten? "Susanna sulla on löysä pylly ! Sulla pitää olla purukumipylly !", siinä sitten kuusivuotias miettii mitä tarkoittaa purukumipylly... hubbabubba hei ! Miksi voimistelukaan ei napannut? ... niin no, muut heitteli kärrynpyöriä yhdellä kädellä kun minä rimpuilin, itkin ja huusin etten uskalla tehdä kuperkeikkaa. Entäpä luistelu? Jaa-a, taisi alkaa pännimään se ettei kukaan kertonut kuinka jarrutetaan, "kyllä ne seinät sut sit pysäyttää !"...... tumps.

Ratsastus oli ainoa harrastus, jonka parissa tunsin itseni hyväksi ja paloin halusta oppia lisää. Sillä ikuisella opin tiellä ollaan edelleen, eikä loppua näy. Näiden kaikkien vuosien aikana hevosista on mullekin tullut enemmän elämäntapa kuin harrastus. Oma hevonen on (hyvällä tavalla) arkipäivää, ja on ihana tietää että tallilla on aina joku odottamassa ♥ Vaikka ne hyvät hetket voittavat huonot mennen tullen, niin välillä meinaa kuitenkin epätoivo päästä niskan päälle. Sitä kyseenalaistaa itsensä ja toimintatapansa, miettii mitä olisi voinut tehdä toisin jottei nyt seisoisi tässä. Kuuntelee yöt läpeensä surullisia biisejä ja itkee naamansa irti, kuin olisi jo päättänyt luovuttaa.

Susta en luovuta koskaan ♥

Hermojensa lisäksi säästäisi monen muun lajin parissa myös varmasti ison summan rahaa. Jospa harrastaisi ainoastaan juoksemista? Siinä jos joutuisi vaikka kahdet tossut vuodessa kustantamaan, niin kummatkin saisivat maksaa noin 500 € yltääkseen yhteensä siihen summaan, mikä samassa ajassa meidän kohdalla menee niihin hevosen uusiin popoihin. Tai mitä jos harrastaisi jalkapalloa, ja se pallo sattuisikin puhkeamaan? Sitä tuskin viikkotolkulla itketään ja tehdään youtubeen muistovideota, "rest in peace best pallero ever". Ei, sitä marssitaan kauppaan ja ostetaan uusi pallo. Problem solved. Vanhan voi heittää nurkkaan, sen voi sitten antaa vaikka naapurin koiralle riepoteltavaksi. Inhottavaa ajatella, että joillakin kyllä tuntuu olevan saman tapainen käytäntö myös hevosten kohdalla... Niitä harvemmin naapurin koirille annetaan, mutta rikkinäisinä eteen päin kuitenkin. Mulla ei ikinä antaisi omatunto myöten.

Ehkä vaikeinta eläinten kanssa ovat ne tilanteet, jolloin tietää että jotakin on vialla, muttei tiedä mitä. Jos työskentelet tiiminä toisen ihmisen kanssa, voit aina kysyä: "oletko kunnossa, sattuuko johonkin?", mutta kun parina on eläin, on vastauksen selvittäminen ihmisen vastuulla. Sama vastuu kulkee mukana myös (vaikeidenkin) päätösten teossa. Ja se vastuu on yksinkertaisesti pakko kantaa, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Siinä vähän viime päivien ajatuksia, koska tällä hetkellä mua harmittaa ihan älyttömästi tämä epätietoisuus. Tuntuu, että muu elämä on ihan harmaata sumua, kun turhautuneisuus vie niin paljon energiaa. Voi miten paljon helpommalla sitä toisinaan pääsisikään, jos ei olisi koskaan hevoskärpäsen puremaksi joutunut ! Sitä vain eläisi iloisena, tiedottomana paremmasta. Sillä kaikista huolista ja murheista huolimatta hevosen omistaminen on ehdottomasti yksi maailman hienoimmista asioista, enkä vaihtaisi pois hetkeäkään. Se on antanut mulle niin paljon, ettei ole epäilystäkään siitä ettenkö tulevaisuudenkin epätoivon hetkiä kestäisi. Niistä vaan pitää päästä yli, tavalla tai toisella.

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä,
valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin.

En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä.

Rakastan sua vielä,

rakastan niin kauan kuin mä voin.

Kuva eiliseltä, © Jonna. Söpöin pikkumies.

Tänään olin Sofian kanssa Laaksolla kuvailemassa Kalliorinteen Ratsastajien sekä Team Golden Spurin järjestämiä alue- / kansallisia estekisoja, jotka jatkuvat aina sunnuntaihin saakka. Ehdittiin kuvata ainoastaan metri (luokka 2), mutta tarkoitus olisi palata paikan päälle muinakin päivinä. Ainakin mikäli sää on hyvä. Kuvia tulossa sitten kun ehdin ne muokkailemaan, tällä kertaa luvassa myös hieman tarkempaa selvitystä mm. käyttämistäni asetuksista... :) Palaillaan, moi !