Kerava 10.8. + näin muokkaan kuviani

Lauantaina oltiin Sofian kanssa Keravalla ihmettelemässä kenttäkisoja ja ajattelin nyt samalla toteuttaa tämän "perusteellisemman kuvanmuokkauspostauksen", kun sitä jonkun verran toivottiin. Kuvat onnistuivat pääasiassa ihan ok, joten jälkikäsittelyn osalta homma oli aika simppeli.

Käytän kuvien muokkaamiseen ohjelmaa Adobe Photoshop CS5, joka on maksullinen ja ostettavissa mm. Adoben sivuilta. Tarkkaa hintaa en osaa sanoa, sillä vanhemmat versiot luonnollisesti ovat edullisempia kuin uudet. Photarin lisäksi minulla on koneellani ilmainen Picasa 3, jota käytän lähinnä kuvien selaamiseen. Ennen Photoshopin hommaamista käytin Picasan lisäksi ilmaisohjelmia Gimp (2.6) sekä Photofiltre, joista etenkin ensimmäistä voin lämpimästi suositella. Myös Photoscape (ilmainen tämäkin) on varsin mukava ohjelma kuvien "peruskäsittelyyn".

Valitsin tähän yhden lauantain kuvista havainnollistamaan jälkikäsittelyn etenemistä. Kannattaa klikata kuvaa niin se aukeaa lightboxiin, näin kuvat on helppo selata läpi ja nähdä muutos jokaisen vaiheen jälkeen. Mitä vähemmän joutuu jälkikäsittelyvaiheessa tekemään, sitä parempi.

Alkuperäinen otos pienennettynä käyttämääni nettikuvakokoon 600 x 400 px. Aukko 2.8, valotusaika 1500, ISO 250.

No, miten sitten lähden kuvaa muokkaamaan?

1) SUORISTUS. Ensimmäiseksi katson aina, vaatiiko kuva suoristusta. Kuvatessa yritän parhaani mukaan katsoa, että horisontti on suunnilleen suorassa, mutta toisinaan jälkikäsittely vaatii kuvan rullausta vaikka horisontti olisikin kohdillaan. Tärkeintä on se, että kohde on tasapainossa ja kuva näyttää hyvältä. Keravalla oli mielestäni kiva kuvata, sillä vain harvat kuvat vaativat suoristusta, ja niistäkin suurin osa erittäin minimaalista sellaista. Tätä esimerkkikuvaa en suoristanut.

Photoshopissa kuvan suoristaminen tapahtuu niin, että rajaat kuvan (Rectangular Marquee Tool (M), style: normal), klikkaat yläpalkista Edit » Transform » Rotate, ja pyörittelet kuvan suoraksi. Sen jälkeen rajaat kuvan (tällä kertaa style: fixed ratio, width: 3, height: 2, tai mikä suhde alkuperäisessä kuvassa onkaan) niin, että kääntämisen myötä reunoille ilmestyneet (yleensä valkoiset) "suikaleet" jäävät kuvasta pois.

2) RAJAUS. Vaatiiko kuva rajausta lähemmäs kohdetta? Tai onko kohde kenties liikaa esimerkiksi vasemmalla? Tai ehkäpä kohteen yläpuolelle jää enemmän tilaa kuin alapuolelle? Kuvatessa kannattaa mieluummin antaa rajauksella hieman liikaa tilaa, kuin vetää turhan snadiksi, sillä jälkimmäistä ei jälkikäsittelyllä niin yksinkertaisesti korjailla. Yleensä kuva näyttää parhaalta, kun rajatessa jättää hitusen enemmän tilaa a) kohteen eteen kuin taakse, b) kohteen ala- kuin yläpuolelle. Kun alapuolella on enemmän tilaa, kohde ei "roiku". Merkitsevintä on kuitenkin taas kerran se, että kuva näyttää hyvältä silmään.

Rajattu hitusen lähemmäs kohdetta. Alkuperäinenkin rajaus olisi ehkä ollut ihan ok, mutta pidän tästä enemmän.

3) KONTRASTI. Ainakin omassa tapauksessani kuvat näyttävät hieman kirkkaammilta sekä värikkäämmiltä kameran näytössä kuin koneella. Tästä syystä raakakuvat usein ovat koneella hieman latteita ja harmaita. Kontrastin lisääminen antaa kuviin eloa. Se tekee tummista alueista tummempia, ja vaaleista puolestaan kirkkaampia. Toisinaan kontrastin lisääminen saattaa polttaa valkoisia alueita puhki, joten kannattaa olla tarkkana.

3) VÄRITASAPAINO. Miellyttävätkö värit silmää, vai näyttääkö kuva esimerkiksi liian siniseltä tai ehkä kellertävältä? Itse pyrin muokkaamaan väritasapainoa jo kuvausvaiheessa, sillä jälkikäsittelyn suhteen olen toisinaan melko laiska... Tätä kuvaa kuitenkin muokkasin ihan hitusen punaiseen sekä siniseen. Photoshopissa väritasapainon muokkaaminen onnistuu kun klikkaat yläpalkista Image » Adjustments » Color Balance..., jolloin eteesi aukeaa ikkuna, mistä värit on helppo säädellä mieleisiksi.

4) VÄRIKYLLÄISYYS. Itse henkilökohtaisesti pidän kirkkaista sekä värikkäistä kuvista, joten kontrastin sekä värikylläisyyden lisääminen kuuluu jälkikäsittelyni "perustoimenpiteisiin". Olen jo kamerassa muokannut näitä kahta ominaisuutta suuremmiksi, mutta siitäkin huolimatta ne usein kaipaavat pientä herättelyä. Auringonpaisteella kirkkaus sekä väri ovat helpoiten vangittavissa, mutta toisinaan ylivalottuneisuutta joutuu korjailemaan.

5) VIIMEISTELY. Näyttääkö kuva hyvältä, vai pitäisikö jotakin vielä hienosäätää? En ihan vielä ollut tähän tyytyväinen, joten lisäsin kuvaan hieman kontrastia sekä valoisuutta. Toisinaan pitää ehkä säätää enemmänkin, esimerkiksi juuri ylivalottuneita kuvia voi yrittää varjoja korostamalla korjata (Photoshopissa Image » Adjustments » Shadows / Highlights...). Välillä joudun palaamaan useampaankin otteeseen kuvaa korjailemaan, sillä värit näyttävät Photarissa hieman erilaisilta, mitä netissä.

Kuva valmis julkaistavaksi. Mitä pidätte?

En valitettavasti osaa neuvoa, miten edellä mainitsemieni muutosten sekä muiden korjausten tekeminen mm. Gimpillä onnistuu, sillä en ole kyseistä ohjelmaa enää vuosiin käyttänyt. En kuitenkaan uskoisi kovin hankalaa olevan, pienellä räpläyksellä taatusti oppii perustoiminnot nopeasti ohjelman kuin ohjelman kanssa. Ja onhan tietenkin olemassa myös ystävämme Google... ;) Photoshopin sekä Picasan kohdalla kuitenkin luulen osaavani aika pitkälle neuvoa, kysykää siis mikäli jokin juttunen mietityttää !

Loppuun vielä muutama muu otos Keravalta ja lisää lataan huomenissa kuvasivuilleni :) Pakko sen verran sanoa, että oli kyllä tosi kiva kuvauspäivä ! Ehdottomasti pitää matkata kenttiksiä kuvaamaan useamminkin. Alkuun oli tosin vähän hankaluuksia parhaan kuvauspaikan löytämisen kanssa, kun vaihtoehtoja oli niin paljon. Pallottiin varmaan puoli tuntia ympäriinsä ihan ihmeissämme...... :D Tunnelma oli Keravalla ihan huikean rento ja paikalla oli mukavaa porukkaa. Pisteet sinne ! ... ja arvatkaa kellä iski into maastoesteille.............. eh. Nyt Nuutti tulepas kuntoon niin päästään reenaamaan !

All the world is made of faith, trust, and pixie dust

Mun heppa on paras. Tietenkin oma heppa on paras. Siitäkin huolimatta, että se eilen "pelästyttyään", mun ohi loikatessaan kopautti suuren tohvelinsa mun nilkkaan. Se sattui jonkun aikaa, mutta kun sain mäkkiruokaa niin unohdin kivun. Yön aikana jalkaan ilmestyi ruma pieni mustelma.

Eilen siis pidettiin Sofian kanssa taas kerran mäkkipiknikki ja kerättiin kuolaavia katseita nälkäisiltä ohi kulkevilta. Tai sit ne vaan aatteli että just joo taas noi läskit mussuttaa hampparia täällä. Mutta hei truu heppatytöt suosii mäkkiruokaa, niin se vaan menee. Se on niinku melkein osa tätä lajia. Oltiin tallilla kuutisen tuntia, kuvasin kun Sofia ratsasti Ermin ja Foxin, ja illalla käytiin Nuudelin kanssa pienellä kävelyllä pellonreunoja pitkin. Metsään ei viitsi mennä, kun siellä on jo ihan hirveesti hirvikärpäsiä. Ne on ällöttäviä, eikä ne meinaa kuolla millään. Viime viikolla löysin mun päästä yhden. Idiootti hirvikärpä näytänkö muka hirveltä........

Nuudeli oli niin maailman söpöin, toisinaan se on kuin ihmisen mieli. Kuten varmaan tosta kuvasta huomasitte, niin oltiin ihan hurjia ja mentiin aika rennolla varustuksella, hassua miten paljon sitä onkaan luottamus puolin sun toisin tässä kuuden vuoden aikana kasvanut. Jokunen vuosi sitten tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan, ei tosiaankaan. Välillä oli hetkiä kun pelhamit sekä gramaanitkaan eivät tuntuneet tuota sotanorsua pidättelevän. Se oli sitä aikaa kun heppa vielä päivästä toiseen höynäytti mua ihan surutta. Nuutti sano vaan että nyt sä joko leikit tai sä itket ja leikit. Yleensä mä sit itkin. Tai no en ehkä itkenyt (ainakaan joka kerta), mutta ei sitä aina kauheasti kyllä naurattanutkaan. Kuten vaikka silloin kun heppa päätti lähteä pellolta täyttä kiitoa kohti tallia vailla aikomustakaan pysähtyä, ja mä tein mahaplätsin keskelle sänkkäriä. Mulla oli niinku suu täynnä mutaa. Tai silloin kun Nuutti ei metsätien päässä kotiin päin käännyttyämme suostunut etenemään muutoin kuin tien laidalta toiselle loikkien sekä pukitellen. Koko matkan takaisin tallille se ainoastaan pyrähteli ja pörisi ihan villinä. Vannoin etten enää koskaan maastoilisi muilla kuin pomminvarmoilla pumpuloilla, joiden selässä saisi rauhassa esimerkiksi hengittää.

Pumpula ♥

Ehkä ne lisääntyvät ikävuodet tosiaan tuovat mukanaan myös hieman viisautta ! Vaikka Nuutti sellainen ikuinen kakara (etenkin keväisin) onkin ;) Mutta on se kiltti ja kultainen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Maailman kiltein ja viisain pieni poika. Katsokaa nyt miten iloisena se yhtenä päivänä käveli Sofian poikaystävänkin taluttamana !

Sofia oli helpottunut kun Nuutti oli lunkisti eikä riepotellut Petskua ympäriinsä :D

Loppuun vielä taiteellinen kuva eiliseltä, kun Nuutti ihmetteli pellonreunassa poltettavaa jotain ihme kasaa ja vastavalo teki sen silmästä tosi hienon. "Pienen" muokkauksen (ei kai !) jälkeen siitä tuli tällainen hmm... Nuutti pallomasi avaruudessa -kuva.

Mun oli tarkoitus julkaista tää postaus yöllä ennen ku meen nukkumaan, mutta unohdin ! Siis unohdin painaa julkaisunappia, kuinka tyhmää arh. Eli tämä on kirjoitettu 9.8., tänään on 10.8.. Tänään lähdetään Sofian kanssa katsomaan ja kannustamaan oman tallin ratsukoita Keravan kenttäkisoihin jahuu ! En ole ikinä livenä seurannut "oikeita kenttiksiä", joten oon ihan innoissani. Kamera lähtee mukaan ilman muuta, joten ehkä saan jotain tunnelmia sieltä sitten tännekin kiikutettua :) Heipsan !