All the world is made of faith, trust, and pixie dust

Mun heppa on paras. Tietenkin oma heppa on paras. Siitäkin huolimatta, että se eilen "pelästyttyään", mun ohi loikatessaan kopautti suuren tohvelinsa mun nilkkaan. Se sattui jonkun aikaa, mutta kun sain mäkkiruokaa niin unohdin kivun. Yön aikana jalkaan ilmestyi ruma pieni mustelma.

Eilen siis pidettiin Sofian kanssa taas kerran mäkkipiknikki ja kerättiin kuolaavia katseita nälkäisiltä ohi kulkevilta. Tai sit ne vaan aatteli että just joo taas noi läskit mussuttaa hampparia täällä. Mutta hei truu heppatytöt suosii mäkkiruokaa, niin se vaan menee. Se on niinku melkein osa tätä lajia. Oltiin tallilla kuutisen tuntia, kuvasin kun Sofia ratsasti Ermin ja Foxin, ja illalla käytiin Nuudelin kanssa pienellä kävelyllä pellonreunoja pitkin. Metsään ei viitsi mennä, kun siellä on jo ihan hirveesti hirvikärpäsiä. Ne on ällöttäviä, eikä ne meinaa kuolla millään. Viime viikolla löysin mun päästä yhden. Idiootti hirvikärpä näytänkö muka hirveltä........

Nuudeli oli niin maailman söpöin, toisinaan se on kuin ihmisen mieli. Kuten varmaan tosta kuvasta huomasitte, niin oltiin ihan hurjia ja mentiin aika rennolla varustuksella, hassua miten paljon sitä onkaan luottamus puolin sun toisin tässä kuuden vuoden aikana kasvanut. Jokunen vuosi sitten tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan, ei tosiaankaan. Välillä oli hetkiä kun pelhamit sekä gramaanitkaan eivät tuntuneet tuota sotanorsua pidättelevän. Se oli sitä aikaa kun heppa vielä päivästä toiseen höynäytti mua ihan surutta. Nuutti sano vaan että nyt sä joko leikit tai sä itket ja leikit. Yleensä mä sit itkin. Tai no en ehkä itkenyt (ainakaan joka kerta), mutta ei sitä aina kauheasti kyllä naurattanutkaan. Kuten vaikka silloin kun heppa päätti lähteä pellolta täyttä kiitoa kohti tallia vailla aikomustakaan pysähtyä, ja mä tein mahaplätsin keskelle sänkkäriä. Mulla oli niinku suu täynnä mutaa. Tai silloin kun Nuutti ei metsätien päässä kotiin päin käännyttyämme suostunut etenemään muutoin kuin tien laidalta toiselle loikkien sekä pukitellen. Koko matkan takaisin tallille se ainoastaan pyrähteli ja pörisi ihan villinä. Vannoin etten enää koskaan maastoilisi muilla kuin pomminvarmoilla pumpuloilla, joiden selässä saisi rauhassa esimerkiksi hengittää.

Pumpula ♥

Ehkä ne lisääntyvät ikävuodet tosiaan tuovat mukanaan myös hieman viisautta ! Vaikka Nuutti sellainen ikuinen kakara (etenkin keväisin) onkin ;) Mutta on se kiltti ja kultainen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Maailman kiltein ja viisain pieni poika. Katsokaa nyt miten iloisena se yhtenä päivänä käveli Sofian poikaystävänkin taluttamana !

Sofia oli helpottunut kun Nuutti oli lunkisti eikä riepotellut Petskua ympäriinsä :D

Loppuun vielä taiteellinen kuva eiliseltä, kun Nuutti ihmetteli pellonreunassa poltettavaa jotain ihme kasaa ja vastavalo teki sen silmästä tosi hienon. "Pienen" muokkauksen (ei kai !) jälkeen siitä tuli tällainen hmm... Nuutti pallomasi avaruudessa -kuva.

Mun oli tarkoitus julkaista tää postaus yöllä ennen ku meen nukkumaan, mutta unohdin ! Siis unohdin painaa julkaisunappia, kuinka tyhmää arh. Eli tämä on kirjoitettu 9.8., tänään on 10.8.. Tänään lähdetään Sofian kanssa katsomaan ja kannustamaan oman tallin ratsukoita Keravan kenttäkisoihin jahuu ! En ole ikinä livenä seurannut "oikeita kenttiksiä", joten oon ihan innoissani. Kamera lähtee mukaan ilman muuta, joten ehkä saan jotain tunnelmia sieltä sitten tännekin kiikutettua :) Heipsan !