Onnellinen, onnellisempi, Nuutti

En tiedä onko hevosen mahdollista näyttää enää yhtään onnellisemmalta kuin tänään (viimeinkin!) laitumelle päässeen Nuudelin. Suullisen ruohoa napattuaan se laukkasi pellon toiseen päähän laumansa luo ja poimi sieltä ylimääräiselle kunniakierrokselle mukaansa yhden uusista tuttavuuksista: poniherra Luckyn. Tai siis, ovathan ruunat toisilleen tuttuja maastolenkeiltä sekä rinta rinnan taitetuilta loppukäynneiltä jo muutaman vuoden takaa, mutta tämä oli ensikohtaaminen vapaana samojen aitojen sisällä. Ja kaksikkohan oli kuin olisi ollut yhdessä aina.

Reilun kymmenen ruunan lauma on suurimmaksi osaksi tuttu edellisiltä vuosilta ja kaikki ovat ihan älyttömän hyviä kamuja keskenään. Siellä ne välillä yhdessä suuressa jonossa rapsuttelevat kuka ketäkin ja kierähtävät sitten porukalla piehtaroimaan. Toisinaan otetaan - lähinnä tietenkin leikkimielellä - matsia ja lopputulemana saattaa olla pieniä tai huonolla tuurilla vähän suurempiakin haavereita, mutta niille vain ei voi mitään. Vaikka hevosen kuinka käärisi pumpuliin, saattaa se katkaista jalkansa vaikka karsinassa kääntyessään.

Patukka.

Ilmeisesti se ruoho tosiaan on aina vihreämpää siellä aidan toisella puolen.

"Me ollaan nyt sit vissiin bestiksii tän kaa."

Nam, nam, suolakiveä.

"Hei Lucky tuu tänne mä varaan tätä suolakivee!"

"Joo joo, kyl säki kohta saat odota nyt hetki."

Vermutti poseerasi kuin L'Oréalin mainoksessa.

Jonkun onnelliset korvat ne siellä... ♥

Toinen ihan taivaassa.

Ja sitten takaisin itse asiaan. Kynityllä ruohopläntillä, vaikka laidun on täynnä paljon herkullisemmankin näköistä purtavaa.....

Vermut on sitä mieltä et tää kaveri haisee.

"No haa haa, onpa hauskaa."

"Mä tiedän et se irvistelee taas, eikö irvistelekin?"

En missään nimessä sano, ettäkö ympärivuorokautinen laiduntaminen suuressa laumassa olisi ainoa avain onneen ja sopisi kaikille. Hevoset ovat yksilöitä ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toiselle aiheuta juuri muuta kuin stressiä. Lähtökohtaisesti laiduntaminen kuitenkin toimii niin hevosen fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia edistävänä toimintana ja Nuutti on aiiivan onnensa kukkuloilla kun saa päivät läpeensä vetää napaansa ruokaa niin paljon kuin jaksaa ja välillä vähän kiusata kavereitaan. Se on sitä todellista hevosen elämää!

"Äiskä tiiäksä mikä unohtu: mun nenun rasvaus! Äkkiä tuubelia esiin ja voidetta kärsään ettei pala niinku sun naama."

Mietteitä gramaanikuurin jälkeen

Nonni, nyt on juhannukset juhlistettu ja reissusta kotiuduttu. Vähän uupuneena, mutta samalla intoa pullollaan. Nuutti sai eilen nauttia kraniohoidosta ja tämän päivän vapaan jälkeen jatketaan taas treenejä siitä mihin niiden parissa ennen pientä kesälomaa jäätiin. Tähän väliin ajattelin postailla vähän muutaman viikon takaisen gramaanikuurin jälkeisiä mietteitä, ennen kuin unohtuvat ihan kokonaan.

"Mulla on tämmöset narut että äiti oppis ratsastamaan paremmin."

Meillähän oli tosiaan jonkun aikaa sitten vajaa kuukauden pätkä, jolloin kaikki kentällä tapahtunut työskentely suoritettiin narujen kanssa. Ne ovat meille lähinnä henkinen apuväline; ns. ässä hihassa siinä vaiheessa kun siirrytään perustyöskentelystä astetta vaativampien tehtävien pariin. Mikäli ensimmäinen aihetta käsitellyt postaus on mennyt ohi, voitte lukaista sen täältä.

Tällä erää gramaanikuuri tuntuu vaikuttaneen yhteispeliimme ainoastaan positiivisesti. Nuutti on ruvennut työntämään paremmin alleen, eli ottamaan painoa enemmän takaosalleen ja lavat sekä koko rintakori ovat nousseet "selän kanssa samaan linjaan", eikä etuosa enää jää yhtä herkästi ns. liikkeen tielle. Näiden "pikkuseikkojen" myötä tuntuma suuhun on tasoittunut myös hankalissa paikoissa, joista mainittakoon erityisesti avotaivutukset. Eivät ne yhtäkkiä missään nimessä helpoiksi ole muuttuneet, mutta ero alkuvuoden treeneihin on sanalla sanoen suuri. Ja siihenkin olemme tulleet pitkän matkan muutaman vuoden takaisesta, jolloin seinää vasten hyppiminen, pysähtely sekä tayskäännökset kesken taivutuksen olivat arkipäivää. Tällä hetkellä meininki näyttää jopa suhteellisen asialliselta, ehkä näiden parissa pian kehtaisi kouluradallekin...?

Alkuraveista. Niska on vielä vähän matalana, mutta paino on silti hyvin takana.

Ravi kulkee ja vatsalihakset tekevät hommia. Kummallakin... ;)

Avossa takaosa hieman jähmettyy, mutta kuten sanottu: parannus entiseen on huima.

Hieno haamuratsastaja, eikö.

Kaikki tämä kehitys juontaa juurensa luultavasti ihan siihen, että olen päässyt vaikuttamaan Nuuttiin tehokkaammin. Se toimii helpoissa kuvioissa miltei moitteitta vaikka pelkällä kaulanarulla, mutta omasta mielestään vähän turhan vaikeissa tehtävissä se ei epäröi kyseenalaistaa jopa erittäin kokeneiden ratsastajien auktoriteettiä. Nuutilla on toki omat fyysiset rajoitteensa, mutta niiden puitteissa se pitäisi saada toimimaan niin hyvin kuin mahdollista. Sen kanssa pitää toisinaan tehdä kompromisseja, mutta välillä saatan antaa hevoselle vähän liikaa vapauksia, sillä suuttuessaan se osaa oikeasti olla todella hankala. Vähän kuumuessaan Nuutti on pääosin varsin miellyttävä ratsastettava, mutta samalla siitä tulee kahta herkempi ratsastajan virheille. Tästä syystä oma tehtäväni helpottuu, kun hevosella on gramaanien ansiosta itselläänkin ajatus kanssani samaan suuntaan emmekä päädy pattitilanteeseen vaikka ratsastaisin vähän uskaliaammin. Sainkohan nyt varmasti kaikki putoamaan kärryiltä, vai ymmärsikö joku mitä yritän sanoa...?

Oli miten oli, meillä menee oikein hyvin. On ollut ilo huomata, ettei gramaanikuurin aikana imemämme oppi ainakaan toistaiseksi ole jäänyt jo hyvän tovin naulassa roikkuneiden narujen mukana talliin, vaan eväät ovat riittäneet pidemmällekin. Luonnollisesti tavoitteenamme on saada väistöt, vaihdot sun muut sujumaan kouluradalta noukkimiamme sääli-vitosia paremmin myös ilman apuvälineitä, mutta tässä vaiheessa apu tulee tarpeen. Ratsastajana on myös tärkeää tietää miltä jonkin kuuluisi tuntua, sillä vain näin todella tajuaa sen, mihin tulisi jatkossa pyrkiä. Selkeä tavoite tekee toiminnasta yleensä tietyllä tasolla suoraviivaisempaa = kehittymisestä nopeampaa. Ihan iisiä siis ! Eiku...

"Kuule äiskä jos sä iisiä haluat niin osta keinuhevonen."