Mietteitä gramaanikuurin jälkeen

Nonni, nyt on juhannukset juhlistettu ja reissusta kotiuduttu. Vähän uupuneena, mutta samalla intoa pullollaan. Nuutti sai eilen nauttia kraniohoidosta ja tämän päivän vapaan jälkeen jatketaan taas treenejä siitä mihin niiden parissa ennen pientä kesälomaa jäätiin. Tähän väliin ajattelin postailla vähän muutaman viikon takaisen gramaanikuurin jälkeisiä mietteitä, ennen kuin unohtuvat ihan kokonaan.

"Mulla on tämmöset narut että äiti oppis ratsastamaan paremmin."

Meillähän oli tosiaan jonkun aikaa sitten vajaa kuukauden pätkä, jolloin kaikki kentällä tapahtunut työskentely suoritettiin narujen kanssa. Ne ovat meille lähinnä henkinen apuväline; ns. ässä hihassa siinä vaiheessa kun siirrytään perustyöskentelystä astetta vaativampien tehtävien pariin. Mikäli ensimmäinen aihetta käsitellyt postaus on mennyt ohi, voitte lukaista sen täältä.

Tällä erää gramaanikuuri tuntuu vaikuttaneen yhteispeliimme ainoastaan positiivisesti. Nuutti on ruvennut työntämään paremmin alleen, eli ottamaan painoa enemmän takaosalleen ja lavat sekä koko rintakori ovat nousseet "selän kanssa samaan linjaan", eikä etuosa enää jää yhtä herkästi ns. liikkeen tielle. Näiden "pikkuseikkojen" myötä tuntuma suuhun on tasoittunut myös hankalissa paikoissa, joista mainittakoon erityisesti avotaivutukset. Eivät ne yhtäkkiä missään nimessä helpoiksi ole muuttuneet, mutta ero alkuvuoden treeneihin on sanalla sanoen suuri. Ja siihenkin olemme tulleet pitkän matkan muutaman vuoden takaisesta, jolloin seinää vasten hyppiminen, pysähtely sekä tayskäännökset kesken taivutuksen olivat arkipäivää. Tällä hetkellä meininki näyttää jopa suhteellisen asialliselta, ehkä näiden parissa pian kehtaisi kouluradallekin...?

Alkuraveista. Niska on vielä vähän matalana, mutta paino on silti hyvin takana.

Ravi kulkee ja vatsalihakset tekevät hommia. Kummallakin... ;)

Avossa takaosa hieman jähmettyy, mutta kuten sanottu: parannus entiseen on huima.

Hieno haamuratsastaja, eikö.

Kaikki tämä kehitys juontaa juurensa luultavasti ihan siihen, että olen päässyt vaikuttamaan Nuuttiin tehokkaammin. Se toimii helpoissa kuvioissa miltei moitteitta vaikka pelkällä kaulanarulla, mutta omasta mielestään vähän turhan vaikeissa tehtävissä se ei epäröi kyseenalaistaa jopa erittäin kokeneiden ratsastajien auktoriteettiä. Nuutilla on toki omat fyysiset rajoitteensa, mutta niiden puitteissa se pitäisi saada toimimaan niin hyvin kuin mahdollista. Sen kanssa pitää toisinaan tehdä kompromisseja, mutta välillä saatan antaa hevoselle vähän liikaa vapauksia, sillä suuttuessaan se osaa oikeasti olla todella hankala. Vähän kuumuessaan Nuutti on pääosin varsin miellyttävä ratsastettava, mutta samalla siitä tulee kahta herkempi ratsastajan virheille. Tästä syystä oma tehtäväni helpottuu, kun hevosella on gramaanien ansiosta itselläänkin ajatus kanssani samaan suuntaan emmekä päädy pattitilanteeseen vaikka ratsastaisin vähän uskaliaammin. Sainkohan nyt varmasti kaikki putoamaan kärryiltä, vai ymmärsikö joku mitä yritän sanoa...?

Oli miten oli, meillä menee oikein hyvin. On ollut ilo huomata, ettei gramaanikuurin aikana imemämme oppi ainakaan toistaiseksi ole jäänyt jo hyvän tovin naulassa roikkuneiden narujen mukana talliin, vaan eväät ovat riittäneet pidemmällekin. Luonnollisesti tavoitteenamme on saada väistöt, vaihdot sun muut sujumaan kouluradalta noukkimiamme sääli-vitosia paremmin myös ilman apuvälineitä, mutta tässä vaiheessa apu tulee tarpeen. Ratsastajana on myös tärkeää tietää miltä jonkin kuuluisi tuntua, sillä vain näin todella tajuaa sen, mihin tulisi jatkossa pyrkiä. Selkeä tavoite tekee toiminnasta yleensä tietyllä tasolla suoraviivaisempaa = kehittymisestä nopeampaa. Ihan iisiä siis ! Eiku...

"Kuule äiskä jos sä iisiä haluat niin osta keinuhevonen."