When you think that you can take me on, you must be crazy

Öööööm. Tämänpäiväisestä tunnista jäi jotenkin todella ristiriitaiset fiilikset siinä suhteessa, etten tiedä ollakko aivan plääh vaiko loppujen lopuksi kuitenkin ihan ok tyytyväinen? Siis kun... kaikki alkoi todella kivasti. Nuutti oli heti alkulaukoissa ihan mielettömän hyvä, laukkasi isosti hienossa muodossa ja teinkin todella lyhyen verkan siksi, koska en nähnyt tarvetta pidemmälle. Noh, muidenkin ollessa verkkojensa kanssa valmiita, rupesimme harjoittelemaan avoja ja... kaikki meni ihan metsään. En muista milloin viimeksi olisin oikeasti joutunut keskustelemaan asioista Nuutin kanssa tuolla tavoin. Hevonen osaa vängätä vastaan todella lahjakkaasti ja se vain on niin tavattoman vaikea sille päälle sattuessaan...

Käyntiavot menivät hyvin, niitä teemme paljon muutenkin jotta tuota käynnin tahtia (passikäynti) saisi rikottua, mutta ravissa... ei tietoakaan kuulolla olevasta hevosesta, tasaisesta muodosta, ravista tai yksinkertaisesti mistään muustakaan. Hevonen joko juoksi pois alta pää taivaissa, välittämättä lainkaan avuista joita sille annoin, tai vaihtoehtoisesti jumitti tahdittomassa "ravissa" vängäten joka suuntaan ja vetäen herneen nenäänsä jokaisesta huomautuksestani. Minun oli yksinkertaisesti pakko muutamaan otteeseen suuttua ja näpäyttää hevosta ihan kunnolla - se vain ei voi tehdä oman mielensä mukaan mitä huvittaa, jos jotain siltä pyydän... Eeva neuvoi tekemään taas vähän kompromissia muodon kanssa, eli minun piti ratsastaa niskaa alemmas, jotta saisi ensin kehiin ihan vain sitä tasaisuutta. Kuulemma parani loppua kohden, mutta itselleni ei jäänyt yhdenkään raviavon yhdestäkään askeleesta onnistunutta tunnetta...

Avojen jälkeen teimme muutaman kerran tuota s -muotoista vaihtouraa, eli ensin puolivoltti 10m vasempaan ja sitten oikeaan. Ne menivät hyvin, suoristuksessa Nuutti yritti alkuun nousta avuilta, mutta kun näpäytin raipalla niin pari viimeistä kertaa kokonaisuus oli todella hyvä. Laukka sujui tänään ihan mielettömän kivasti ! Se oli energistä, "pomppivaa" ja isoa. Teimme nostoja pituushalkaisijalla, eli sisään ravissa ja keskellä nosto. Nuo sujuivat täysin vaivattomasti, hevonen pysyy suht helposti suorana eikä sen kanssa ole vaikeuksia nostoissa olivat ne millä uralla tahansa. Väärästä laukasta ei oikeastaan koskaan ole pelkoa, ellen itse sössi apuja todella huolellisesti. Laukannostoharjoituksen jälkeen teimme vielä laukka-ravi siirtymisiä ja ne menivät aika mukavasti ! Ja nivelethän meillä tosiaan olivat tänään käytössä. Mutta siis jos se laukka oli tänään hyvää, niin mitä oli lopputunnista hevosen ravi... ihan mieletöntä ! Se liikkui niin lennokkaasti, energisesti ja hienossa muodossa, että siis ei hittolainen... ei ole varmaan tuollaista ravia mennyt vielä koskaan. Ihan mieletön fiilis, heppahan suorastaan lensi ! Mikäli se liikkuisi noin aina, myös läpi väistöjen sun muiden kiemuroiden, niin ties missä sitä oltaisiinkaan... !! Reettakin oli taas pitkästä aikaa Wiknerillä moikkaamaan ja kehui kovasti Nuutin liikkumista. Epäili kuulemma vielä, että voiko tuo olla enää sama hevonenkaan, niin paljon paremman näköinen kuin ennen ;) ... "sehän näyttää oikein sporttiselta !" sanoi minullekin kun kävelin loppukäyntejä siitä katsomon ohi :D On se hieno I knooooow, siinä on hevosta aivan tavattomasti, mutta voi hemmetti kun osaa olla vaikea... Välillä se on niiiiiin turhauttavaa, kun tuntuu että aina noiden väistöjen sun muiden kanssa kanssa on alkuun tasan samanlainen tappelu, teki niitä kuinka paljon tahansa... tulee ihan sellainen olo, että ei tästä päästä mihinkään...

Lopuksi juttelin vielä Eevan kanssa ja hänkin totesi Nuutin olevan aikamoisen haastava... Sen kanssa pitää oikeasti olla vahva istunta ja periksiantamaton ote niissä tilanteissa kun se yrittää laittaa vastaan ja luistaa hommista. Varmaan Nuutin ansioista minulla niin hyvät vatsalihakset onkin hehe.......... Mutta siis niin, hepan perusliikkuminen on hienoa ja se menee oikein tyytyväisenä läpi tuollaiset helppo B -tasoiset asiat. Helpossa A:ssa alkaa vastaan tulemaan vaikeuksia, helpoimmat noista radoista vielä menevät ihan hyvin, mutta esim. juuri tämä helppo A:4, joka on varmaankin seuraava ratamme... se on oikesti vaikea. Olisi niin paljon helpompaa omistaa hevonen, jonka kanssa asiat sujuvat teknisesti... sillä haluaisin todellakin päästä kisaamaan kunnolla, mutta tuntuu että Nuutin kanssa tästä ei oikeasti tule mitään. Viiden vuoden aikana kehitystä on tapahtunut aivan mielettömästi, mutta ei näistä tietyistä asioista helppoja ole tullut. Enkä usko, että tuleekaan... Ei siitä hienosta perusliikkumisesta; isosta liikkeestä ja hyvästä muodosta kouluradalla paljon iloa revitä, mikäli hevonen ei ole missään avuilla kun pitäisi tehdä jotakin perus puksuttelua kummallisempaa. Ja siis kun usein saan Nuutin lopuksi läpi ihan oikeasti, niin että kun sitten teen jonkun väistönpätkän niin no problem. Tänäänkin huomasi hevosen joutuneen oikeasti töihin, sillä pitkästä aikaa se oli jopa hikinen ! Alkutunnin keskustelu johtaa usein tavallista parempaan liikkumiseen ja muiden asioiden parantumiseen, mutta kun se on aina se saamarin sama kaava. Jos heppa liikkuu koko tunnin ihan kohtalaisesti ja tekee kaiken suht kohtalaisesti, niin kaikki on vain kohtalaista eikä mitään sen ihmeellisempää. Enkä halua sen olevan vain kohtalaista. Huoh.

Eeva sanoi vielä, että kannattaa mennä kangilla rankemmat liikutuskerrat eli siis silloin kun oikeasti tehdään vaikeampia tehtäviä kuten juuri erilaisia väistöjä tms... Pääsee vähemmällä, eli ei tarvitse kuluttaa niin paljon aikaa tappelemiseen kun saa hevosen antamaan periksi helpomminkin. Harmi sinänsä, sillä kuten sanottu; tykkään itse henkilökohtaisesti enemmän nivelillä ratsastaa ja haluan teroittaa, että kanget eivät ole mikään oikotie onneen. Niillä käydään Nuutin kanssa toisinaan ihan samaa keskustelua, teen samat korjaukset jne. mutta erona on se, että hevonen suostuu kankien avulla usein asettumaan paljon vaivattomammin ja päästään etenemään vähemmällä vaivalla. Mikäli kankia ei osaakaan käyttää oikein, mennään vain alamäkeen... siispä perusjutut kuntoon aina nivelillä, sitten vasta kanget käyttöön !

Että niin. Jotenkin, vaikka avoja lukuunottamatta muut asiat sujuivat tänään aika hyvin, en saa pois päästäni tuota takkuilua. Eihän tässä itku auta, pitää vain treenata, treenata ja treenata. En siis tietenkään haluaisi luovuttaa, mutta missähän vaiheessa se sitten pitää ruveta miettimään asioita vähän uudelleen... Äiti oli pitkästä aikaa katsomassa tuntiani ja on tässä ties kuinka moneen otteeseen kehunut tämän päivän liikkumista. Oli kuulemma mielettömän upeaa... harmi, ettei minulle jäänyt samaa fiilistä... ;s Onneksi hevoset eivät analysoi asioita niin kokonaisvaltaisesti ja uskon, että Nuutille jäi kuitenkin hyvä mieli. Ainakin se oli tunnin loputtua tavalliseen tapaansa niin itseensä tyytyväisen näköinen............... :D

Kuvamatskua ei tältä päivältä (lopputunnin osalta) valitettavasti ole, mutta lisäsin tähän loppuun pari Sofian ottamaa kuvaa koulukisoista 1.4. :P Nehän siis eivät meillä menneet lainkaan putkeen, katsokaa tuo postaus kisoista mikäli haluatte tarkemmin lueskella ! Ehkä seuraavaksi sitten onnistuu :) ... ainakin toivossa on hyvä elää ! Olen muuten niin kahden vaiheilla noiden ensi sunnuntain estekisojen kanssa (kotitallilla)... Toisaalta haluaisin osallistua, mutta ääh en tiedä. Luokkina ovat muistaakseni 50cm, 80cm ja 90cm, joista ottaisimme osaa varmaankin tuohon viimeiseen... Huomenna on viimeinen päivä ilmoittautua, joten pitääpi tässä ahkerasti pohtia ! Nyt taidan kuitenkin palloilla pohtimaan, että mitä sitä oikein söisi ennen kuin kuolen nälkään. Zeeps !

Pidän tästä kuvasta hirmuisesti ! Tasajaloin ;)

Nuutti ja luokkamme voittajaheppa kisojen jälkeen tarhassa. Toivottavasti Armani antoi hieman vinkkejä Nuudelille... esim. miten lähtee mielettömät keskiravit ! Huomatkaa heppojen pieni kokoero ;D Nuuttihan näyttää ihan minimieheltä kun Armanin säkäkorkeus varmaan 2m............ :D