Happiness ♥

Moikka ! Aivan näin heti alkuun haluaisin kiittää edelliseen postaukseen tulleista mahtavista kommenteista, olette huippuja ! ♥ Muutamaan otteeseen mietin viitsinkö edes julkaista koko tekstiä, sillä jotkut ihmisolennot (tai mitä ovatkaan...) tuppaavat jännevammoista kuullessaan suorastaan riemastumaan: "haa, tuo on rasittanut hevostaan niin että sen jänne on poksahtanut !".

Totta on, että USEIN jännevammat ovat rasituspohjaisia, ja ne kehittyvät pidemmän aikaa ennen kuin viimein napsahtavat siihen pisteeseen jolloin ne havaitaan, MUTTA ne voivat syntyä myös yksittäisen tapaturman seurauksena. Ja Nuuttikin kun tosiaan ehti olla meillä sen pari kuukautta, ei millään järin suurella rasituksella, niin se on aika lyhyt aika saada jänne siihen kuntoon missä se oli. Eihän me tiedetä vaikka jänteet olisivat jo siellä Saksassa oireilleet? Kyllä me hevonen tietty ostotarkastettiin, mutta ei siellä sentään mitään menneen sekä tulevan läpikotaisin tietävää kristallipalloa sentään ole...

No joo, se siitä :) Halusin vaan sanoa, että piristitte todella mun päivää ihanilla sanoillanne, ja tällä hetkellä mä oon entistä paremmalla fiiliksellä suunnittelemassa teille sitä kivaa juttusta, mistä jokunen postaus takaperin mainitsinkin... ;)

Sateesta ja ällöttävän koleasta ilmasta huolimatta mun eilinen päivä oli täynnä pieniä ilon aiheita :) Postilaatikostakin löytyi eräs pikku ylläri !

Meidän yhteistyökumppani SuviMaria Design lähetti mulle ihan mielettömän kauniin käsintehdyn Lumoan -korun, josta tänään napsin joitakin kuvasia :) Photari vain ei ollut yhteistyökykyinen, niin sain tällä erää muokatuksi ainoastaan pari...

Yksinkertaisuus on kaunista ! Keskellä oleva sydän Swarovskin kristallia.

Iso kiitos upeasta korusta, olen ihan rakastunut... ! Multahan löytyy toinenkin, pari vuotta sitten ylppärilahjaksi saatu koru samaisen tuotemerkin alta, ja se komeileekin tuossa vasemman sivupalkin mainoskuvassa. Siinä siis lukee Gastello, ja keskellä on helmi. Meidän onnenkoru kisaradoilla ! Varmaan vaikea arvata, kenelle tämä uusikin koru on omistettu........? ;) Nuuttiduudeli ♥

Mikäli te lukijatkin pidätte kauniista koruista, niin............... stay tuned ! ;)

Kivoista jutuista sitten vähemmän kivoihin juttuihin, tässä tapauksessa nimittäin polvikipuun... Mun oikea polvi on ollut aika kipeä tässä ehkä viikon verran, ja se siis rasituksen johdosta rupeaa vihlomaan niin ettei meinaa mistään tulla yhtään mitään. Hevosen selästä tää ei tosiaan mua pidä, mutta olen nyt hetken yrittänyt ottaa vähän rauhallisemmin, kaveerata kylmäpussin kanssa, ja katsoa mihin suuntaan tämä menee.

Eilen aamulla lähdin kuitenkin Roosan ja Nellin kanssa Lohjalle auttamaan heppojen liikutuksessa, ja sain taasen ratsastaa Sintin ♥ Menin ilman satulaa ja koitin vaan heilua kyydissä parhaani mukaan ! Välillä tammanen vähän kuskaili mua ympäri kenttää, mutta ei se mitään Simi on huippu ♥ Polvikaan ei vihoitellut muuta kuin ihan loppumetreillä, jahuuu !

Ah ihanan iso kenttä !

Iltapäivällä painelin Nuudelin luokse ja arvatkaa kaksi kertaa mitä tehtiin? Jöö, maastoiltiin. Me ei varmaan enää ikinä tehdä mitään muuta ku maastoillaan ku se vaan on niin parasta (varsinkin nyt kun tosiaan pääsee taas siellä ihan pöpelikössäkin tallaamaan) =) paitsi eilen Nuutti oli kyllä ihan pönttö, ja piti mennä vielä lopuksi vähän kentälle ottamaan kuumakallea kuulolle.........

Kohdattiin nimittäin maastossa IHMISIÄ. Iso lauma. Se oli Nuutin mielestä ihan villiä. Ihmettelin kun heppa ensin rupesi jäkittämään vastaan ja nousi lahnamuodostaan ryhdikkääksi patsaaksi. Puhinan säestämänä se suostui hipsimään eteenpäin ehkä yhtä vauhdikkaasti kuin halvaantunut etana. Yritin tähyillä näkyikö edessäpäin ehkäpä jokin metsäneläin, mutta mitään en nähnyt taikka kuullut. Meni varmaan viisi minuuttia, kunnes ihmiset putkahtivat mutkan takaa samalla suoralle meidän kanssa ja Nuutti ei vaan voinut käsittää mitä ne siellä metsässä oikein teki.

Kun päästiin ihmisistä ohi, niin sitten olisikin kiinnostanut lähteä niiden perään........ En tiedä millä kävelyretkellä se porukka oli, mutta tulivat siis vastaan siinä vaiheessa kun me oltiin kävelemässä tallilta pois päin. Joskus muinoin Nuusku harrasti tuollaista niskurointia, ettei suostunutkaan kävelemään sinne minne kuski halusi, vaan ryhtyi pakittelemaan ojiin ja "keulimaan" (siis ei se keuli, mutta hyppii silleen tyhmästi), mutta viimeisestä kerrasta on puoli ikuisuutta ! Nyt humma kuitenkin päätti, ettei halua enää kävellä pidemmälle. Siinä tilanteessa olisi kyllä ollut raipalle tarvetta...

Nuutti on tosi taitava katoamaan kaikilta maailman avuilta, ja muutaman kerran se pääsi pyörähtämään tosi ovelasti pois alta niin että vähän menetin tasapainoa. Kun käänsin hepan takaisin, se rupesi peruuttamaan pikavauhtia ja taas kiepsahdus toiseen suuntaan. Siis en ymmärrä mikä kakarakohtaus sille oikein iski, ehkä siitä ei vielä ookkaan tullu vanha ja viisas !

Aikansa siinä onnetonta pilottia pyöriteltyään Nuudeli suostui eteenpäin - koko ajan säpsyillen, puhisten ja ympärilleen pälyillen tosin. Kun tien päässä käännyttiin takaisin tallille, niin voi jummi ! Hevonen taatusti lyheni ja nousi kaksi metriä vielä entisestään, eikä se ei millään olisi suostunut kävelemään. Se vain steppaili, ja kun pidätin niin sain reaktioksi vaan pään viskelyä sellaisella "mä lähen ihan just !" -meiningillä. Tällä kertaa ei todellakaan toiminut se "istu rentona ja anna ohjaa", vaan oli pakko ruveta tekemään pohkeenväistö siksakkia pitkin metsätietä. En muista milloin Nuutti ois käyny noin kuumana, kyllähän sillä yleensä aina maastossa virtaa riittää, mutta tänään mulla oli olo ku pommin päällä istuskellessa. Yksikin virheliike niin KABOOM.......... !

Nii no et nähtävästi istu enää. Ei mut siis... näin jo sieluni silmin kuinka lennän tällee.

Oli muuten aika siistiäkin osittain; osaahan toi heppa piaffin ja passagenkin kun vaan niin haluaa ;) Jonkun ois pitäny olla piilokameroimassa, olisin niiiiin halunnut nähdä pari pätkää, sillä selkään tuntui aika ilmavalta ! Päästiin kuitenkin kentälle yhtenä ratsukkona, mutta veikkaan että jos maastotie olisi ollut vähänkin pidempi, niin Nuutilla olisi naksahtanut. Se alkoi käydä niin kuumana että meinas tulla selässä äitiä ikävä.................. Hölmö vanha ukkeli, jaksaakin vielä höyrytä kun pahainen pikkupoika !

Touhottaminen kävi ilmeisesti väsyttämään kun meinasi uni tulla kesken jalkojen kylmäyksen ;) Huomatkaa hienosti itse itsensä pysäyttänyt heppa ! Nuutti on aina narun päälle talloessaan ihan "hei miksen pääse eteepäi?" ja sit se vaan seisoo ja oottaa et sen jalka käydään nostamassa pois............ :D

Huh, että semmonen maastolenkki taas. Onneks kohta on kesä ja sit mulla on toivon mukaan taas rauhallinen pullaheppa... ♥

Weheartit.com aarteita taas =)

Joo ja sori postauksen ilmestyminen joskus yöllä, jäin haahuilemaan omiani ja huomasin joskus puolilta öin että oho kello onkin jo noin paljon... hupsii. Onneksi huomenna on sunnuntai. Tai siis tänään. Juu, meitsi painelee nukkumaan, HEIPPA !