Boooooring

Tää flunssan kourissa kökkiminen alkaa vähän ärsyttää, tulis kerran kunnolla ja häipyis sitten... Huono olo ei kuitenkaan tällä kertaa tullut ihan yllärinä kun alkuviikosta kastuin useampana päivänä, maanantaina vielä ihan läpimäräksi. Oltiin broidin kanssa mökillä haravoimassa ja tietenkin koko reilut kolme tuntia siellä satoi niin ettei ole tosikaan. Saatiin kuitenkin piha siistiksi ja oltiin toivon mukaan avuksi isovanhemmillemme. Seuraavana päivänä ainakin joka toinen lihas huusi hoosiannaa ja lisäksi mun oikean käden ranne kiukuttelee edelleen kipuilemalla sekä turvottelemalla. Onneks ei sentään tartte käsillään kävellä.....

Mökkitiellä.

Ja perillä. Kuten huomata saattaa, lehtiä oli maassa aika runsaasti.

Peukkua muutama tunti myöhemmin, koska tän lehtikasan jälkeen oltiin ready ! Mun hanskat oli tyylikkäät, eikö... ;)

Näkymä rantasaunalta oli jotenkin tosi mieltä rauhoittava.

Veli esitteli mulle parhaan ystävänsä. Sen nimi on Po. "Etkö sä tajua kuinka paljon iloa hän tuo mun elämään ?!"... öö... en.

Kotimatkalla.

Tällä viikolla ei Nuutin kanssa olla puuhailtu mitään järin kummallista. Kentällä ollaan pääosin pyöritty, ja yritetty tehdä jotakin edes melkein fiksua. Metsätielläkin kyllä käytiin toissapäivänä kävelemässä (= säpsyilemässä ja loikkimassa). Hevonen on liikkunut ihan hyvin ja ensi viikolla ajattelin pienesti hyppäillä, mikäli vain ehdin tallille tarpeeksi aikaisessa vaiheessa päivää. Toivottavasti saisin jonkun mukaan kuvailemaankin... :)

Suloinen zombieheppa.

Ja reppana avaruusmato.

Vähän kyllä taas ärsyttää kun kelit huononevat ja alkaisi olla "sisäkauden" paikka, mutta maneesissahan tosiaan pyörivät päivittäin ratsastuskoulun tunnit. Jos haluaisin edes puolikkaalle ehtiä, niin mun pitäisi olla tallilla sellaiseen aikaan, mikä ei useinkaan ole mahdollinen. Toinen vaihtoehto on sitten odottaa tuntien loppumista klo 20-21 saakka, ja ratsastaa vasta sen jälkeen. Se vain usein menee siihen, että sitten kun tallilta joskus yhdentoista aikoihin kotiutuu, niin ei millään jaksaisi enää muuta kuin kaatua vuoteeseen... Mutta no, näillä mennään eikä tässä itkukaan auta kun ollaan tuonne päätetty jäädä :) Tulisi edes lumet ja pakkaset niin pääsisi pellolle ! Nämä kurakelit alkavat tosiaan tulla korvista ulos...

Onneksi tiedossa on kuitenkin muutamia oikein mukavia asioita, joista toivon mukaan pääsen pian kertomaan enemmän... :) Mun synttäritkin on viikon päästä, uu ! Ihan kamalaa kun sitä vaan vanhenee kaiken aikaa. Henkisestä vanhenemisesta tosin en oo ihan varma... Onneksi löysin taas muutama päivä sitten uuden tv-sarjan, jolle naureskella: Modern Family ! Hahaa, tää huumori kolahtaa just eikä melkeen. Hauskaa loppuviikkoa kaikille, katsotaan milloin seuraavaksi ehdin postailemaan sillä viikonlopun palloilen taas kisahoitajana Nellin matkassa ! Postaustoiveita saa laitella, moikkamoi :)