Norsunuudeli

Hellouu, täällä taas. Nyt te mietitte että mitä se koko aika tänne päivittelee. Hah, eipä ole ihan jatkuvasti sattunut postausta peräkkäisille päiville, mutta nyt niin on käynyt jo pariin otteeseen tässä joulukuun aikana. Yritetään tsempata ja saada tämä ihme tapahtumaan jatkossa useamminkin... ! ;)

Muita ihmeitä ei valitettavasti ole ainakaan mun sormeni osalta sattunut. Se jaksaa yhä edelleen turvotella sekä kipuilla, ja viime yönäkään en meinannut sen vuoksi saada nukutuksi. Tämä kostautui sitten taas niin, että nukuin pitkälle päivään ja heräsin kiukkuisena aivan ihanaan päänsärkyyn. Mietin, että mitä ihmettä mä oikein tämän sormen kanssa teen, ja valitettavasti päädyin siihen ratkaisuun, että mä osallistun huomisen hippola -klinikkaan katsomosta käsin :( Harmittaa niin pirusti. Kipu todellakin kalpenee ärsytyksen rinnalla, miksen voinut tunaroida vaikka maanantaina ?! Oi miksi, miksi.......

"Äiti, äiti, miksi sinulla on tuommone patukka kädessä?"

Tänään tosiaan vielä testasin sormea Nuudelin kanssa, mutta jouduin jo alkumetreillä toteamaan, että oikealla kädellä ei paljoa tehdä. Sellainen hieman puolipitkällä ohjalla tuntuman pitäminen onnistuu, mutta muu onkin sitten hankalampaa. Huomasin sen Nuutin kanssa etenkin vasemmassa kierroksessa, kun oikea ohja toimi ulko-ohjana ja muutamasti sen kanssa olisi pitänyt korjata hieman enemmän.

Piti ilmeisesti päivystää ettei sormi tipu matkan varrelle........

Verryttyään Nuudeli oli vähän alkua helpompi ratsastaa, sillä se otti painoa enemmän takajaloilleen, eikä jäänyt matalaksi kädelle, mutta sitten se yks kaks päättikin pistää vähän ranttaliksi. Ukkeli otti ilmeisesti hieman kipinää toisesta maneesissa olleesta hevosesta ja lähti hieman rodeoimaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kiskaisi vain aika ilkeästi ohjat mun käsistä ja sattui kyllä sormeen ihan vietävästi. Kohta toi fingeri on varmaan niin runnottu, ettei siitä enää ehjää saakaan.................... :D

Hassua sinänsä, että olen selässä ihan hymyssä suin, sillä muistaakseni mua ei kyllä kamalasti naurattanut... :D

Noiden pikku loikkien perään otettiin vielä yksi pakollinen laukannosto (laukkasi heppa muuten todella hyvin ylämäkeen !) ja sitten loppuravit eteen alas. Nuutti onneksi tosiaan liikkui hienosti, eikä vasen takanen vaivannut. Ei se turvonnutkaan enää ollut, eikä lämmin. Superia.

Lopuksi sisko pääsi hepan selkään kävelemään loppukäynnit, ja Nuudeli oli tavalliseen tapaansa oikein varovainen ja kiltti poika :) Hoidettaessa se saattaa (lähinnä siis vapaana karsinassaan) lapsia kohtaan olla vähän kiukkuinen, mutta selässään se kantaa niitä esimerkillisen hienosti. On se niin hieno ukkeli... ♥

Herkutteluhetki :)

Huomenna iltapäivällä mulla siis on suuntana Helsingin Ruskeasuo, sekä hippolan kouluratsastusklinikka. Kallen kanssa olisin siihen tosiaan osallistunut, mikäli en olisi sormeni kanssa onnistunut tunaroimaan. Itkuparku. Musta kun kaiken lisäksi alkoi tuntua siltä, että juuri opin hieman hepan "nappuloita" tuntemaan. Kalle on niin hieno, sen kanssa olisi kyllä kelvannut... Pläh, miten voin olla näin onneton... :(

No mutta, hyvillä mielin olen kuitenkin paikalle muun hippolan porukan kanssa tulossa, vaikka tiedän että harmistus varmasti vielä pinnan alla kytee. Yritän kuitenkin siirtää sen sivuun, ja napata valmennuksesta mukaan kaiken mitä vain irti saan :) Tällaiset tilaisuudet ovat aina opettavaisia, ja meikä ainakin odottaa tapahtumaa suurella mielenkiinnolla. Onko teistä lukijoista moni tulossa paikan päälle? :) Toivottavasti nähdään huomenna !