Sänkipellolla ihmettelemässä

En oo pitkään aikaan ollu näin ilonen. Tai onnellinen, miten sen nyt haluaa sanoa. Tiedättekö, mun vähän kadoksissa ollut treenausintokin tekee kovasti paluutaan ! Tekee mieli taas päästä haastamaan itseään ja oppimaan uutta. Haluan takaisin siihen rytmiin mikä meillä oli viime vuonna.

En kuitenkaan halua mennä asioiden edelle tai "intoilla liikaa", vaan edetä ihan rauhassa päivä kerrallaan. Tällä hetkellähän tilanne tosiaan on se, että odotetaan kengittäjää. Sitten kun Nuutilla on uudet tossut uusilla ohjeilla, aloitetaan Metacam -kuuri ja ollaan vielä viikko kävelylinjalla. Sen jälkeen (mikäli kaikki menee hyvin, sormet ristissä...) päästään palaamaan takaisin normaaliin liikutukseen, ilman minkäänlaisia rajoitteita. Ensin otetaan tietenkin vähän kuntoa ja lihaksia takaisin, sitten ruvetaan lisäämään liikunnan määrää. Mulla ei ole kiire, toivon vaan sydämeni pohjasta, että onni pysyttelee visusti meidän matkassa edelleen... :)

Eilen taluttelin Nuudelia, muuten olen kävellyt selästä käsin. Tänään käytiin sänkkärillä pyörähtämässä, ja voi miten olisi tehnyt mieli vaan laukkailla ympäriinsä ! Varsinkin kun Nuutti tuntui niin hyvältä. Se vaan oli ihan mahtava, kevyt ja kuulolla, siitä olisi ollut tosi hyvä lähteä työstämään muissakin askellajeissa. Pitää vaan vielä malttaa mielensä - meidän molempien... ;)

Oikeaoppinen nojatuoli-istunta ! Piti ottaa kuvaa puhelimeen kun Nuudelin korvat vaan on niin söpöt ♥

Katse on tietenkin noin koska piti varmistaa että kädet ovat levällään ja ranteet mahdollisimman mutkalla.

"Enkös olekin taitava äiskän mielestä ainakin olen !"

... vähän piti myös toki kuikuilla, oltiinhan sitä ihan kokonaan uudella (suurella !) sänkipellolla.

Kohta saa kesämasu kyytiä !

Tänään tehtiin lähinnä pysähdyksiä, sekä muutamia hyvin loivia, etuosakäännösmäisiä "väistöjä". Pitkästä aikaa meillä oli selässä oikein koulusatula ! Kieltämättä mulla oli jo vähän ikävä sitäkin... ;) Suunnitelmista jatkon kannalta voisin sanoa sen verran, että mikäli toipuminen tosiaan menee kuten on suunniteltu, niin meitä tullaan varmasti taas näkemään kisaradoillakin. Tuntuu, että meillä on koko maailma edessämme, ja mä oon onnekas kun saan kulkea sitä kohti näin mahtavan hevosen rinnalla.

Urpolainen ♥

Kuvista kiitokset Sofialle. Ensi viikolle on alustavasti suunniteltu muutamia kivoja juttusia, joten toivon hartaasti että onnistuvat... :) Uutta ulkoasuakin olen jo alkanut suunnittelemaan, mutta katsotaan josko saataisiin vielä pidettyä joitakin kuvauksia sitä varten... ! Lupaan myös seuraavaksi vähän valottaa teille sitä, miten muokkaan kuviani hieman "erikoisemmiksi", kuten esim. tässä postauksessa. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille, ja muistakaahan osallistua edellispostauksessa julkaisemaani arvontaan !! :)

Arvonta, sponsored by Case App !

Toissaviikolla sain sähköpostiini kivan viestin, sillä caseapp.fi -sivustolta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin yhteistyötä. Kyseessä on siis ruotsalainen yritys, joka valmistaa suojakuoria ja päällisiä (keksikää parempi käännös sanalle skin, kalvo?) asiakkaan omilla kuvilla sekä teksteillä, ja viime viikolla postilaatikosta tipahti mun oma tietokoneen kannen päällinen jonka saamallani lahjakortilla tilasin. Olen ihan rakastunut tuohon valitsemaani kuvaan, ja iloinen siitä, että se nyt koristaa mun konetta :) Sit jos tää masiina joskus leviää käsiin, niin revin varmaan tän kannen irti tai jotain....... ! Eikös ookin ihan kiva?

♥

Toivottavasti tekin tykkäätte persoonallisista jutuista, sillä oman sponsorilahjani lisäksi sain tosiaan mahdollisuuden järkkäillä teille arvonnan ! Palkintona on 30 euron arvoinen lahjakortti caseapp.fi -sivustolle, jossa voittaja saa suunnitella itselleen omat suojakuoret iPhonelle, iPadille, Androidille tai kannettavalle tietokoneelle (valikoiman löydätte täältä). Käykää ihmeessä katselemassa millaisia mahdollisuuksia suunnittelussa on... ;)

Yleensä mun arvonnat ovat olleet avoimia kaikille, niin anonyymilukijoille kuin vaikka ihan "ohikulkumatkalla" olevillekin. Tällä kertaa osallistuminen on kuitenkin rajattu ainoastaan rekisteröityneille lukijoille, sillä tarkoitus on nimenomaan palkita blogin lukija. Jokainen voi kuitenkin halutessaan sen google (tai bloglovin') -tilin väsätä, niin ei luulisi olevan siitä kiinni... :) Avoimia arvontoja on varmasti jatkossa tulossa edelleen, eli no worries anonyymit ! :)

OSALLISTUMISOHJEET:

• Yhden arvan saat olemalla blogin rekisteröitynyt lukija, ja kommentoimalla tämän postauksen alle sähköpostiosoitteesi.

• Toisen arvan saat mainostamalla arvontaa (linkin kera) omassa blogissasi. Liitä linkki osallistumisviestiisi.

• Kolmannen arvan saat blogin facebook -sivusta tykkäämällä.

Esimerkki kolmen arvan osallistumisesta olisi siis suunnilleen tämän näköinen:

Olen rekisteröitynyt lukija, esteri@esimerkki.fi

Mainostin arvontaa blogissani, linkki.

Tykkäsin facebookissa.

Osallistumisaikaa on 10.9. saakka, eli melkein pari viikkoa. Sen jälkeen suoritan arvonnan netistä löytyvällä, puolueettomalla arvontakoneella.

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti !

Klinikalla

Jokohan sitä uskaltaisi hengittää? Viime viikon unisaldo jäi aika vähäiseksi, sillä mulla on monen muun lailla tapana öisin murehtia tulevaa. Viimeyö ei tehnyt poikkeusta, sillä unten mailla vietin hetkiä tasan 0. Nolla, en siis nukkunut lainkaan. Väsytti, mutten vain saanut unen päästä kiinni. Fiilikset olivat niin ristiriitaiset, yritin olla ajattelematta liikaa, mutta silti harhailin epätoivon rajamailla. Epätietoisuus pelottaa aina.

Herätyskello rupesi huutamaan klo 4.30. Oksetti. Auton käynnistäessäni kaikui radiosta ironisesti "voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää !"... No voi kuule eiköhän. Tallilla olin kuuden maissa, kirpeän syysaamun ensi säteet piilottelivat vielä puiden latvojen takana. Tallin hämärässä hiljaisuudessa oli helppo itkeä kasvot maailman rakkaimman hepan harjaan upotettuina.

Linda saapui paikalle puoli seiskan pintaan, hän oli ystävällisesti lupautunut mukaan apukädeksi. Heppa-auto oli laitettu kuntoon Sofian kanssa jo edellisenä iltana, joten sitä ei tarvinnut stressata. Saatiin siis tosiaan lainata tallikavereiden pikku heppistä, jonka ajamiseen ei vaadita kuin B -kortti. Kiitos vielä suuresti siitä !

Klo 6.58, lähdettiin huristelemaan kohti Hyvinkäätä. Aluksi oli ajaminen hieman hakusessa, sillä tämähän oli ensimmäinen kerta kun hevosta kuskasin. Piti muistaa rauhalliset liikkeelle lähdöt, pitkät jarrutukset ja riittävän hidas vauhti kaarteissa. Mielestäni onnistuin ihan kohtalaisesti ! ... kanssa-autoilijoiden mielipiteistä en kyllä menisi takuuseen...

"Hei, meitsi on redi ! Let's mennään !"

Hyvinkäällä kello 8.14. Aamupala jäi kiireen vuoksi syömättä, joten Linda tarjosi karkkipussistaan naperoita. Söin niitä viisi kappaletta ja uskoin oksentavani. Jännitti, pelotti. Potilastoimiston kautta Nuudeli ulos ja suoraan surman suuhun vain.........

"Pitkästä aikaa, mä en tienny onko tätä enää edes olemassa !", Mäkelä tervehti. Totta mooses Nuutti on olemassa, aina ja ikuisesti. Jos ei muualla, niin kaikkien (tai ainakin mun) sydämessä ♥ Eläinlääkäri kyseli kuinka sen kanssa ovat vuodet menneet. Kerroin, että hyvin. Oikea takanen ei ole toipumisen jälkeen oireillut lainkaan. Mikäs meitä sitten vaivaa?

Kerroin Nuutin alkaneen about kuukausi takaperin liikkua omituisesti, tuntui kuin liitovaihe olisi kokonaan liikkeistä kadonnut. Ottanut jalat alleen, livistänyt. Mäkelä kopeiloi Nuutin läpi ja tunnusteli myös vasemman etusen - se on se mun mörkö. Siitä on jänne hieman kohonnut. Konkreettinen epäkohta, jonka olemassaolo ahdistaa mua. Jalassa ei kuitenkaan mitään akuuttia ole, saattaa olla vanha tukisidevamma kuulemma. Ei palpaatioarkuutta (= ei reagointia puristelulle). Ehkä saan taas mielenrauhan itselleni tämän suhteen.

Kopeloinnin jälkeen tepasteltiin käytävää pitkin, käännettiin pieniä ympyröitä ja ihmeteltiin. Sitten sama ravissa, ja sen perään ulos liinan päähän. Nuutti oli kuin täi tervassa, se ei oikein juoksutuksesta intoile (paitsi pellolla). Paljon kivempaa on juosta ihan vapaana ! Suostui heppanen kuitenkin askellajit näyttämään, vaikka ei sitä olisi juuri muu kuin kavereille hirnuminen kiinnostanut...

Mäkelän mukaan oikea takanen oli "lievästi löysä". Käski siis selkeämmän reaktion toivossa pistämään satulan selkään ja hyppäämään kyytiin. Siinä vaiheessa oireilu tosiaan voimistui. Eläinlääkäri sanoi, että sulkee vanhan jännevamman (joka siis oli samassa jalassa) pois mielestään kokonaan ja puuduttaa otj kinnernivelen. Odotettiin 10 minuuttia ja suunnattiin sitten takaisin kentälle. Nuutti oli edelleen aika jännittynyt ja pohkeen takana ("hirn hör kaverit !"), mutta TÄYSIN erilainen liikkumiseltaan. Ei epämääräisyyttä, vain pientä "laiskuutta" havaittavissa.

"Äiti auta tuhmat ihmiset yrittävät varastaa minun nenäni !!"

"Ei ! Tää on joku salaliitto, ootte kaikki mukana tässä juonessa !"

"Oisko sulla niitä karkkeja taskussa niin voisin harkita leppymistä..."

"Ei karkkia, ei hymyä." Onneksi sentään toisella on kivaa ;)

"Mitä möllötät siinä !"

"Hoi kamut ootteks te kuuroi vai sokeita !"

Mäkelä käski ratsastaa hevosta kentällä normaalisti viiden minuutin ajan, sillä se ei ollut heti ihan "hereillä". Oli siis vielä hieman jähmeä. Joo, tää on vähän dieseli...... Tein laukannostoja ja siirtymisiä ravi - käynti - ravi. Heppa tuli vähän paremmin kuulolle, muttei silti missään nimessä ollut parhaimmillaan. Ei kai sitä nyt tosin noin äkkiseltään vieraassa paikassa voi parhaimmillaan ollakaan... Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei enempää puuduteta, mutta röntgen -kuvat voisi kintereistä ottaa.

Saiskohan sitä istuntaa vielä vähän enemmän vinkkeliin? God... Mut huomatkaa mun iloiset Tipi -sukat !

Seuraavaksi suunnattiin siis takaisin sisälle ja heitettiin satula autoon. Nuutti sai rauhoittavaa ja meille puettiin Lindan kanssa tyylikkäät siniset lötköpuvut. Röntgen -sali oli aika jännä paikka, en ole koskaan ennen ollut mukana kuvia ottamassa ! Linda sai pidellä kasettia (skannattavan alueen taustalle laitettava musta taulu) ja minä puolestani Nuutin ainakin 100 kiloa painavaa päätä. Ressukka oli ihan out.

Jonossa röntgeniin, Nunuupeli rauhoittavan saaneena jaksoi kuitenkin vähän ihmetellä laitteiden siirtelyä.

Kuvia otettiin 10 kappaletta, ja niistä löydettiin otj kintereen ulkosivulla pieni luunsiru puikkoluun yläkärjen kohdalla ("merkityksetön sivulöydös", luultavasti kolhu laitumelta), muuten kuvissa ei ollut mitään erikoista. Eli hyvät nivelet tuon ikäiseksi. Kuvien jälkeen marssittiin (tai no... laahustettiin lähinnä, Nuutti ei olisi millään halunnut siirtyä...) vielä ultrattavaksi. Mäkelä halusi varmuuden vuoksi vielä tutkia oikean takasen hankositeen. Ilo oli suuri, kun hän ilmoitti kaiken olevan kunnossa. Oli ihana katsoa ehyttä hankosidettä, kun joskus muinoin samalla paikalla näkyi ainoastaan suuri reikä.

Nuunuuta nukuttaa.

Lopullinen diagnoosi: otj kinnerniveltulehdus. Nivel lääkittiin kortisonilla. Lisäksi eläinlääkäri antoi kengitysohjeeksi seuraavaa: "takasiin ulkoa leveämpi ja pidempi kenkä (esim. nroa isompi GP kenkä)", eli kengittäjälle pitää laitella viestiä. Kengityksen yhteydessä aloitetaan lisäksi Metacam -kuuri. Hoito-ohjeina oli kävelyä maasta tai selästä käsin ja viikon kuluttua kengityksestä paluu normaaliin liikuntaan. JES ! Mä kun olin varautunut siihen pahimpaan.....

Hyvinkään Hevossairaalan suuntaan jälleen kerran suuret kiitokset hyvästä palvelusta. Ollaan kyseisellä klinikalla vierailtu lukuisia kertoja, ja aina ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä. Erityiskiitokset Mäkelälle, joka on meidän eläinlääkärinä toiminut !

Nuutti kotimatkalla. "Tääl on surkee ruokatarjoilu !!"

Tallilla oltiin takaisin puolilta päivin ja Linda lähti saman tien kiireen vilkkaa töihin, reipas ! Itse jäin laittelemaan kamat kasaan ja siivoamaan auton, Nuuttiakin piti tietysti kovin rapsutella; oli se niin hieno poika ! Kovasti keräsi taas kehuja käytöksestään, "tämä vaikuttaa tosi täysipäiseltä ja mutkattomalta tapaukselta". Nooo, on Nuutillakin ne omat mutkansa, mutta pääosin se on super fiksu pieni mies, josta ei voi muuta kuin olla ylpeä ! Maailman hienoin ♥

Päivällä kävin kotona ottamassa pienet torkut, syömässä ja hakemassa siskon koulusta. Illalla suuntasin tallille vielä uudemman kerran, sillä siskolla oli tunti ja Nuuttilaiselle oli määrätty tämä päivä karsinalepoilua. Piti siis tietenkin mennä järkkäämään ukkelille edes vähän ohjelmaa myös iltapäiväksi. Oltiin vähän tuhmia eikä ihan karsinaan tyydytty, vaan tallustettiin tallin pihalle ruohikkoa mutustamaan. Tämä tyttö on tällä hetkellä maailman onnellisin ♥ Toivottavasti teillä muilla on ollut edes puoliksi yhtä mahtava maanantai ! Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille :)

Niin paljon kiinni hetkissä, joita vietät mun vierellä

Aloha. Kuten eilisen suunnitelmiin kuului, pidettiin tallilla iltahämärissä pienet kuvaukset. Tarkoitus oli kyllä ehtiä paikan päälle ennen auringon laskua, mutta erään ratsastusseuramme videoprojektin väsäämisen vuoksi tallille lähtö hieman viivästyi... Unohdin ihan, että syksy tekee tuloaan - kesämekossa alkoi olla hieman kylmä.

Kuvaukset eivät mun osalta olleet mitenkään great success, sillä lähes joka kuvassa joku ruumiinosa sääti omiaan... Mulla ei myöskään oikein ollut selkeää ideaa, sillä ei jaksettu enää niin myöhään lähteä kuvauspaikalle mitä alkuun mietittiin. Seuraavaksi sitten ! Kuvattiin siis eräällä laitumella ja laskin tietenkin hepan ensimmäiseksi irti. Yleensä Nuuskuli vapaana ollessaan vaan seuraa mua, eikä juuri jaksa intoilla ellei sitä vähän esim. maiskuttamalla innosta, mutta eilen se päättikin lähteä läksimään ja tulikin sitten oikein komealla laukalla takaisin portille. Nuutti ei ymmärrä miksi me ollaan vaan kävelty, kun laukkaaminen on paljon hauskempaa... !

"Hölmö äiskä en minä mitään sairaslomaa tartte !"

Onneksi ukkeli tuon pikku spurtin jälkeen rauhottui ja suostui olemaan hevosiksi. Muokkailin tähän nyt ainoastaan pari kuvaa, sillä nämä sain muokattua melkein sellaisiksi kuin halusinkin. Mitä pidätte?

Sofialle tosiaan taas kerran suuret kiitokset kuvailuista ! Tänään sain postissa yhden odottelemistani paketeista, joten siitä lisää tässä viikonlopun tai viimeistään ensi viikon aikana ;) Nyt kuitenkin nappaan koirat kainaloon ja hyppään peittojen alle katselemaan leffaa (I'll Always Know What You Did Last Summer), kauniita unia !

Moi !

Viikko on jo miltei puolessa välissä, enkä ole saanut blogin suhteen aikaiseksi mitään näkyvää. Yhden erikoispostauksen parissa olen kyllä myllännyt minkä ehtinyt, mutta tehtävää on vielä. Kovasti myös auttaisi mikäli skanneri olisi hieman halukkaampi yhteistyöhön...... Loppuviikosta olisi suunnitteilla pitää taas jonkinlaisia kuvauksia sun muuta, niin eiköhän saada taas vähän rotia tähän touhuun. Kännykkäkuvia olisi vaikka muille jakaa, mutta niitä on ehkä nähty aika tarpeeksi... :D

Yksi oli kuitenkin ihan pakko tähän tunkea, koska Nuutti on niin söpö vauvanaama ♥

Tänään käytiin Sofian kanssa leffassa katsomassa The Lone Ranger, josta mulla ei ollutkaan oikein minkäänlaista ennakkokäsitystä. Tiesin vaan että siinä on heppoja sekä Johnny Depp - ei se nyt ainakaan kamalan pieleen voi silloin mennä? No ei voi, eikä mun mielestä mennytkään ! Hauska ja toiminnantäyteinen, aika paljon Pirates of the Caribbean tyylinen pätkä. Mä ainakin voin suositella :)

Tällä hetkellä odottelen iloisena paria mukavaa postipakettia, joista kertoilen lisää sitten kun ne saapuvat. Luvassa on myös jotain kivaa teille lukijoille, joten kannattaa pysyä kuulolla ! :) Toivokaa että meillä on nopea postipatu.

Sori tällainen sillisalaattipostaus, mutta en malttanut pysyä poissa. Näin loppuun on ihan pakko vielä liittää mukaan muutama muokkaus yhdestä aiemminkin esillä olleesta kuvasta kun viikonloppuna innostuin vähän muokkausohjelmilla leikkimään. Siluettikuvat on niin makeita kun niitä on niin helppo fiksailla vaikka miten. Yhdessäkin versiossa näytti ihan siltä kun oltaisiin Nuudelin kanssa seisty jossain hiekkamyrskyssä keskellä aavikkoa. Mutta tavoitteena olikin saada kuvaan sellaista tuntua, että meidän siluetti on vain näky, eikä oikeesti olla siinä. Silleen siististi. Kuka sitä nyt hiekkamyrskyssä huvikseen pällistelis.

Terkut sieltä hiekkamyrskystä (josta voi käyttää myös nimitystä pölymyrsky tai haboob, näin sanoo wikipedia !).

 Mikä teidän mielestänne on näistä muokkauksista paras?

Nuusku iltalenkillä

Käytiin tänään taluttaen kiertämässä pieni lenkki pellonreunoja pitkin, ja napsin matkan varrella aika runsaasti kuvia kännykkään. Laatu ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta tässä nyt muutamia kuvia meidän retkeltä :) Sää oli ihana ja hirvikärpäsiltäkin kai vältyttiin... !

"Moi minä oon lähdössä kävelylle mutta ensin minä vähän tässä ihmettelen."

Pääjalkainen Nuunuu, kaula jäi vissiin matkan varrelle?

Pikku poni ♥

Evästauko.

Nuutin kankku ja Mecklenburgin polttomerkki. Nuuskula on numero 62 !

Kukkuu ! Kenen muun mielestä Nuudeli näyttää tässä ihan pikkuoravalta?

"Pikkuoravat sulla on pöksyissäs kuules ! Nyt tänne niitä namusia ja äkkiä sittenkin !"

Yritän mahdollisimman pian saada aikaiseksi "kunnon postausta", suunnitelmissa on nimittäin ainakin pitää taas jonkinlaisia kuvauksia joku päivä :) Mulla on jo idea millaisia kuvia haluaisin, toivottavasti onnistuu ! Mitä piditte tällaisesta vähäsanaisesta, (kännykkä)kuvapainoitteisesta postauksesta? Tällä hetkellä kun meidän puuhastelut on melko lailla vain tätä, niin kuvat tulevat varmaan olemaan aika suuressa roolissa. Ja jos niitä erikoispostauksiakin saisi joskus valmiiksi.............. I'm trying ! Oikeesti. Mutta nyt kutsuvat kyllä unten maat, näkemisiin taas !