Lippa vinoon ja menoks !

Kuten viime postauksessa mainitsin, niin mulla on tosiaan pari postausta valmiina luonnoksina, julkaisua odottelemassa, sillä en halua postata useasti samana päivänä. En oikeastaan tiedä miksi, jotenkin en vain osaa... :D No anyhow, mun piti alunperin julkaista niistä valmiina olevista toinen tänään, mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia kun sain siskon kuvailemaan mua ja Nuudelia !

Eilen juoksutin heppasen yläkentällä ja sen jälkeen kävin pikaisesti selässä ilman satulaa. Tunnustelin askellajit läpi molempiin suuntiin ja heppa liikkui ihan hyvin. Se vain oli vähän mato, kun pimeällä "metsäkentällä" oli niin hurjaa............. eh. Tänään suuntana oli pelto ja meillä oli ihan kunnon varustus päällä, oliko Nuutti aika tyylikäs hei...? ;)

"Äiti hommas minulle tämmösen lätsän !"

Juu, uusi huopa sekä pipo ! Siis himoitsin noita niin kovin Hööksin syyskuvastoa selaillessani. Espoon liikkeen avajaisissa menin sitten sortumaan... Kyseistä yhdistelmää ei enää sinisenä putiikista löytynyt, joten piti pistää tilaukseen ja nämä tosiaan ovat ne "pari juttua" joista tuossa Hööksin avajaispäivän postauksessa mainitsin... ;) Olen ihan rakastunut ! Nyt meillä on sitten estevarustukseenkin tummansinistä.

Nuutin ensimmäinen mielipide kun puin sille uuden pipon: "pois minun päästä, rätit on tarkotettu lattioiden pesuun !"

Mutta, takaisin aiheeseen... ! Tänään Nuutti tuntui aluksi aika samalta kuin eilen, eli hieman "jäykähköltä". Ravailin muutamia kierroksia ja yritin tunnustella onko jompi kumpi suunta toista parempi. Selkeää eroa en huomannut. Clarissa oli myös mukana tutkailemassa ukkelin liikkumista maasta käsin, mikä olikin ihan loistava juttu. Vaikka selkään tietenkin yleensä tuntee parhaiten, niin on niistä ylimääräisistä silmistä aina hyötyä... :)

Nätti poika ! Mullakin on muuten uusi takki (thanks äiti !), joka näyttää näissä kuvissa pinkiltä vaikka se on oikeesti kirkkaan punainen !

Sitten Nunuuta kävi ärsyttämään kun vauhti oli liian hidas.

"Minä haluun mennä kovaa !!"

"Oot ihan nössö !!"

Hetken ravailtuame (sekä loikittuamme, hehe) siirryttiin laukan pariin. Se jännitti eniten ihan siitä syystä, että pelkäsin hevosen ok ravista huolimatta laukkaavan huonosti. Sehän tosiaan ennen piikitystä oli se "suurin merkki" niveltulehduksesta, sillä liitovaihe tuntui kokonaan kadonneen. Tänään sain kuitenkin ilokseni todeta, että laukka oli ihan SUPER ! Tuntui, että olisin voinut pyytää Nuuttia laukkaamaan vaikka aloillaan. Kaiken lisäksi laukan jälkeen ravikin parantui aika tuntuvasti.

Mä en ymmärrä tätä könötystä, yh.

Eteen alas ei aina pellolla ole niin helppo juttu... Lopuksi ukkeli kuitenkin kulki ihanan rentona ja kuuliaisena :)

Toistaiseksi siis näyttää hyvältä, mutta pidetään kuitenkin jalat maassa. Parhautta tietenkin olisi kun hevonen pysyisi hyvänä ja päästäisiin tosiaankin viimein tavoittelemaan sitä kuntoa mikä meillä on joskus ollut, mutta pitää varautua myös miettimään asioita vähän uudelleen. Ei kuitenkaan mennä niihin juttuihin vielä :) Tosiaan nyt HIHS viikon Nuudeli on vielä vapaammalla (Clarissan hoivissa), ja ensi viikon puolella laitetaan homma kunnolla etenemään.

Hönö ♥