Monty Roberts @ Hartwall areena 15.10.

Monty Roberts, "living legend". Olen kyseistä herraa pitänyt suuressa arvossa aina, mutta eilen se arvostus meni vielä kohisten ylöspäin. Miten joku voi olla niin taitava, että näyttää kun hän ei tekisi mitään? "It looks easy, when you're doing it right", näin.

Eilen olin tosiaan areenalla katsomassa Monty Robertsin Next Generation Touria. Hän aloitti kertomalla, että kun häntä jälleen pyydettiin esiintymään, niin sanottiin että sehän voisi sitten olla ns. Farewell Tour. "Uh? I don't wanna go anywhere ?!". Ikäähän Mr. Robertsilla on jo 78 vuotta, mutta huumori, taito ja ennen kaikkea rakkaus hevosiin ovat visusti tallessa yhä edelleen.

Rakkaus hevosiin kävi ilmi jo aivan ensimmäisistä lauseista. Monty kertoi, että hevoset eivät ole hänelle työ, ne ovat hänen elämänsä. Ja siitä syystä jokainen päivä on kuin lomapäivä. Seuraavaksi herra kysyikin yleisöltä; mikä on toiseksi tärkein asia hevosten kanssa? Vastaus: se, että teillä on hauskaa. Mikä on ensimmäiseksi tärkein asia? Se, että hevosella on hauskaa. Monty painotti sitä, että meidän täytyy saada hevonen haluamaan yhteistyötä. "A good horse trainer can get a horse to do what he wants him to do. A great trainer can get a horse to want to do it."

Illan aikana näimme neljä erilaisessa tilanteessa olevaa hevosta, joista ensimmäisellä ei ollut koskaan ollut selässään satulaa tai ihmistä, toinen pelkäsi klipperiä, kolmas muovipusseja ja neljäs oli ongelmallinen lastata. Vaati kunkin kohdalla puoli tuntia, ja pelko oli kohdattu sekä voitettu. Ensimmäinen hevonen kantoi ratsastajaa selässään mukisematta. Toinen seisoi aloillaan ja antoi Montyn käydä sitä läpi kovaäänisellä klipperillä mistä vain. Kolmas käveli muovimattojen ylitse vapaana, omasta tahdostaan. Viimeinen seurasi Montya traileriin myöskin vapaana, ja näytti kaiken lisäksi suorastaan nauttivan siellä olostaan.

Entinen lastausongelmainen kopissa.

Voisin tässä kirjoittaa puoli romaania ja kertoa miten homma askel askeleelta eteni, mutta kun se ei ole se juttu. Se juttu on se, millä tavalla Monty nuo asiat teki. Hän oli määrätietoinen, mutta loputtoman kärsivällinen. Hän kommunikoi hevosen kanssa ilman sanoja, ja ilman väkivaltaa. Hän puhui niiden kieltä.

Mä en oikein osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä, mikä mulla areenalla oli. Iho meni moneen kertaan kananlihalle eikä itkukaan ollut kaukana kun Monty erään hevosen kohdalla avasi hieman vaikeaa lapsuuttaan. Hänen isänsä uskoi väkivaltaan (niin lasten kuin hevostenkin kasvatuksessa) ja sanoi: "hevonen on vaarallinen eläin; jos sinä et anna sille selkään, se antaa sinulle."... Alkuun päättömästi kehässä hyppineen hevosen kävellessä rennosti vierellään Monty sanoi, että toivoisi isänsä voivan nähdä hänet sekä tämän hevosen nyt, ja huomata, ettei väkivalta ole tarpeen.

Muovipusseja kuollakseen pelännyt hevonen. Ei näytä kovin olevan paniikissa enää, vai mitä?

Hevonen on perusluonteeltaan nöyrä eläin, mutta liian usein ihmiset rupeavat rankaisemaan niitä omista virheistään. Kun ne luottavat ihmiseen, ne haluavat tehdä oikein. Mä voisin lyödä pääni vetoa siitä, että jokainen noista hevosista koki suurta mielihyvää saadessaan kulkea Montyn rinnalla tämän käskyjä totellen.

Lyhyesti sanottuna: Mr. Roberts oli ihan loistava. Esityksen aikana mullekin tuli entistä suurempi halu oppia lisää hevosten luontaisesta käyttäytymisestä sekä kommunikaatiosta, ja mä ainakin aion omalta osaltani pitää huolen siitä, etten toimi epäoikeudenmukaisesti yhtäkään käsittelemääni hevosta kohtaan. Kuten Monty sanoi join up -harjoitusta tehdessään: "you have to take control, but be fair. You can't take control and then be mean".

Lopuksi Monty vielä kertoi, ettei halua yhdenkään oppilaan olevan yhtä hyvä kuin hän. Hän haluaa kaikkien olevan vielä parempia. Vain siten tämä oppi löytää enemmän ihmisiä, sekä sitä kautta auttaa enemmän hevosia.

Monty tarkkailemassa kun hänen suomalainen oppilaansa tekee join up -harjoitusta.

Jos teillä koskaan ikinä on mahdollisuus mennä seuraamaan Monty Robertsin esiintymistä livenä, niin menkää ! Oikeasti. Tuosta sai irti enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Lisäksi Monty on oikeasti hauska ! Lämpimästi suosittelen. Oliko kukaan lukijoista eilen katsomassa? Kunhan tästä ensi viikkoon selviän niin tiedän kyllä missä kulutan vapaa-aikaani (http://www.montyroberts.com/) ja mitkä kirjat hankin kirjahyllyyni.

Mutta... katsotaan nyt ensin ollaanko sitä sunnuntain jälkeen vielä tolpillaan, nimittäin huomennahan alkaa HIHS !!! Helsinki International Horse Show. Finally ! Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa, hihii. Mähän oon siellä siis taas töissä (radalla) kaikki neljä päivää, eli postauksia ei loppuviikosta varmaankaan tule. Huomenna aamu alkaa klo 7, eli mulla on herätys viideltä................... lucky me. Pelkään, että nukun (taas) pommiin. Onneksi on olemassa banaanikaveri Aada niin ehkä se sit soittaa jos mua ei näy eikä kuulu...... SOITATHAN ?!? Paitsi sit jos molemmat nukutaan pommiin niin onki huonompi juttu. Kenelläkään hyviä ideoita miten saa itsensä ylös ihan epäihmisten aikoihin...?