Nuutti kraniosakraaliterapeutin kynsissä !

Virheelliset termit korjattu, puhutaan siis kraniosakraaliterapiasta eikä kiropraktiikasta... ;)

Wau. Se on edelleen ensimmäinen sana mikä mun päässä eiliseltä pyörii. Muuta siellä ei sitten juuri pyörikään... Aloitin tämän postauksen raapustelun jo illalla, mutta lopulta päädyin suosiolla luovuttamaan kun ajattelin hyvien yöunien vähän selkeyttävän ajatuksia. Vaan mitäpä vielä... olo on ku kumisaappaalla. Yritän koota itseni.

Okei eli eilinen... öö. Eilinen alkoi pienellä stressillä kun mun olisi pitänyt olla useammassa paikassa samaan aikaan ja mikään ei muutenkaan mennyt niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Viimein kun sitten sain hommat jotenkin järkkään ja pääsin suuntaamaan auton nokan kohti tallia, niin pari rekkaa meinasivat motarilla tehdä mulle hodarit. Tiedättehän, silleen että mä olen nakkina siinä välissä. Yleensä meikä on se kuka isomman oikeudella kiilaa joka väliin, mutta nyt oli jopa tuon maasturin puikoissa vähän pieni olo...

Tallilla pääsin ensitöikseni hakemaan sisälle sateessa naapuritarhalaistaan kiusaavan Nuudelin. Siellä se harrasti lempileikkiään, eli repi ihan vimmalla kaveria riimusta pitkin aidanviertä. Kamala huligaani, pidin sille puhuttelun heti tarhan portille päästyäni. "Ei noin saa tehdä senkin tuhmeliini, ota tästä pari porkkanaa kun oot niin söpö poika"......

Nunuu näyttää ison läsin sekä muutenkin olemuksensa ansiosta kaukaa vähän lehmältä.

Linda oli taas lupautunut kameravastaavaksi, joten hänen saavuttuaan suunnattiin maneesiin öö... pelleilemään. Käveltiin me myös muutama kierros. Mutta suurimmaksi osaksi pelleiltiin, koska se oli hirveen paljon hauskempaa.

Söpönassukka.

"Siis äiti mitä sä niinku oikeesti teet?"

Nuutin temppuopisto !! Kyllä se pian on ihan mahtava sirkusheppa ;)

Hienot loppukumarrukset tehtyään Nuudeli pääsi takaisin ulos sateeseen, ja me suunnattiin Lindan kanssa Omenaan hakemaan sushia. Ollaan molemmat ihan addiktoituneita, hirvee tärinä päällä aina ku ei oo raakaa kalaa naaman edessä. So weird. Pienen hengailun sekä ihanan mutakakku -jälkkärin jälkeen lähdettiin takaisin Nuuskun luo, sillä tälle illalle olin tosiaan saanut varattua ajan kraniosakraaliterapeutti Pekka Kannukselle. Hänet siis käsitin ensin muiden puheiden johdosta kiropraktikoksi, mutta sanahirviö vaihtuikin vielä isompaan sanahirviöön..... :D

Kuitenkin. Edelleenkään en oikein osaisi sanoa muuta kuin wau, mutta yritän parhaani. Pekka aloitti työnsä luonnollisesti pienellä pinnallisemmalla kopeloinnilla hevosen ongelmakohdat kartoittaakseen. Ne löytyivätkin ennen kuin ehdin edes kertoa mikä Nuutin liikkumisessa on ollut vikana; "ristiin jumissa, oikea taka- ja vasen etuosa". Ja olikin kuulemma todella jumissa. Todella. Mä en tiedä miten hevonen on onnistunut itsensä niin sumppuun vetämään, mutta oli ihanaa ongelmakohtien myötä saada tukea omille tunnoilleen siitä, ettei kaikki ollut kunnossa. Mä tiesin sen. Muistakaa aina kuunnella hevosianne, ne kyllä puhuvat kun niitä kuuntelee. Yhteinen kieli vain on erilainen, ja sen tulkitseminen on ihmisen vastuulla.

Jos ensimmäinen askel ongelmien korjaamiseen on niiden huomaaminen, niin toinen on tietenkin niiden paikantaminen. Tässä Nuudeli ihmettelee, että mikä ihmeen juttu tää oikein on.

"Äitii mitä toi äijä tekee miks se lääppii mua joka puolelta ?!"

Pekka aloitti selän yli kulkevan jumin avaamisessa, mutta eteni sitten niin omia reittejään, ettei meikäläinen enää pysynyt kartalla. Kuvia katsellessani totesin, että jumissa olevia kohtia avattiin pienissä osissa sieltä täältä, eikä niinkään vain yhdeltä suurelta alueelta kerrallaan. Oli ihan mahtavaa nähdä, miten Nuuti ilme ja olemus kulki käsittelyn aikana laidasta laitaan; lukon löytyessä se reagoi mm. luimimalla, pyörimällä sekä päätään viskomalla (mikä on Nuutilta jo aika radikaalia käytöstä ihmistä kohtaan), ja lukon sitten auetessa se oli kuin rauhoitettuna ! Silmät menivät kiinni ja huuli roikkui, maailman rentouttavin näky.

Jos en ollut vakuuttunut jo Nuudelia katsellessani (mitä siis todellakin olin), niin lopullinen herääminen kävi siinä vaiheessa kun Pekka antoi meille Lindan kanssa pienen kuvan siitä, millä tyylillä hän ongelmakohtia käsittelee. Multa hän rentoutti vasemman olkapään (joka siis oli hieman oikeaa ylempänä), enkä mä vaan ymmärrä mitä siinä oikein tapahtui ?! Tyyppi käski mut seisomaan suorassa ihan rentona, piti sormea mun olkapäällä ja yhtäkkiä koko käsi tuntui vähintään kymmenen kiloa painavana valuvan kohti lattiaa ! Siis oikeesti... what the.......? Eikä muuten ole olkapää yhtään toista ylempänä enää. This must be magic.

Nuudelia Pekka käsitteli todella suurella ammattitaidolla ja kelloon vilkuilematta. Varsinaiset jumit avattuaan hän kävi vielä kertaalleen läpi koko hevosen, ihan jalkoineen kaikkineen. Samalla todettiin siis, ettei niveltulehduksiakaan näy. Hienoa ! Loppupeleissä koko hoitoon taisi kulua aikaa lähemmäs kaksi tuntia, mutta kyllä hepasta näkikin, että jotain oli tehty. Se oli lihaksistaan täysin rento ja tavattoman tyytyväisen, vaikkakin väsyneen oloinen. Lisäksi mm. lapojen kohdalla tapahtunut muutos oli niin suuri, etten ollut uskoa silmiäni.

Havainnollistavaa kuvaa lapojen lopputilanteesta. Nyt ne on irti niin että somet saa muitta mutkittä ängettyä väliin !

Olen tosi iloinen, että tallikavereiden kautta sain Nuutin hoidettavaksi näin pian, ja juuri kyseiselle ammattilaiselle. Luultavasti heppanen tulee jatkossa saamaan käsittelyä säännöllisemminkin, kun alkaa tosiaan noita ikävuosiakin jo jonkun verran tässä kertymään. Saamiemme ohjeiden mukaan pidetään vielä tänään ihan rento kävelypäivä, ja huomenna sitten saadaan hoidon toimivuudesta vähän kokonaisvaltaisempaa kuvaa, kun päästään normaalisti liikuttamaan :) Ei siis muuta kuin thumbs up !

Näillä näkymin saan Lindan huomennakin mukaani, eli kuvamateriaalia luvassa... ;) Samalle neidille suuuuuren suuri kiitos tämänkin päivän kuvailuista sekä mahtavasta seurasta muutenkin, oli ihan huippu päivä !