Kun palaset tuntuvat loksahtelevan kohdilleen

Maanantaina Mikkelin reissulta kotiin palattuani olen viettänyt valtaosan päivistäni vuoteen pohjalla inhottavan flunssan kourissa ja tallille pääsin raahautumaan ensimmäistä kertaa vasta eilen. Edelleenkään ei olo ihan sieltä parhaimmasta päästä ole, mutta ikävä maailman parhaan turpaolennon luo kävi vain ihan voittamattomaksi. Tuli kyllä niin maailman tyhmimpään saumaan tämä sairastuminen, kun viikonloppuna olen taas muualla (Ypäjän kisoissa hommissa) ja alkuviikkokin saattaa kulua kiireellisissä merkeissä. Onneksi ehdin varmaankin huomenna aamupäivällä tallille ja tahti näyttää ensi viikon lopulla jälleen hieman rauhoittuvan. Päästään siis pian taas Nuutin kanssa jatkamaan kunnollista treeniä ja myös postailulle pitäisi löytyä enemmän aikaa... :)

Viime viikon torstaina siskoni Jonna oli mukana tallilla ja kuvaamassa meitä Nuudelin kanssa. Yhden otoksen jo heti samana päivänä täällä julkaisinkin, mutta muut jäivät vielä muistikortille odottelemaan. Heppa oli aivan loistava ratsastaa, ja siskokin huomasi suuren muutoksen muutamien viikkojen takaiseen.

Hieno, tomera mies.

Nuuttia on tosiaan nyt hoidettu kraniolla kaksi kertaa, ja seuraavasta hoidosta pitäisi tässä varmaankin Pekan kanssa taas sopia. Hevosen liikkuminen menee jatkuvasti parempaan suuntaan ja uskon myös ennen niin vaikean sivulle kulkemisen helpottuvan yhä useampien hoitojen myötä. Sivuttainen liike ei ole hevoselle luonnollista, joten hyvät väistöt edellyttävät paitsi koulutusta, myös notkeaa lihaksistoa. Koska Nuutti on ollut melkoisessa jumissa, ollaan väistötkin aloitettu taas ihan pienistä ja suhteellisen loivista pätkistä vaikka teknisesti heppanen homman taitaakin. Aina kannattaa mieluummin edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti.

Vasen laukka on varmaan se mikä on isoimmin harppauksin nyt viime viikkojen aikana parantunut.

Sen lisäksi, että Nuudelin liike kehittyy koko ajan ilmavammaksi ja tahdikkaammaksi, olen huomannut hevosessa lukuisia muitakin positiivisia muutoksia. Niistä kerron kuitenkin lisää hieman myöhemmin, kun toivon mukaan saan napattua vähän jotain havainnollistavia kuviakin. Tämän hoitomuodon löytäminen on ollut meille enemmän kuin lottovoitto ja palapelin palaset ovat viimeinkin ruvenneet oikein urakalla löytämään omia kolosiaan tästä yhdestä suuresta kokonaisuudesta nimeltään ratsukko.

Yritän tässä vielä hetken aikaa keskittyä opiskeluun, ennen kuin painelen unikuvia katselemaan. Mitä enemmän hevosen anatomiaan syvennyn, sitä enemmän se kiinnostaa. Suurin voima mikä mua tässä vie eteenpäin, on tieto (tai no ainakin toive) siitä, että voin kaiketi tulevaisuudessa tehdä entistä enemmän hevoseni hyvinvoinnin puolesta. Sitähän me kaikki halutaan, olla mahdollisimman hyviä hevosenomistajia ja hevosihmisiä yleensäkin. Eikös?

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille, katsotaan saanko tänne blogin puolelle vielä jonkun pikaisen postauksen ennen viikon vaihtumista uuteen. Erikoispostauksia ryhdyn toteuttamaan heti kunhan tosiaan ehdin hieman koneen ääreen hengähtämään (eli ensi viikon loppupuolella !), toivottavasti maltatte vielä pienen hetken tämän hiljaisemman postaustahdin parissa... :) Moikka !

Nuuttimuikkusen sunnuntaikävely

Alkuviikosta saatoin hieman naurahtaa, kun huomasin jonkun löytäneen tiensä tänne hakusanalla "muumilaakson Nuutti". Mikäs se on? Kuvittelin heti Nuudelin kirmaamaan pitkin daalenia ja sen perään syömään Hemulin vaivalla kasvattamat Petuniat. Oi voi...

Tässä postauksessa vähän (tai no... vähemmän vähän...) kuvia Nuuttimuikkusen päiväkävelyltä parin viikon takaiselta sunnuntailta kun ilma oli tavattoman kaunis ja keväinen. Välillä on vaan niin ihana viettää aikaa maailman parhaan hepan kanssa ihan rentsisti hengaillen. Enempiä kerrottavia mulla ei nyt oikein ole, mutta kuvia löytyy sanojenkin edestä, joten... täältä pesee !

"Okei mihis lähetään äiskä !"

"Onks pakko änkee se kamera mun feissiin !"

"Ai kuka täällä näyttää muumilta?"

Sininen on taivas ja karvainen on Nuutin nenä.

"Äiskä, tääl tapahtuu nyt jotain tosi kummallista..."

"... noilla on jonkun hepan pää kepin nokassa..."

"Älä väitä ettei tossa ollu mitään outoo ! Kenenhän pään ne on pölliny......."

Metsätien alussa ollut hurja lumikasa ihmisen silmin.

Jonka Nuutti ilmeisesti näki suunnilleen näin.

"Onks meidän pakko mennä tosta ?!"

"Sä meet sit kyllä ekana !! Ala mennä !"

"Huh, selvittiin. Miten ois evästauko?"

"Älyytkö hei, äiti, haluun niitä eväitä mikä eväsretki tää on olevinaan jos et anna porkkanoita nyt heti !"

"Mitennii et puhunu mistään eväsretkestä ei kai sitä nyt ihan huvikseen vaan retkeillä."

"Katso nyt kun oon söpökin !"

"Anna jo ennen ku mulla menee hermo !"

"Jookos?"

"Ai kuinka nii sulla on jo tarpeeks kuvia mun turvasta?"

"Mä kuulen jotain !!"

"Noi varmaan kuuli et ollaan eväsretkellä anna nyt äkkiä mulle ne eväät ennen ku pitää jakaa kaikki !"

Ponskut vähän ihmettelivät mäessä pyllistelevää Nuudelia :D

Olin piirtämässä hankeen hienoa sydäntä kunnes heppa tuuppasi mut melkein kumoon. Lopputulos oli tämä.

"Voi kauhistuksen kanankoipi !! Tuol on toinen tommonen olio... !!"

"Näätkö äiti !! Tee nyt jotain äläkä vaan virnuile siinä !"

"Et kai vielä oo lähdössä?"

"Äiti takasin !! Haluun lisää porkkanaa !"

P.S. Postauksen otsikko ruotsinnettuna: Knutmumrikens söndagspromenad. Tai jotain sinnepäin. Ihan oli pakko kertoo vaan koska se kuulostaa mun mielestä niin hupaisalta.

Mahtava hevonen !

Tämän päivän onnistuneen treenin jälkeen voin hyvällä omalla tunnolla jättää hepan viettämään rennompaa viikonloppua hoitajansa kanssa, kun itse hillun taas pari päivää serkun luona Mikkelissä ! Sunnuntaina jos vain ehdin niin julkaisen kyllä yhden valmiiksi kyhäämäni kuvapostauksen (ajastus kun ei yleensä mun kohdalla oikein worki...) ettei pääse blogi ihan kuolemaan. Mutta mikäli en koneelle ehdi, niin sitten palaillaan ensi viikon puolella :) Hyvää viikonlopun odotusta kaikille !!

Tältä päivältä, © Jonna !

P.S. Postaustoiveita voi jättää, ensi viikosta yritän taas postaustahdin suhteen hieman reipastua ! ;)

P.P.S. Saatan puhelimen välityksellä julkaista kommentteja reissun aikana, mutta vastaan luultavasti vasta ensi viikon puolella kun pääsen kunnolla koneen ääreen !

Vähän siitä "suuresta salaisuudesta"...

Mitä täällä tapahtuu? Täällä opiskellaan ! Me opiskellaan Lindan kanssa hevosen anatomiaa. Jaiks, tästä se kuulkaas lähtee............

Näiden parissa kuluu mun ilta ! Lukemista ja herkuttelua. Huomatkaa mun karvainen apinakäsi.

Tarkemmin en halua edelleenkään kuvioita paljastaa, joten tässä kaikki tällä erää. Lisää kertoilen kyllä sitä mukaa kun asiat etenevät, joten stay tuned... ;) Loppuun vielä yksi kuva Nuudelista tänään, lisää laittelen joku päivä kunhan ehdin. Heppa oli pienen alkukankeuden jälkeen aika mahtis.

Superi Nuu, © Linda !

Now every February, You'll be my Valentine

Oikein ihanaa, ällöttävän pinkkiä ystävänpäivän myöhäisiltaa (ja oho ylikin meni...) kaikille ! ♥ Kuka sitä miehiä mihinkään tarttee kun on maailman paras heppa... ?!

Ystävänpäivän kunniaksi Nuudeli sai Jillan blogista aivan ihanan haasteen, jonka päätinkin tässä ennen pakkaamisen aloittamista (Mikkeliin viikonlopuksi !) heppasen puolesta vastaanottaa ;) Jokainen varmasti muistaa lapsuudestaan kaverien kesken kiertäneet ystäväkirjat, joiden sivuille kukin täytti omat tietonsa? Idea on tässä sama, eli tässä tulee Nuudelin sivu Inton ja Torstenin lähettämään virtuaaliseen ystäväkirjaan ! Tehkää ihmeessä muutkin heppakamuset ;)

Nimi: Nuutti
Ikä: Oikeesti 17 mutta äiskä aina sanoo että ton ykkösen vois ottaa edestä pois...
Kansalaisuus: Sakemanni. Joku valmentaja keksi mulle joskus lempinimen auktoriteettivastainen saksalainen kun en oikein tykänny gramaaneista tai muista semmosista...
Isä, äiti, sisaruksia: Iskä on rajatapaus. Eli saksaksi Grenzfall. Äiskän nimi on Dimena ja se antoi mulle vapaan kasvatuksen. Ainakin Susannan mielestä. Sisaruksista en tiiä mutta mä oon kuitenki hienoin niin kuka niitä nyt oikein kaipaa.
Jouhien väri: Semmonen hieno kuparinhohtoinen punaruskee. Oon niin cool.
Mistä pidän: Porkkanoista. Ja aika monista muistaki jutuista. Niinku ruuasta hyppäämisestä, voittamisesta, kunniakierroksista, maastoilusta, riehumisesta, poseeraamisesta, laitsalomista ja niin mainitsinko jo että ruuasta.
Mistä en todella pidä: En pidä siitä kun en saa tehdä mitä haluan. Sit en tykkää siitä et mua tökitään se pistää vihaksi.
Lempiruoka: No kaikki herkullinen tietty.
Lempiväri: En mä oo oikein miettiny kun mun päälle sopii kaikki värit.
Harrastukset: Karkailu, Susannan kiusaaminen, syöminen ja kaikki muut semmoset jutut mistä mä tykkään.
Lempikouluaine: Matematiikassa oon hyvä ! Jos Susanna sanoo et saan kolme porkkanaa ja se antaa vaan kaks niin rupeen riehumaan ja vaadin ainaki kymmenen lisää.
Isona minusta tulee: Musta ei koskaan tuu isoo oon ku peetteri pan enkä ikinä kasva aikuiseks !!
Parhaat kaverit: Mulla on monia kavereita mut paras on kyllä mun melkeinkaima, yks meidän tallin tuntipuolen heppa Castello. Se on just kova tyyppi me aina kesäsin laitsalla hengataan yhdessä ja valvotaan ties kuin pitkään.
Mottosi: Niitä nyt on monia eri tilanteisiin mut "hyvä ruoka, parempi mieli" on kyllä maailman paras.

P.S. Mitä olette mieltä isommasta kuvakoosta? Ennen olen pienentänyt kaikki otokset kokoon 600x400px, mutta nyt jätin tuon kuvan 900x600px kokoiseksi. Kumpi on parempi vai onko mitään merkitystä? :) ... leveysasetuksia säätelen vielä joten älkää ihmetelkö mikäli kaikki on ihan sikin sokin.

Voy a reír, voy a gozar

Voy a vivir el momento, para entender el destino.Voy a escuchar en silencio, para encontrar el camino.

Ohessa pari Jonnan ottamaa kuvaa helmikuun ensimmäiseltä sunnuntailta. Heppa oli tuolloin aivan kuin ihmisen mieli, niin tarkkaavainen ja herkkä joka ikiselle pienimmällekin avulleni. Nämä ovat niitä hetkiä kun koko muu maailma tuntuu ympäriltä katoavan, ja jäljelle jää kaiken melun takaa paljastuvan hiljaisuuden lisäksi vain puhdas, lämmin onnellisuuden tunne. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Believe me; olen tässä ainakin tunnin yrittänyt.... Ajatus juoksee kuin halvaantunut etana. Mutta Nuutti on paras. Se on mun maailman paras. Ja mä toivon, että saadaan luoda näitä mahtavia hetkiä yhdessä vielä pitkään. Ainakin ikuisuus kuulostais hyvältä...

♥

P.S. Postauksen alkuun liittämäni biisi on Marc Anthonyn ihana Vivir Mi Vida, ja ensimmäisen kuvan alapuolelle lainasin siitä pätkän. Se kuuluu vapaasti suomennettuna näin: "aion elää hetkessä ymmärtääkseni kohtalon. Aion kuunnella hiljaisuutta löytääkseni tien". Kuulostipa taas ihan pälliltä käännettynä... :D

P.P.S. Nuudeli oli tänään jälleen ihan mielettömän hyvä ratsastaa. Työmaata tasaisuuden saralla on toki edessä runsaasti, mutta hepan liikkuminen menee nyt tosi isoin askelin oikeaan suuntaan. Oon vaan niin iloinen, että voisin itkeä !

Happiness often sneaks in a door you did not think was open

Mulla on muutama postaus jonossa julkaisua odottelemassa, mutta päätin kuitenkin laittaa tähän väliin todella pikaiset kuulumiset meidän viikonlopulta ja toisen kraniohoidon jälkeiseltä ratsastukselta. Olin ihan varma, ettei Nuutin liikkuminen millään voi parantua yhtä suuresti kuin ensimmäisen hoitokerran jälkeen, mutta mitä vielä ! Lauantaisten ratsastusten jälkeen multa lähti Pekalle melko iloinen viesti, joka alkoi näin: "Nuutti oli tänään ihan SUPER ! Se oli taas tosi paljon tahdikkaampi ja rennompi ja ihan paras !"...

Ihan alusta. Lopuksi etujalat olivat vielä paremmat.

Tosiaan, liikkeen tahti sekä rentous löytyivät taas entistä paremmin. Etenkin raviin oli tullut lisää malttia sekä tietynlaista "tyyntä voimaa", jonka kautta työskentelymuoto oli helpompi saada vakaaksi eteen alas. Yhä parantuneen oikean laukan lisäksi myös meidän huonompi suuntamme oli torstaisen käsittelyn jälkeen kuin taikaiskusta ottanut hieman kiriä. Onhan se edelleen voimaton (mikä on siis ymmärrettävää), mutta nyt se oli huomattavasti helpompi ratsastaa. Siinä oli enemmän elastisuutta.

Aluksi vasen laukka oli edelleen hieman vaikea, ja jouduin muutamaan otteeseen vähän ohjalla johtamaan. Melko pian se kuitenkin loksahti kohdilleen ja mä pystyin vaan nauttimaan.

Lisäsin tähän nyt ihan vain pari kuvaa lauantailta, sillä haluan kömpiä mahdollisimman pian unten maille. Näistä otoksista kiitokset Lindalle ! Hänhän tosiaan näki meitä myös ensimmäisen kranion jälkeen, joten oli mukava kuulla kuinka hänenkin mielestään harppaus eteen päin oli jälleen suuri. Olen tällä hetkellä kyllä niin iloinen ja innoissani (kaikesta), että en meinaa pöksyissäni pysyä... !!

Mistä te olette viime aikoina tulleet iloisiksi? :)

Tuulta purjeisiin ! (+ Apassionata -kilpailun tulokset)

Menipä taas myöhäiseksi tämä postailu, mutta onneksi runsas kuvamateriaali saa tällä kertaa olla tekstiä suuremmassa roolissa. Jos vain suinkin kykenen pitämään puheripulini kurissa. Eilen meillä oli jälleen kranio, ja räpsin söpönassuhepasta reippaat parisataa kuvaa. Ei edes käynyt aika pitkäksi noita selatessa tai muokkailessa kun Nuudeli suurimmassa osassa niin hassusti naamaansa vääntelee... ;)

Marsupilami ja Michelin ukko !

"No en kyl oo mikään marsu."

Nuutin tilanne oli Pekan mukaan eilen huomattavasti parempi kuin ensimmäisellä käsittelykerralla. Sään vasen puoli oli yksi paikka mistä tiukkasi vähän isommin, mutta kokonaisuus näytti jo lupaavalta. Etenkin kaulalinja oli kuulemma hyvän näköinen. Huippua ! Myös ravin suhteen ollaan nyt varsin positiivisella mielellä, eli uskotaan sen tästä hitaasti mutta varmasti muuttuvan ainoastaan parempaan suuntaan.

Pieni korvaeläin.

"Voi ihme miten tuli väsy !"

Oli taas kyllä tosi vaikuttavaa seurata vierestä miten Nuutti nautti ja rentoutui kireyksien kadottua. Välillä kyllä vähän myös kiukutti, ja päättipä läskipää yhden riimunnarun lukonkin rikkoa. Eniten heppasta taisi kuitenkin harmittaa se, että hänen käytävällään kehdattiin pokkana tepastella ees sun taas vähän väliä ja ihan ilman mitään lupaa ! On se kumma. Onneksi Nuutin oma mökki on käytävän päässä, niin se saa siellä ylhäisessä yksinäisyydessään lepuuttaa hermojaan ihan ilman turhaa vahtaamista.

"Hei et viittis tökkii sielt ku mua nyt vähä suututtaa tää !"

"Lähen kyl iha justiisa hanee täst."

"Tai ehkä mä voin viel hetkeks jäädä..."

"Tuu kuule äiti ite tähä tuupittavaks ni katotaa kuka sit nauraa !"

"Mitennii oon sun jakkaran päällä älä nyt höpötä !"

Käsittelyn jälkeen Nuuskapoika oli jälleen aivan naatti, joten tänään se sai ihan vain kävellä Clarissan kanssa. Huomenna liikutaan taas normaalisti, ja toivotaan tietenkin että heppa tuntuu hyvältä. Saan varmaan kuviakin, mikäli Linda ennättää tallille ennen kuin pitää kiiruhtaa hakemaan meidän sushit ! ;)

"Hoi kuule, oisko sul porkkanaa !"

"Vai ei porkkanaa, jahas..."

Kuvia tulikin lätkittyä tähän taas vähän enemmän mitä piti, hupsis... ! En osannut oikein karsia kun Nuudeli oli niin söpö kaikissa. Hihi. Vähänkö muuten olen tällä hetkellä tosi innoissani tämän Nuutin tilanteen lisäksi eräästä toisestakin asiasta, ja mulla on aika suuria vaikeuksia pitää kaikki sisälläni ! Ensimmäistä kertaa ehkä koko elämäni aikana mulla on nyt sellainen tunne, että tiedän mitä siltä oikeasti haluan ja myös jonkinlainen suunnitelma löytyy. Ja oikeastaan myös suunnitelma B. A on tietty parempi, mutta jaiks... saa nähdä mitä tästä tulee. Intoa ei tosiaan ainakaan puutu, tuntuu että voisin tältä seisomalta loikata vaikka kuuhun ! Toivottavasti pääsen tästä jossakin vaiheessa kertomaan teillekin... ;)

* * *

Loppuun vielä Apassionata -kilpailun tulokset ! Teidän tehtävänännehän tosiaan oli arvuutella kuinka monta tonnia hiekkaa Hartwall Areenalle kärrätään Apassionataa varten, ja oikea vastaus oli 135 tonnia ! Tismalleen oikeaan osui anonyyminimimerkki sähköpostiosoitteella nettanette7@gmail.com ja seuraavaksi lähimmäs pääsi Vekku (tuhkimoponit@gmail.com) arvauksellaan 125 tonnia ! Heille siis lähtee palkinnoksi kummallekin oma Apassionata CD, joka sisältää upean shown musiikkia. Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse, mutta mikäli heitä ei tavoiteta maanantaihin 10.2. mennessä, on Hippolalla oikeus jakaa palkinto uudelleen. Tarkkana siis ! Suuret kiitokset vielä kaikille osallistuneille, hirmu hyviä arvauksia te kyllä heititte ! :)

* * *

Seuraavaksi pääsen postailemaan varmaan vasta ensi viikon puolella, mutta instaan sekä blogin fb sivuille pyrin päivittelemään ainakin fiiliksiä huomisten ratsastusten jälkeen :) Näkemisiin taas !