Happiness often sneaks in a door you did not think was open

Mulla on muutama postaus jonossa julkaisua odottelemassa, mutta päätin kuitenkin laittaa tähän väliin todella pikaiset kuulumiset meidän viikonlopulta ja toisen kraniohoidon jälkeiseltä ratsastukselta. Olin ihan varma, ettei Nuutin liikkuminen millään voi parantua yhtä suuresti kuin ensimmäisen hoitokerran jälkeen, mutta mitä vielä ! Lauantaisten ratsastusten jälkeen multa lähti Pekalle melko iloinen viesti, joka alkoi näin: "Nuutti oli tänään ihan SUPER ! Se oli taas tosi paljon tahdikkaampi ja rennompi ja ihan paras !"...

Ihan alusta. Lopuksi etujalat olivat vielä paremmat.

Tosiaan, liikkeen tahti sekä rentous löytyivät taas entistä paremmin. Etenkin raviin oli tullut lisää malttia sekä tietynlaista "tyyntä voimaa", jonka kautta työskentelymuoto oli helpompi saada vakaaksi eteen alas. Yhä parantuneen oikean laukan lisäksi myös meidän huonompi suuntamme oli torstaisen käsittelyn jälkeen kuin taikaiskusta ottanut hieman kiriä. Onhan se edelleen voimaton (mikä on siis ymmärrettävää), mutta nyt se oli huomattavasti helpompi ratsastaa. Siinä oli enemmän elastisuutta.

Aluksi vasen laukka oli edelleen hieman vaikea, ja jouduin muutamaan otteeseen vähän ohjalla johtamaan. Melko pian se kuitenkin loksahti kohdilleen ja mä pystyin vaan nauttimaan.

Lisäsin tähän nyt ihan vain pari kuvaa lauantailta, sillä haluan kömpiä mahdollisimman pian unten maille. Näistä otoksista kiitokset Lindalle ! Hänhän tosiaan näki meitä myös ensimmäisen kranion jälkeen, joten oli mukava kuulla kuinka hänenkin mielestään harppaus eteen päin oli jälleen suuri. Olen tällä hetkellä kyllä niin iloinen ja innoissani (kaikesta), että en meinaa pöksyissäni pysyä... !!

Mistä te olette viime aikoina tulleet iloisiksi? :)