Kun palaset tuntuvat loksahtelevan kohdilleen

Maanantaina Mikkelin reissulta kotiin palattuani olen viettänyt valtaosan päivistäni vuoteen pohjalla inhottavan flunssan kourissa ja tallille pääsin raahautumaan ensimmäistä kertaa vasta eilen. Edelleenkään ei olo ihan sieltä parhaimmasta päästä ole, mutta ikävä maailman parhaan turpaolennon luo kävi vain ihan voittamattomaksi. Tuli kyllä niin maailman tyhmimpään saumaan tämä sairastuminen, kun viikonloppuna olen taas muualla (Ypäjän kisoissa hommissa) ja alkuviikkokin saattaa kulua kiireellisissä merkeissä. Onneksi ehdin varmaankin huomenna aamupäivällä tallille ja tahti näyttää ensi viikon lopulla jälleen hieman rauhoittuvan. Päästään siis pian taas Nuutin kanssa jatkamaan kunnollista treeniä ja myös postailulle pitäisi löytyä enemmän aikaa... :)

Viime viikon torstaina siskoni Jonna oli mukana tallilla ja kuvaamassa meitä Nuudelin kanssa. Yhden otoksen jo heti samana päivänä täällä julkaisinkin, mutta muut jäivät vielä muistikortille odottelemaan. Heppa oli aivan loistava ratsastaa, ja siskokin huomasi suuren muutoksen muutamien viikkojen takaiseen.

Hieno, tomera mies.

Nuuttia on tosiaan nyt hoidettu kraniolla kaksi kertaa, ja seuraavasta hoidosta pitäisi tässä varmaankin Pekan kanssa taas sopia. Hevosen liikkuminen menee jatkuvasti parempaan suuntaan ja uskon myös ennen niin vaikean sivulle kulkemisen helpottuvan yhä useampien hoitojen myötä. Sivuttainen liike ei ole hevoselle luonnollista, joten hyvät väistöt edellyttävät paitsi koulutusta, myös notkeaa lihaksistoa. Koska Nuutti on ollut melkoisessa jumissa, ollaan väistötkin aloitettu taas ihan pienistä ja suhteellisen loivista pätkistä vaikka teknisesti heppanen homman taitaakin. Aina kannattaa mieluummin edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti.

Vasen laukka on varmaan se mikä on isoimmin harppauksin nyt viime viikkojen aikana parantunut.

Sen lisäksi, että Nuudelin liike kehittyy koko ajan ilmavammaksi ja tahdikkaammaksi, olen huomannut hevosessa lukuisia muitakin positiivisia muutoksia. Niistä kerron kuitenkin lisää hieman myöhemmin, kun toivon mukaan saan napattua vähän jotain havainnollistavia kuviakin. Tämän hoitomuodon löytäminen on ollut meille enemmän kuin lottovoitto ja palapelin palaset ovat viimeinkin ruvenneet oikein urakalla löytämään omia kolosiaan tästä yhdestä suuresta kokonaisuudesta nimeltään ratsukko.

Yritän tässä vielä hetken aikaa keskittyä opiskeluun, ennen kuin painelen unikuvia katselemaan. Mitä enemmän hevosen anatomiaan syvennyn, sitä enemmän se kiinnostaa. Suurin voima mikä mua tässä vie eteenpäin, on tieto (tai no ainakin toive) siitä, että voin kaiketi tulevaisuudessa tehdä entistä enemmän hevoseni hyvinvoinnin puolesta. Sitähän me kaikki halutaan, olla mahdollisimman hyviä hevosenomistajia ja hevosihmisiä yleensäkin. Eikös?

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille, katsotaan saanko tänne blogin puolelle vielä jonkun pikaisen postauksen ennen viikon vaihtumista uuteen. Erikoispostauksia ryhdyn toteuttamaan heti kunhan tosiaan ehdin hieman koneen ääreen hengähtämään (eli ensi viikon loppupuolella !), toivottavasti maltatte vielä pienen hetken tämän hiljaisemman postaustahdin parissa... :) Moikka !