Sunnuntain pomppuilut

Hui, taas on aika valunut käsistä kaikkeen muuhun kuin postailuun ja puolivalmiita luonnoksia rupeaa kertymään enemmän kuin laki sallii... Sunnuntaina kämmäsin kuvakansioita koneelta ulkoiselle kovalevylle siirrellessäni jotakin täysin ihmeellistä, ja vietin muutaman tunnin iloisesti tuhansia tiedostoja palautellen. Siinä menivät siis ne vähäisetkin ylimääräiset mehut, mitkä olisivat postailulle riittäneet. Kaikista rästissä olevista päivityksistä huolimatta halusin tässä välissä tulla kertoilemaan teille vähän ajankohtaisia kuulumisia.

Nuutti viettää tällä hetkellä pienimuotoista lomaa, eli sen kanssa puuhaillaan korkeintaan kaikkea kevyttä ja kivaa. Alkaneen viikon se on tähän mennessä oleillut aamusta iltaan laitumella, mutta huomenna olisi tarkoitus käydä maastossa hölkkäilemässä. Varsinainen paluu sorvin ääreen suoritetaan joskus ensi viikon puolella.

Toinen ihan onskana.

Ennen lomailua pidettiin kuitenkin sekä Nuudelin että Usvan kanssa mukava pomppupäivä. Suomen perus kesä ajoi meidät maneesiin, mutta iloinen mieli ei antanut sijaa sään murehtimiselle ;) Kannoin kentän keskelle pituushalkaisijan suuntaisesti yhden maapuomin, sekä sen lisäksi toiselle pitkälle sivulle kahden askeleen sarjan.

Ensimmäisenä hommiin pääsi Usvis, jonka kanssa hyppäsin ensimmäistä kertaa. Tamma oli heti alusta asti melkoisen reippaana, joten keskityin taas rauhallisen tahdin löytämiseen. Muutamia kiemurauria sekä suuria voltteja vasta-asetuksen avulla hyödynnettyäni hevonen rupesi jälleen keräilemään takajalkoja alleen oikein mallikkaasti ja pääsimme siirtymään maapuomin pariin.

Mun naama olisi sopinut johonkin "Muumion paluu" -leffan kanteen.

Tavoitteenani oli yksinkertaisesti saada puomille hieman neliömäisellä uralla niin ravissa kuin laukassakin maltillinen lähestyminen. Tasainen tahti, ei kiihdyttelyä puomille tai siltä pois. Laukkaan tulee säätelyvaraa sitä mukaa kun voima kasvaa, mutta tällä hetkellä tärkeintä on mielestäni saada hevoselle päälle hyvä draivi niin, että sen voi lähettää esteelle vähän huonommastakin etäisyydestä. Sen "oikean ponnistuspaikan" löytämisen merkitys korostuu silloin, kun vauhtia on liikaa tai liian vähän. Hyvä ratalaukka puolestaan tavallaan antaa jonkin verran anteeksi. Nuoren tai muuten epävarman hevosen kanssa estekorkeus on kuitenkin hyvä pitää melko alhaisena, jottei itsevarmuus vahingossakaan liian vaikeiden tehtävien edessä pääse karisemaan.

Sokeripalat olivat mukana helpottamassa puomille löytämistä.

Ohja johtaa, mutta lapaa ei silti kaarteessa saa päästää ulos.

Hyppääminen aloitettiin Usvan kanssa ihan ristikoista, ja niistä noustiin pieniin (ehkä 60-70cm) pystyihin. Vaikka mulla on säännöllisestä hyppäämisestä taukoa enemmän kuin haluaisin myöntää, ja pienille esteille etäisyyden hahmottaminen on yleensäkin huomattavasti niitä metrin korkeutta lähenteleviä vaikeampaa, niin ei se mun estesilmä onneksi ihan täysin sokeutunut ole. Lisäksi Usva oli jälleen ihan mahtava ponioppilas. Sillä ei omistajansa sanojen mukaan vielä kovasti sellaista "esteälyä" ole, mutta yritystä senkin edestä ! Joka ikisellä kerralla tamma lähti hyppyyn juuri siitä mistä pyysin, vaikka muutamaan otteeseen piti hieman venyäkin. Viimeisenä esteenä hyppäsimme yhden yksittäisen pystyn, jolle tuli niin mielettömän hyvä hyppy etten lähtenyt puomia enää nostamaan vaikka niin alkuun suunnittelinkin. Tuohon oli hyvä lopettaa. Hevonen oli skarppina, laukkasi kaarteen esteelle tasaisesti, teki jäntevän hypyn ja säilytti laukan ylämäkeen myös tehtävän jälkeen. Isot taputukset ja perusteelliset loppuverkat hienolle ponille.

Esteelle !

Huonoin faceday pitkään aikaan, haha.

Usva oli niin liekeissä ♥

Nuutinkin kanssa meidän oli tarkoitus hypätä hieman fiksummin, mutta kuinka ollakaan, löysin itseni häröilemästä ympäriinsä ilman satulaa. Oikeastaan olisin halunnut heittää suitsetkin menemään, mutta maneesissa kun oli muitakin niin ei sitten tällä kertaa onnistunut. Ehkä ihan hyvä niin... :D

Alkuverkat vielä sentään onnistuivat...

Koko hyppääminen meni melko lailla läskiksi heti kättelyssä, kun Nuudeli päätti rokottaa mua virheistäni varsin kummallisilla hypyillä. Se ei oikeastaan ikinä kiellä, mutta kertoo kyllä muilla tavoin vaativansa parempaa ratsastusta. Kaksi kertaa ukkeli loikkasi pienen ristikon lähes suoraan kattoa kohden ja poistui esteen jälkeen takavasemmalle niin, että kuski oli lentää mörkökulman syleilyyn. Joo, oman ratsastukseni lisäksi syytän siis tuota mörkökulmaakin. Sillä heti kun vaihdoimme estettä, onnistui kaikki kuin vettä vain. Tai no... ainakin touhu tuntui siinä vaiheessa muistuttavan vähän enemmän esteratsastusta kuin tiputanssia.

Töyhtöhyypiö.

Ja heti kun osuivat takajalat maan kamaralle niin jopas lähti.

Kuvista kiitokset siskolleni Jonnalle, joka aina yhtä rohkaisevaan sävyyn jaksaa mua tunariksi kehua. Loppuviikon suunnitelmista yritän ehtiä postailemaan erikseen, mutta sen verran voin kertoa, että jotakin melko jännää on luvassa ! Mahdollisesti myös pidemmällä tähtäimellä. Olen niin innoissani !! Huomenna pitää kaivaa kaappien uumenista esille kaikki valkoiset ratsastushousut ja tsekata miten ne vielä istuvat.................... ;)

Noista plääneistä kuitenkin tosiaan lisää hieman myöhemmin. Sillä aikaa kannattaa käydä antamassa äänensä omasta mielestään parhaalle sarjakuvalle Hippolan sekä Hevoshullun järkkäämässä skabassa, jossa jokainen mukana oleva bloggaaja kilpailee lukijoidensa puolesta Hevoshullun kesäisestä tuotepaketista. Mikäli mun lähettämä sarjakuva voittaisi, tulisi palkinto blogiini arvottavaksi. Kaikki ehdotukset näette täältä: http://www.hippola.fi/2014/06/hevoshullun-sarjis-skaba/, ja äänestämään pääsette täällä: https://epoll.me/vote/ACPz2ZAngCs/tutustu-sarjisskaban-sarjiksiin-hippolassa-ja-valitse-suosikkisi. Mikä sarjakuvista on sinun suosikkisi? :)

Voihan nyt sentään...

Itkettää, surettaa, suututtaa. Olo on kuin junan alle jääneellä. Espanjan matka jalkapallon MM-kisoissa tyssäsi kahden onnettoman tappion jälkeen alkulohkovaiheeseen ja mun elämä on pilalla :( Tämä laji on ollut mulle todella tärkeä henkireikä jo vuosikausia, joten tunteet etenkin tällä tasolla ovat suhteellisen suuria. Todella suuria. Tottahan mä tiesin, ettei tämä Espanjan "kultainen valtakausi" voi ikuisesti jatkua, mutta että tällainen mahalasku piti sitten tehdä. Molemmat pelit olivat täynnä ihan typeriä virheitä, enkä oikeastaan voi rehellisesti antaa kehujani kuin yhdelle pelaajalle (Iniesta). Ennen kaikkea mä kuitenkin olen sitä mieltä, että Espanja tarvitsisi uuden valmentajan ! Sellaisen, joka arvostaisi keskikentän taitureiden lisäksi myös niitä todellisia maalintekijöitä. No mutta, se siitä. Espanja on joka tapauksessa aina ja ikuisesti mun ykkönen, the one and only. Kyllä ne sieltä taas nousee. Tässäpä kaikille halukkaille siis oiva tilaisuus käännellä veistä mun haavassa, sillä nyt kyllä kirpaisee, mutta ennen pitkää Espanja on iskussa taas ! Spain forever ♥

Toivottavasti teidän suosikkijoukkueillanne menee hieman paremmin, nyt on jonkun muun aika loistaa :) Mä pidän peukkuja Norsunluurannikolle ! Ihan siitä syystä, että sain eilen tietää sen olevan aivan ihka oikea maa. En tiedä missä tynnyrissä olen kukkunut, mutta olen luullut sitä kuvitteelliseksi paikaksi. Liisa Norsunluurannikolla voisi vaikka olla Disneyn uusi elokuva.

Erittäin ankean keskiviikkoillan vastapainoksi mulla oli onneksi varsin onnistunut torstai. Ehkä mä vielä joskus toivun, heh. Nuudeli pääsi tänään viimein laitumelle isoon, kolmentoista hevosen laumaan (mikäli nyt oikein laskin...) ja oli ihan onnensa kukkuloilla. Sateesta huolimatta ilma oli kohtalaisen lämmin, mutta yöksi en viitsi näillä keleillä ulos jättää. Vaikka ruoho onkin vihreää, niin elohopea killuu välillä samoissa lukemissa kuin viime jouluna.............

Nuudeli sai tänään muutaman uuden kaverin.

Siellä ne onnellisina sateessa märehtivät.

Kunnes Nuutti päätti innostaa koko porukan juoksemaan. Kiitos eteen tunkeneiden sadepisaroiden sekä toistaitoisen kuvaajan 90% päivän otoksista ovat epätarkkoja.....

Päivän päätteeksi käytiin Usvan kanssa vielä kevyellä maastolenkillä. Rapa roiskui ympäriinä kun pikkuneiti paineli sata lasissa pitkin metsätietä, on se niin hassu ! Tulevan viikonlopun saankin tammasen kanssa puuhastella, ja sunnuntaina meillä olisi tarkoituksenamme hypätä hieman. Saa nähdä mitä keksitään :)

Yritän vielä tämän viikon sisällä saada julkaituksi postauksen iilimadoista, joiden avulla Nuudelin eilen toista kertaa hoidin. Tänään se sai siis viettää vapaan kävellen sekä laitumella hilluen, mutta huomenna työskennellään kunnolla. Facebookin puolella jo mahdollisia kysymyksiä iilimatohoitoihin liittyen kyselinkin, mutta niitä voi siis tosiaan vielä vaikka tämän postauksen kommenttikentän puolelle jättää ! Yritän saada aikaiseksi mahdollisimman kattavan postauksen, mutta aihe on niin laaja, että pelkään jättäväni jotakin tärkeää sivuun... Rohkeasti siis utelemaan, mikäli mieltänne joku erityisesti askarruttaa !

Muistakaahan myös osallistua myös edellispostauksen kilpailuun !!! Lauantaina pitäisi lähettää valmis sarjakuvaehdotus eteenpäin ja kaikkien apu repliikkien ideoinnissa on enemmän kuin tervetullutta... :)

Hevoshullu -kilpailu !

Moi kaikki, nyt tarvitsisin kuulkaas teidän apuanne ! Hevoshullu sekä Hippola nimittäin päättivät yhteistuumin heittää meitä pienellä haasteella; kilpailulla, jonka tarkoituksena on pistää meidät bloggaajat lukijoidemme avustuksella suunnittelemaan puuttuvat tekstit alla olevaan Polle -sarjakuvaan !

Mun pitää siis lauantaina (21.6.) lähettää eteenpäin tästä joko a) mielestäni sopivin, jonkun teistä antama ehdotus sellaisenaan, tai b) teidän ehdotuksianne yhdistelemällä muodostamani, mahdollisimman hauska kokonaisuus, joka päätyy muiden bloggaajien laittamien ehdotusten tavoin kilpailemaan voittajaäänestykseen.
Mikäli täältä mun blogin kautta lähtenyt sarjakuva voittaa, saan palkita jonkun teistä Hevoshullun kesäisellä tuotepaketilla !

Omat ehdotuksenne voitte siis jättää joko kommenttina, tai vaihtoehtoisesti sähköpostitse osoitteeseen susanna.niemi@live.fi. Muistakaahan tähän kommentoidessanne liittää mukaan myös sähköpostiosoitteenne :)

Kaikki siis rohkeasti mukaan ideoimaan sopivia tekstejä täytettä odotteleviin puhekupliin, jotta saadaan lähetettyä kilpailuun mahdollisimman veikeä, Pollemainen sarjakuva !

Seven years of magic

Tänään, 12.6.2014, tuli meidän yhteistä matkaamme Nuutin kanssa kuluneeksi seitsemän vuotta. Seitsemän hienoa, unohtumatonta vuotta. Tunteiden vuoristorataa, hetkiä niin pohjalla kuin korkeimmalla aallonharjallakin. Jokainen niistä on vuorollaan tuonut meidät tähän, missä nyt olemme. Onnellisina, vahvempina kuin koskaan, ja mikä tärkeintä: yhdessä.

It's a million tiny little things, that... when you add them all up, they mean we are supposed to be together. And I know it. I've known it from the very first time I saw him. It was like coming home, only not to home I'd ever known. It was - and still is - like... magic.
-   S A M   B A L D W I N   ( S L E E P L E S S   I N   S E A T T L E ),   V Ä H Ä N   M U U T E T T U N A . . .

Nuudeli mallipoikana yo-kuvauksissa

Maanantaina kuvasimme Kerstin kanssa hänen ylioppilaskuvansa, ja Nuudeli pääsi osallistumaan niihin toisen kuvattavan virassa. Enkä olisi voinut olla ylpeämpi, heppanen oli ihan loistavalla kuvaustuulella. Mitä nyt vähän pellolla yritti kiskoa syömään, mutta hei... kuvitelkaapa itse tepastelevanne keskellä karkkilandiaa jossa ilkeät umppalumpat huutavat että katsoa saa muttei koskea !! Niin. Sallittakoon siis pieni riemastus. Kaiken kaikkiaan sujui kuitenkin vallan mainiosti ja ehdimme takaisin tallille sopivasti juuri ukkosen sekä kaatosateen alta. Upeat mallit tekivät mun hommasta kameran takana melko helppoa, joten hyviä kuvia tuli iso kasa. Tässä teillekin näytille muutamia, mitäs pidätte?

Toinen on niin pölhön näköinen... ♥

"Viimeinki nää ymmärs et tääl kuuluu syödä."

"Äiti sä näytät tosi tyhmältä kun kyykit siellä."

Ihana lauantai kahden kaviokaverin kanssa

Vähän myöhässä, mutta parempi niin kuin ei milloinkaan. Lauantaina mun aamu alkoi torkkua vastaan taistelemalla, sekä aikatauluistani myöhästymällä. Varsin normaalisti siis. Yhdeksän jälkeen suuntana oli Linnanmäki, jonne pääsimme muutaman tunnin ajaksi maksutta temmeltämään. Hauskaa oli - siitäkin huolimatta, että Salama päätti kohdallamme jäädä killimään keskelle rataa. Maan kamaralle päästyämme ravattiin ainoastaan Hurjakurussa - siellä ainoa pelko oli joutua vesiputouksen alle ja saada vettä niskaan.

Yhdeltä Lintsin ovet aukesivat yleisölle, joten me häivyimme talleilemaan. Usvan ihmiset olivat pyytäneet mua liikuttamaan tammasen, joten ratsastettavana oli kaksi heppandeerusta. Me so happy ! Ja voi vitsi miten huikean tyytyväinen mä kumpaankin olin ! Niin mahtavia otuksia. Eivät anna ilmaiseksi, mutta palkitsevat kun ratsastaja tekee oikein.

Ensin hommiin pääsi Usvis, josta voitte lukea hieman tarkemmin edellisestä postauksesta. Mä en taaskaan voi muuta kuin ylistää sitä; aivan mahtavan asenteen omaava hevonen ! Sen kanssa on ilo tehdä töitä. Alkuverryttelyn jälkeen jatkoimme jälleen siirtymisillä, jotka muuten paranevat ihan huimaa vauhtia. Niiden treenaaminen auttaa todella tehokkaasti takaosan vahvistamisessa, ja sitä kautta tietysti edistävät myös ratsastusmukavuutta ;)

Alkuravailua.

Lauantaina Usva kantoi itsensä alusta saakka oikein kelvollisesti, takajalat eivät potkineet taakse ja nenä valunut liian syvälle, vaan moottori oli enemmän alla. Jäimme työskentelemään suurelle ympyrälle ja lisäsimme viimekertaiseen treeniin vaikeusastetta hieman tiuhempaan tahtiin tulevilla siirtymisillä. Ravia, muutama askel käyntiä, taas pieni pätkä (n. neljäsosa ympyrästä) ravia, muutama askel käyntiä jne. Mun piti jatkuvasti muistaa vahva istunta, joka ei päästä hevosta leviämään vaan pitää sen takaosansa päällä myös siirtymissä alaspäin. Kädellä ei missään vaiheessa vedetä, vaan sillä ainoastaan tavallaan pidetään raamit kasassa. Vetokilpailussa hevonen voittaa aina, joten siihen ei kannata lähteä.

Hetken aikaa jatkoimme myös siirtymisillä ravin sisällä, eli ympyrän joka neljänneksellä suoritetut käyntiaskeleet jätettiin pois ja tilalle tuli siirtymä "melkein käyntiin". Ajatuksena siis se, että juuri kun hevonen on siirtymässä käyntiin, se ratsastetaankin takaisin isompaan raviin. Anniina neuvoi kentän laidalta ajattelemaan etuosaa hitaaksi ylös, takaosaa nopeaksi alle. Sillä kuten hänkin sanoi: "asioihin vaikuttaa paljon se, miten niitä ajattelee". Olin Usvaan ihan hirmu tyytyväinen, sillä se pysyi näiden siirtymien läpi tosi hyvässä muodossa ja lähti "uuteen raviin" hienosti etupää kevyenä. Hieno, hieno tamma.

Kyllä se sieltä vielä nousee !

Nuudelin turpa.......... :D Onneksi peitti vain ratsastajan !

Lepotauon* jälkeen jatkoimme laukan työstämisellä. Siirtymisiä edelleen, tällä kertaa laukan ja ravin välillä. Koska laukka tosiaan on hieman ravia voimattomampaa, Usva saattaa toisinaan kaatua sisäpohjetta vasten. Tässä vaiheessa koin hyödylliseksi ajatella takaosakäännöstä, eli takajalkoja enemmän "liikkeen alle". Huutomerkki ulkoapujen perään. Laukassa helpotin kuviota hieman niin, että puolet ympyrästä laukattiin, puolet ravattiin. Siirtymistä halutaan kuitenkin maltillisia ja tasapainoisia, eikä niin sanotusti juosten kustuja... ;)

Tässä vaiheessa pääsin taas huomaamaan mitä teettää, kun en muista istua siirtymää alas tarpeeksi hyvin... ---» hevonen tippuu laukasta kiitoraviin ja kiskoo mut irti satulasta. Voi, mä muistan kun Nuutti teki tätä muinoin jatkuvasti. Siinä ei auta kuin kasata pakka uudelleen (onnistuu ehkä parhaiten käynnin kautta, se antaa hyvän välin tilanteen nollaamiseen), ja ratsastaa seuraavalla kerralla paremmin. Jos itse unohdan hoitaa osuuteni, en voi vaatia hevostakaan hoitamaan omaansa. Onneksi mäkin kai olen ihan kehityskelpoinen yksilö, kun siirtymät sitten taas kerta kerralta paranivat. Lopussa Usva esitteli ihan hirmu mallikasta laukkaa, jonka tahdin pystyin pitämään melko rauhallisena. Siihen oli hyvä lopettaa, ja loppuravit Usvis sai ravailla rennosti eteen alas. Pidemmästä muodosta huolimatta se ei jättänyt takajalkoja peräänsä, vaan piti ne hyvin matkassa. Tästä tulee vielä ihan loistava peli !!

Hyvä takajalat !

Ponin ilme ♥

* Lepotauoista halusin vielä mainita sen verran, että etenkin nuoren hevosen kanssa niitä kannattaa pitää runsaasti. Usvankin kanssa me tehtiin hommia kyllä tehokkaasti, mutta lyhyissä pätkissä ja hevosta koko ajan kuunnellen. Sillä kun hevonen väsyy, se ei enää yritä tai opi. Ja silloin mennään metsään.

♥

Usviksen jälkeen vuoroon pääsi Nuudeliduudeli, jonka Kukka 13 v. (joku kysyy kuitenkin, hehe) mulle verkkasi. Selkään päästyäni Anniina siis ruoski meidät hommiin saman tien, eikä muuten päästänyt helpolla ! Ja hyvä niin, koska no pain, no gain...

Nuudeli pieni lahnaeläin ♥

Kukka jaksoi istua ja aktivoida laukkaa tosi hyvin !

Ensimmäiseksi ilmoitettakoon, että mulla on ukkelin kanssa uusi ongelma. Se on nimeltään ohjien valahtaminen. Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa ?! Nuutti ei millään tavalla kisko tai paina kädelle, mutta silti saan jatkuvasti korjailla naruja puoli metriä lyhyemmiksi. Pikaliimaa tänne ja vähän äkkiä....................

Nuutin kanssa Anniina pääsi keskittymään paljon mun istuntaan, sillä ohjien lisäksi sekoilin kaikkea muutakin. Kentän laidalta kuului tasaisin väliajoin käsky ratsastaa ryhdikkäämmin ja kiinnittää huomiota siihen, ettei oikea kyynärpää lähde lentelemään minne sattuu. Kun itse istun paremmin, on hevosenkin helpompi hoitaa hommansa.

Myös Nuudelin kanssa päätimme keskittyä siirtymisiin. Erittäin nopeisiin siirtymisiin. Heti käyntiin siirryttäessä ajatus jo raviin ja sama toisin päin. Tämä aktivoi hevosen luonnostaan hieman hitaita takajalkoja toimimaan reippaammin ja voihan sentään miten hyvin alkoivat palaset loksahtelemaan ! Yksi ravipätkä oli niin mieletön, että meinasin pudota satulasta. Mun pitää ehdottomasti treenata näitä urakalla ihan itseksenikin, ja luovuttamista miettiessäni muistaa päässäni Anniinan tiukka ääni: "ratsasta, ratsasta  !".

Liimaa voisi tosiaan pistää myös noihin mun kyynärpäihin. Ajattelin seuraavaksi kieputtaa semmosen jumppakumpparin mun ympärille niin yrittäkääpä siinä sitten kädet riehua omianne ! Tai olisiko teillä mahdollisesti hyvä vinkkejä?

Aika keskittynyt ilme hepalla.

Oli niin karmiva istunta, että tein itsestäni kristallin. Tästä kun saadaan vielä hevosen rintakoria ylös, niin hyvä tulee !

Etenkin laukassa meillä on vasemmassa kierroksessa Nuudelin kanssa ongelmana se, että lapa lähtee herkästi valumaan ulos. Sitä kautta hevonen ikään kuin livistää töiden alta. Mun pitää olla hirmu tarkka ulkoapujeni kanssa, sillä vähänkään kun annan periksi väärässä paikassa, niin Nuutti katoaa miljoonalle mutkalle. Se pitäisi saada kerran oikein kunnolla läpi, niin se olisi kuin unelma. Mä tiedän sen. Vaan helpommin sanottu kuin tehty........ Lauantainakin teki melkein mieli itkeä, kun yritin istua, istua ja istua vielä istumasta päästyänikin, eikä Nuudeli pieni lurjus antanut mulle yhtään mitään ! Vatsalihakset kävivät läpi helvetin lieskoja ja suussa maistui kuiva hiekka (sen siitä saa kun ratsastaa suu auki.....), eikä lohtua tippunut edes Anniinalta. Hän totesi kylmän viileästi, että sun nyt vaan pitää jaksaa. "Sillä se on varmaa, että toi hevonen ei ilman ratsastajan panosta täydellä teholla työskentele".

Nuutin mielipide tyhmistä siirtymisistä ja koko tyhmästä koulutuuppauksesta.

Niin. Nuutti on vähän sellainen mukavuudenhaluinen pieni rontti. Menossa aina sieltä mistä aita on kaatunut niin ettei tarvitse kinttujaan juuri nostella. Mutta sitten kun kaiken saa pelaamaan, heppa on kuin unelma. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Vaikka me ei lauantaina mitään täydellistä läpimurtoa tehtykään, niin sitä kohti mentiin kuitenkin. Pienien, ohikiitävien hetkien ajan kaikki toimi. Ja niiden tavoittelu on se, mikä ajaa mua eteenpäin jatkuvasti.

Viimeisimmissä laukoissa alkoi takapää työntää alle aika hienosti !

Pikkuravissakin säilyi aika hyvä tahti ja energia.

Kuvista sekä koutsauksesta suuret kiitokset Anniinalle ! Tulipas hieman (...) pitkä postaus, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea, tai edes selailla kuvat... :) Seuraavaksi onkin sitten näiden analysointien vastapainoksi luvassa taas vähän erilaista postausta, ettei ihan yksitoikkoiseksi mene. Minkälaisista postauksista sinä pidät eniten?