Sunnuntain pomppuilut

Hui, taas on aika valunut käsistä kaikkeen muuhun kuin postailuun ja puolivalmiita luonnoksia rupeaa kertymään enemmän kuin laki sallii... Sunnuntaina kämmäsin kuvakansioita koneelta ulkoiselle kovalevylle siirrellessäni jotakin täysin ihmeellistä, ja vietin muutaman tunnin iloisesti tuhansia tiedostoja palautellen. Siinä menivät siis ne vähäisetkin ylimääräiset mehut, mitkä olisivat postailulle riittäneet. Kaikista rästissä olevista päivityksistä huolimatta halusin tässä välissä tulla kertoilemaan teille vähän ajankohtaisia kuulumisia.

Nuutti viettää tällä hetkellä pienimuotoista lomaa, eli sen kanssa puuhaillaan korkeintaan kaikkea kevyttä ja kivaa. Alkaneen viikon se on tähän mennessä oleillut aamusta iltaan laitumella, mutta huomenna olisi tarkoitus käydä maastossa hölkkäilemässä. Varsinainen paluu sorvin ääreen suoritetaan joskus ensi viikon puolella.

Toinen ihan onskana.

Ennen lomailua pidettiin kuitenkin sekä Nuudelin että Usvan kanssa mukava pomppupäivä. Suomen perus kesä ajoi meidät maneesiin, mutta iloinen mieli ei antanut sijaa sään murehtimiselle ;) Kannoin kentän keskelle pituushalkaisijan suuntaisesti yhden maapuomin, sekä sen lisäksi toiselle pitkälle sivulle kahden askeleen sarjan.

Ensimmäisenä hommiin pääsi Usvis, jonka kanssa hyppäsin ensimmäistä kertaa. Tamma oli heti alusta asti melkoisen reippaana, joten keskityin taas rauhallisen tahdin löytämiseen. Muutamia kiemurauria sekä suuria voltteja vasta-asetuksen avulla hyödynnettyäni hevonen rupesi jälleen keräilemään takajalkoja alleen oikein mallikkaasti ja pääsimme siirtymään maapuomin pariin.

Mun naama olisi sopinut johonkin "Muumion paluu" -leffan kanteen.

Tavoitteenani oli yksinkertaisesti saada puomille hieman neliömäisellä uralla niin ravissa kuin laukassakin maltillinen lähestyminen. Tasainen tahti, ei kiihdyttelyä puomille tai siltä pois. Laukkaan tulee säätelyvaraa sitä mukaa kun voima kasvaa, mutta tällä hetkellä tärkeintä on mielestäni saada hevoselle päälle hyvä draivi niin, että sen voi lähettää esteelle vähän huonommastakin etäisyydestä. Sen "oikean ponnistuspaikan" löytämisen merkitys korostuu silloin, kun vauhtia on liikaa tai liian vähän. Hyvä ratalaukka puolestaan tavallaan antaa jonkin verran anteeksi. Nuoren tai muuten epävarman hevosen kanssa estekorkeus on kuitenkin hyvä pitää melko alhaisena, jottei itsevarmuus vahingossakaan liian vaikeiden tehtävien edessä pääse karisemaan.

Sokeripalat olivat mukana helpottamassa puomille löytämistä.

Ohja johtaa, mutta lapaa ei silti kaarteessa saa päästää ulos.

Hyppääminen aloitettiin Usvan kanssa ihan ristikoista, ja niistä noustiin pieniin (ehkä 60-70cm) pystyihin. Vaikka mulla on säännöllisestä hyppäämisestä taukoa enemmän kuin haluaisin myöntää, ja pienille esteille etäisyyden hahmottaminen on yleensäkin huomattavasti niitä metrin korkeutta lähenteleviä vaikeampaa, niin ei se mun estesilmä onneksi ihan täysin sokeutunut ole. Lisäksi Usva oli jälleen ihan mahtava ponioppilas. Sillä ei omistajansa sanojen mukaan vielä kovasti sellaista "esteälyä" ole, mutta yritystä senkin edestä ! Joka ikisellä kerralla tamma lähti hyppyyn juuri siitä mistä pyysin, vaikka muutamaan otteeseen piti hieman venyäkin. Viimeisenä esteenä hyppäsimme yhden yksittäisen pystyn, jolle tuli niin mielettömän hyvä hyppy etten lähtenyt puomia enää nostamaan vaikka niin alkuun suunnittelinkin. Tuohon oli hyvä lopettaa. Hevonen oli skarppina, laukkasi kaarteen esteelle tasaisesti, teki jäntevän hypyn ja säilytti laukan ylämäkeen myös tehtävän jälkeen. Isot taputukset ja perusteelliset loppuverkat hienolle ponille.

Esteelle !

Huonoin faceday pitkään aikaan, haha.

Usva oli niin liekeissä ♥

Nuutinkin kanssa meidän oli tarkoitus hypätä hieman fiksummin, mutta kuinka ollakaan, löysin itseni häröilemästä ympäriinsä ilman satulaa. Oikeastaan olisin halunnut heittää suitsetkin menemään, mutta maneesissa kun oli muitakin niin ei sitten tällä kertaa onnistunut. Ehkä ihan hyvä niin... :D

Alkuverkat vielä sentään onnistuivat...

Koko hyppääminen meni melko lailla läskiksi heti kättelyssä, kun Nuudeli päätti rokottaa mua virheistäni varsin kummallisilla hypyillä. Se ei oikeastaan ikinä kiellä, mutta kertoo kyllä muilla tavoin vaativansa parempaa ratsastusta. Kaksi kertaa ukkeli loikkasi pienen ristikon lähes suoraan kattoa kohden ja poistui esteen jälkeen takavasemmalle niin, että kuski oli lentää mörkökulman syleilyyn. Joo, oman ratsastukseni lisäksi syytän siis tuota mörkökulmaakin. Sillä heti kun vaihdoimme estettä, onnistui kaikki kuin vettä vain. Tai no... ainakin touhu tuntui siinä vaiheessa muistuttavan vähän enemmän esteratsastusta kuin tiputanssia.

Töyhtöhyypiö.

Ja heti kun osuivat takajalat maan kamaralle niin jopas lähti.

Kuvista kiitokset siskolleni Jonnalle, joka aina yhtä rohkaisevaan sävyyn jaksaa mua tunariksi kehua. Loppuviikon suunnitelmista yritän ehtiä postailemaan erikseen, mutta sen verran voin kertoa, että jotakin melko jännää on luvassa ! Mahdollisesti myös pidemmällä tähtäimellä. Olen niin innoissani !! Huomenna pitää kaivaa kaappien uumenista esille kaikki valkoiset ratsastushousut ja tsekata miten ne vielä istuvat.................... ;)

Noista plääneistä kuitenkin tosiaan lisää hieman myöhemmin. Sillä aikaa kannattaa käydä antamassa äänensä omasta mielestään parhaalle sarjakuvalle Hippolan sekä Hevoshullun järkkäämässä skabassa, jossa jokainen mukana oleva bloggaaja kilpailee lukijoidensa puolesta Hevoshullun kesäisestä tuotepaketista. Mikäli mun lähettämä sarjakuva voittaisi, tulisi palkinto blogiini arvottavaksi. Kaikki ehdotukset näette täältä: http://www.hippola.fi/2014/06/hevoshullun-sarjis-skaba/, ja äänestämään pääsette täällä: https://epoll.me/vote/ACPz2ZAngCs/tutustu-sarjisskaban-sarjiksiin-hippolassa-ja-valitse-suosikkisi. Mikä sarjakuvista on sinun suosikkisi? :)