Mietteitä Hippolan eiliseltä esteklinikalta

Eilen olin tosiaan kameran kanssa seurailemassa Hippolan esteklinikkaa Kauniaisten Ratsastuskeskuksessa, ja pakko heti näin alkuun kommentoida, että oli muuten hyvä ! Oikeasti. Parempi kuin olin osannut edes odottaa.

Kentällä nähtiin reilun nelituntisen aikana iso joukko erilaisia ratsukoita erilaisine ongelmineen. Valmentajina toimivat kaksi asiansa osaavaa ammattilaista; Antti Jurvanen, joka teki eilen töitä harrasteratsukoiden sekä suomenhevosten kanssa, ja Johanna "Johku" Mikkola, joka koutsasi nuoret hevoset, sekä 110+ cm tasolla kilpailleet ratsukot. Kummankin opetustyylistä pidän kovasti, vaikka ne luonnollisesti toisistaan melko lailla eroavatkin.

Antin ryhmät keskittyivät erityisesti hevosen suoruuteen, sekä siihen, että se on aktiivinen, mutta luottavainen. Hevonen piti ratsastaa hyvässä laukassa läpi kaarteen, jotta se pääsi etenemään esteelle sekä esteeltä toiselle tasaisessa tahdissa. Tämä on meille Nuutin kanssa toisinaan tuottanut ongelmia, sillä se imee esteille melkoisesti ja olen välillä (hyvin väärällä tavalla.....) pyrkinyt ylläpitämään rauhaa himmaamalla kaarteeissa. Todellisuudessa olen siis ottanut laukkaa pois, vaikka mun olisi pitänyt ratsastaa se entistä reippaammaksi. Ei reippaammaksi välttämättä eteen, vaan ylös. Takamoottori aktiiviseksi ja henkinen käsijarru jorpakkoon. Samalla Antti painotti kuinka tärkeää on muistaa ratsastaa hevonen esteen jälkeen yhtä huolellisesti kuin ennen estettä. En tiedä puhunko vain omasta puolestani, mutta usein sitä esteen jälkeen jää liian herkästi matkustelemaan. Esteelle tullaan tarkasti, huolehditaan että askel sopii ja hevonen menee yli, mutta tehtävästä selviydyttyä homman annetaan levitä. Ei välttämättä kuin pieneksi hetkeksi, mutta radalla tilanteet tulevat eteen nopeasti, ja huippusuoritus vaatii keskittymistä jokaisella askeleella. Lössähtäminen vie aikaa ja saattaa vaatia veronsa seuraavalla esteellä.

Äiti ratsastaa nyt ! Loistava paita :)

Aiemmin mainitsemaani suoruutta Antti korjasi sivupuomeja käyttämällä. Hän selitti mielestäni hyvin sen, mihin niillä eri tavoin sijoitettuna pyritään. Musta tuntuu että taisin vasta eilen todella tajuta, miten paljon yksi vino hyppy voi edessä olevan tehtävän / tehtävien onnistumiseen vaikuttaa. Jos hevonen esimerkiksi suhteutetun ensimmäisellä esteellä loikkaa vinoon ja laskeutuu linjasta sivuun, esteiden etäisyys muuttuu. Puolikkailta askelilta sekä epäonnistuneilta hypyiltä välttyäkseen pitää luultavasti tehdä pikainen ratkaisu suuntaan tai toiseen: ratsastaako eteen vai ottaako yhden askelen lisää? Radan vaikeusaste siis kasvaa kertaheitolla.

Yksi Antin monista, hyvistä neuvoista oli kuitenkin mun mielestä ylitse muiden: älä tee hevosesta vihollista. Tämä. Hevonen ei ole vihollinen, se on ystävä. Se on treenikaveri. Työpari. Kilpakumppani. Ei vihollinen. Sitä vastaan ei saisi käydä tappelemaan, vaan asiat pitäisi pyrkiä ratkaisemaan fiksummalla tavalla. Hevonen on perusluonteeltaan erittäin nöyrä eläin, se ei mieti että "nyt mä haluan olla tuhma ja mennä päin persettä !". Sen käytökselle on aina syynsä. Ja meidän tehtävänämme on pyrkiä selvittämään ongelmien syy, sekä niihin sopiva ratkaisu. Se ei aina ole helppoa, mutta yleensä lopulta kuitenkin tavattoman palkitsevaa. Ja selvennettäköön vielä sen verran, että ei, kukaan klinikan ratsastajista ei tehnyt hevosestaan vihollista. Tämä vain loistavana muistutuksena meille kaikille :)

Ystävälle hali :)

Johku aloitti oman osuutensa nuorten hevosten kanssa. Hän halusi nähdä ne ensin kevyessä ravissa, ja pidin siitä, kun ohjeena oli ratsastaa hevonen pidemmälle kaulalle. Nuoren ei tarvitse liikkua tiukassa paketissa, vaan sen pitää antaa edetä isosti ja rennosti. Jännittyessään ne toki saattavat käpertyä kuolaimen ja pohkeen taakse ihan omatoimisesti, mutta ratsastajan pitää tällöin yrittää löytää keino tilanteen muuttamiseksi. Ennen esteille siirtymistä Johku kiinnitti huomiota jonkun verran myös ratsastajien asentoon, sekä erityisesti käteen. Kyynärpää lähelle kylkeä, nyrkit pystyyn, suora linja hevosen suuhun. Tuttuja juttuja, mutta toisinaan pinttyneitä virheitä on todella vaikea korjata. Oikein mukavan oloisia olivat kyllä kumpikin nuori heppanen, ja mielestäni ratsastajat saivat niitä jo alkuverkan aikana huomattavasti parempaan moodiin.

Koska ryhmässä oli kaksi jo kilpakentillä kunnostautunutta nuorta, aloitettiin hyppääminen pienillä esteillä heti laukassa. Tämän jälkeen Johku havainnollisti sitä, kuinka totuttaa nuori hevonen erikoisesteisiin. Molemmat tämän ryhmän ratsuista hyppäsivät kaiken mukisematta. Toisinaan ne saattoivat hieman kiirehtiä esteelle, jolloin Johku neuvoi odottamaan, että este tulee luokse. Sille ei saa lähteä hyökkäämään. Esteen jälkeen suoraan, laukka haltuun ja hallittu kaarre.

Kuvien laatu valahti entistä huonommaksi, kun ulkona meni pilveen... :(

Jokainen ratsastaja sai suorituksensa lopuksi kertoa fiiliksistä.

Viimeinen ryhmä käsitti aikuiset hevoset sekä hieman kokeneemmat ratsukot. He suorittivat vähän haastavampia radanosia, kuten esimerkiksi kolme esteen linjaa, jossa ensimmäinen väli oli suora, toinen kaareva. Tässä tehtävässä korostui juurikin sen esteen jälkeisen ratsastamisen tärkeys, sillä kaareva linja oli melko tiukka. Siinä piti olla skarppina, jottei tie valu liian ulos, vaan esteelle päästään suoraan. Avainasemassa oli myös hevosen laukan tunteminen, sekä mahdollisuus sen säätelylle. Itse jouduin valitettavasti lähtemään pois ennen viimeisen ryhmän loppua (vaikka en millään olisi malttanut !), joten aivan viimeisimmistä tehtävistä en tiedä.

Kaiken kaikkiaan klinikka oli mun mielestä todella onnistunut kokonaisuus. Tykkäsin ihan hirmuisesti. Iso hatunnosto Hippolalle, sekä kaikille ratsastajille jotka rohkeasti tulivat virheineen yleisön eteen ja hoitivat homman kotiin. Olette huippuja ! Mua harmittaa kun kaikki kuvat ovat laadultaan ihan karseeta mömmöä, mutta mä en tuon 400D:n kanssa parempaan kyennyt... Uusi kamera on ostoslistalla heti kun oma taloudellinen tilanteeni on hieman häikäisevämpi. Siihen saakka kituutellaan ja itketään. Sori. Toivottavasti teidän silmät eivä valu verta näitä katsoesssanne :)

Oliko teistä joku paikan päällä klinikkaa seuraamassa? Mitä piditte?