Ihana lauantai kahden kaviokaverin kanssa

Vähän myöhässä, mutta parempi niin kuin ei milloinkaan. Lauantaina mun aamu alkoi torkkua vastaan taistelemalla, sekä aikatauluistani myöhästymällä. Varsin normaalisti siis. Yhdeksän jälkeen suuntana oli Linnanmäki, jonne pääsimme muutaman tunnin ajaksi maksutta temmeltämään. Hauskaa oli - siitäkin huolimatta, että Salama päätti kohdallamme jäädä killimään keskelle rataa. Maan kamaralle päästyämme ravattiin ainoastaan Hurjakurussa - siellä ainoa pelko oli joutua vesiputouksen alle ja saada vettä niskaan.

Yhdeltä Lintsin ovet aukesivat yleisölle, joten me häivyimme talleilemaan. Usvan ihmiset olivat pyytäneet mua liikuttamaan tammasen, joten ratsastettavana oli kaksi heppandeerusta. Me so happy ! Ja voi vitsi miten huikean tyytyväinen mä kumpaankin olin ! Niin mahtavia otuksia. Eivät anna ilmaiseksi, mutta palkitsevat kun ratsastaja tekee oikein.

Ensin hommiin pääsi Usvis, josta voitte lukea hieman tarkemmin edellisestä postauksesta. Mä en taaskaan voi muuta kuin ylistää sitä; aivan mahtavan asenteen omaava hevonen ! Sen kanssa on ilo tehdä töitä. Alkuverryttelyn jälkeen jatkoimme jälleen siirtymisillä, jotka muuten paranevat ihan huimaa vauhtia. Niiden treenaaminen auttaa todella tehokkaasti takaosan vahvistamisessa, ja sitä kautta tietysti edistävät myös ratsastusmukavuutta ;)

Alkuravailua.

Lauantaina Usva kantoi itsensä alusta saakka oikein kelvollisesti, takajalat eivät potkineet taakse ja nenä valunut liian syvälle, vaan moottori oli enemmän alla. Jäimme työskentelemään suurelle ympyrälle ja lisäsimme viimekertaiseen treeniin vaikeusastetta hieman tiuhempaan tahtiin tulevilla siirtymisillä. Ravia, muutama askel käyntiä, taas pieni pätkä (n. neljäsosa ympyrästä) ravia, muutama askel käyntiä jne. Mun piti jatkuvasti muistaa vahva istunta, joka ei päästä hevosta leviämään vaan pitää sen takaosansa päällä myös siirtymissä alaspäin. Kädellä ei missään vaiheessa vedetä, vaan sillä ainoastaan tavallaan pidetään raamit kasassa. Vetokilpailussa hevonen voittaa aina, joten siihen ei kannata lähteä.

Hetken aikaa jatkoimme myös siirtymisillä ravin sisällä, eli ympyrän joka neljänneksellä suoritetut käyntiaskeleet jätettiin pois ja tilalle tuli siirtymä "melkein käyntiin". Ajatuksena siis se, että juuri kun hevonen on siirtymässä käyntiin, se ratsastetaankin takaisin isompaan raviin. Anniina neuvoi kentän laidalta ajattelemaan etuosaa hitaaksi ylös, takaosaa nopeaksi alle. Sillä kuten hänkin sanoi: "asioihin vaikuttaa paljon se, miten niitä ajattelee". Olin Usvaan ihan hirmu tyytyväinen, sillä se pysyi näiden siirtymien läpi tosi hyvässä muodossa ja lähti "uuteen raviin" hienosti etupää kevyenä. Hieno, hieno tamma.

Kyllä se sieltä vielä nousee !

Nuudelin turpa.......... :D Onneksi peitti vain ratsastajan !

Lepotauon* jälkeen jatkoimme laukan työstämisellä. Siirtymisiä edelleen, tällä kertaa laukan ja ravin välillä. Koska laukka tosiaan on hieman ravia voimattomampaa, Usva saattaa toisinaan kaatua sisäpohjetta vasten. Tässä vaiheessa koin hyödylliseksi ajatella takaosakäännöstä, eli takajalkoja enemmän "liikkeen alle". Huutomerkki ulkoapujen perään. Laukassa helpotin kuviota hieman niin, että puolet ympyrästä laukattiin, puolet ravattiin. Siirtymistä halutaan kuitenkin maltillisia ja tasapainoisia, eikä niin sanotusti juosten kustuja... ;)

Tässä vaiheessa pääsin taas huomaamaan mitä teettää, kun en muista istua siirtymää alas tarpeeksi hyvin... ---» hevonen tippuu laukasta kiitoraviin ja kiskoo mut irti satulasta. Voi, mä muistan kun Nuutti teki tätä muinoin jatkuvasti. Siinä ei auta kuin kasata pakka uudelleen (onnistuu ehkä parhaiten käynnin kautta, se antaa hyvän välin tilanteen nollaamiseen), ja ratsastaa seuraavalla kerralla paremmin. Jos itse unohdan hoitaa osuuteni, en voi vaatia hevostakaan hoitamaan omaansa. Onneksi mäkin kai olen ihan kehityskelpoinen yksilö, kun siirtymät sitten taas kerta kerralta paranivat. Lopussa Usva esitteli ihan hirmu mallikasta laukkaa, jonka tahdin pystyin pitämään melko rauhallisena. Siihen oli hyvä lopettaa, ja loppuravit Usvis sai ravailla rennosti eteen alas. Pidemmästä muodosta huolimatta se ei jättänyt takajalkoja peräänsä, vaan piti ne hyvin matkassa. Tästä tulee vielä ihan loistava peli !!

Hyvä takajalat !

Ponin ilme ♥

* Lepotauoista halusin vielä mainita sen verran, että etenkin nuoren hevosen kanssa niitä kannattaa pitää runsaasti. Usvankin kanssa me tehtiin hommia kyllä tehokkaasti, mutta lyhyissä pätkissä ja hevosta koko ajan kuunnellen. Sillä kun hevonen väsyy, se ei enää yritä tai opi. Ja silloin mennään metsään.

♥

Usviksen jälkeen vuoroon pääsi Nuudeliduudeli, jonka Kukka 13 v. (joku kysyy kuitenkin, hehe) mulle verkkasi. Selkään päästyäni Anniina siis ruoski meidät hommiin saman tien, eikä muuten päästänyt helpolla ! Ja hyvä niin, koska no pain, no gain...

Nuudeli pieni lahnaeläin ♥

Kukka jaksoi istua ja aktivoida laukkaa tosi hyvin !

Ensimmäiseksi ilmoitettakoon, että mulla on ukkelin kanssa uusi ongelma. Se on nimeltään ohjien valahtaminen. Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa ?! Nuutti ei millään tavalla kisko tai paina kädelle, mutta silti saan jatkuvasti korjailla naruja puoli metriä lyhyemmiksi. Pikaliimaa tänne ja vähän äkkiä....................

Nuutin kanssa Anniina pääsi keskittymään paljon mun istuntaan, sillä ohjien lisäksi sekoilin kaikkea muutakin. Kentän laidalta kuului tasaisin väliajoin käsky ratsastaa ryhdikkäämmin ja kiinnittää huomiota siihen, ettei oikea kyynärpää lähde lentelemään minne sattuu. Kun itse istun paremmin, on hevosenkin helpompi hoitaa hommansa.

Myös Nuudelin kanssa päätimme keskittyä siirtymisiin. Erittäin nopeisiin siirtymisiin. Heti käyntiin siirryttäessä ajatus jo raviin ja sama toisin päin. Tämä aktivoi hevosen luonnostaan hieman hitaita takajalkoja toimimaan reippaammin ja voihan sentään miten hyvin alkoivat palaset loksahtelemaan ! Yksi ravipätkä oli niin mieletön, että meinasin pudota satulasta. Mun pitää ehdottomasti treenata näitä urakalla ihan itseksenikin, ja luovuttamista miettiessäni muistaa päässäni Anniinan tiukka ääni: "ratsasta, ratsasta  !".

Liimaa voisi tosiaan pistää myös noihin mun kyynärpäihin. Ajattelin seuraavaksi kieputtaa semmosen jumppakumpparin mun ympärille niin yrittäkääpä siinä sitten kädet riehua omianne ! Tai olisiko teillä mahdollisesti hyvä vinkkejä?

Aika keskittynyt ilme hepalla.

Oli niin karmiva istunta, että tein itsestäni kristallin. Tästä kun saadaan vielä hevosen rintakoria ylös, niin hyvä tulee !

Etenkin laukassa meillä on vasemmassa kierroksessa Nuudelin kanssa ongelmana se, että lapa lähtee herkästi valumaan ulos. Sitä kautta hevonen ikään kuin livistää töiden alta. Mun pitää olla hirmu tarkka ulkoapujeni kanssa, sillä vähänkään kun annan periksi väärässä paikassa, niin Nuutti katoaa miljoonalle mutkalle. Se pitäisi saada kerran oikein kunnolla läpi, niin se olisi kuin unelma. Mä tiedän sen. Vaan helpommin sanottu kuin tehty........ Lauantainakin teki melkein mieli itkeä, kun yritin istua, istua ja istua vielä istumasta päästyänikin, eikä Nuudeli pieni lurjus antanut mulle yhtään mitään ! Vatsalihakset kävivät läpi helvetin lieskoja ja suussa maistui kuiva hiekka (sen siitä saa kun ratsastaa suu auki.....), eikä lohtua tippunut edes Anniinalta. Hän totesi kylmän viileästi, että sun nyt vaan pitää jaksaa. "Sillä se on varmaa, että toi hevonen ei ilman ratsastajan panosta täydellä teholla työskentele".

Nuutin mielipide tyhmistä siirtymisistä ja koko tyhmästä koulutuuppauksesta.

Niin. Nuutti on vähän sellainen mukavuudenhaluinen pieni rontti. Menossa aina sieltä mistä aita on kaatunut niin ettei tarvitse kinttujaan juuri nostella. Mutta sitten kun kaiken saa pelaamaan, heppa on kuin unelma. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Vaikka me ei lauantaina mitään täydellistä läpimurtoa tehtykään, niin sitä kohti mentiin kuitenkin. Pienien, ohikiitävien hetkien ajan kaikki toimi. Ja niiden tavoittelu on se, mikä ajaa mua eteenpäin jatkuvasti.

Viimeisimmissä laukoissa alkoi takapää työntää alle aika hienosti !

Pikkuravissakin säilyi aika hyvä tahti ja energia.

Kuvista sekä koutsauksesta suuret kiitokset Anniinalle ! Tulipas hieman (...) pitkä postaus, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea, tai edes selailla kuvat... :) Seuraavaksi onkin sitten näiden analysointien vastapainoksi luvassa taas vähän erilaista postausta, ettei ihan yksitoikkoiseksi mene. Minkälaisista postauksista sinä pidät eniten?