Mun elämä onkin kuluneina viikkoina (tai oikeastaan kuukausina) ollut myllerryksessä enemmän kuin koskaan, ja juuri kun se pahin tuntuu laantuneen, tajuaakin kaiken olevan vasta aluillaan. Kuviot ovat menneet niin sekaviksi, etten osaa enää muuta kuin istua ja odottaa. Katsoa mitä tuleman pitää. En jaksa väsyttää itseäni murehtimalla sitä, mitä olen menettänyt, sillä mun elämässä on kuitenkin edelleen myös todella paljon hyvää. Välillä sitä on vaikea huomata tai muistaa, mutta koskaan asiat eivät ole ainoastaan huonosti.
 |
| Instagram matskua, sitä löytyy lisää täältä: idasusannna. |
Eilenkin tunsin Nuuttia ilta-auringossa syötellessäni itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Kaikki murheet olivat unohtuneet taka-alalle ja päällimmäisenä mielessä oli vain kiitollisuus. Mulla on hieno hevonen ja olen todella etuoikeutettu, kun saan päivittäin näin upeiden eläinten parissa toimia. Parempaa terapiaa ei olekaan.
Mitä hevoset teille merkitsevät?
Mulle hevosen läheisyys on aina merkinnyt levähdystaukoa. Silloin ajatukset saa järjestykseen ja olo helpottuu, elämä alkaa taas rullata kevyemmin edes vähäksi aikaa. Pelkkä tallihommien teko auttaa saamaan stressitasot siedettäviksi, ja kun on huolehtinut koko elukan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista niin pitkälle kun vaan omat rahkeet riittää, saan minä ainakin nukuttua yöni rauhassa. Se on ainoa 'velvollisuus', joka ei stressaa ja auttaa nimenomaan pääsemään vaikeista asioista yli. Pelkkä pieni puuhailu tallissa vie ajatuksia muualle ja rentouttaa, ja se hyvä puoli niissä hommissa onkin, että ne ei ihan heti lopu kesken!
VastaaPoistaHyvin kiteytetty, allekirjoitan joka sanan ! Hevosilla on kyllä jotenkin ihan mieletön vaikutus juuri tuohon stressitasoon, niiden lähellä sitä vaan rentoutuu.
PoistaHevoset on ollut osa mun elämää niin kauan kun muistan ja jotenkin ne on niitä parhaita terapeutteja aina kun on paha olla! <3
VastaaPoistaTotta ! Hevosten seurassa voi puhua tai olla puhumatta, ja ne kuuntelee joka tapauksessa ♥
PoistaEn tajunnu mikä tuon postauksen idea oli :-D
VastaaPoistaHarmi :D
PoistaHevoset ovat nimenomaan se pakokeino pois arjen ja kiireen keskeltä. Kun saa painaa poskensa hevosen kaulaa vasten tai istua laitumen reunalla katselemassa hevosia laiduntamassa, niin kyllä ne murheet hetkeksi unohtuvat.
VastaaPoistaOlin ylläpitohevoseni lopettamisen jälkeen lähes kaksi vuotta ilman hevosia. Koko tuon ajan olin vähän mieli maassa ja mikään ei oikein tuntunut miltään. Mistään ei saanut sitä tiettyä tunnetilaa, jonka tallilla sai.
Tänä kesänä olen kuitenkin palannut satulaan ja vasta nyt huomaan, että alakuloisuuteni on johtunut pelkästään vain siitä, etten ole päässyt ratsastamaan. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Aion syksylläkin repiä tiukasta opiskelijabudjetistani huolimatta jostain rahaa, että pääsen ratsastamaan, ja tallille onneksi pääsee rapsuttamaan hevosia ilmaiseksikin.
Voi, ihanaa että palasit hevosten pariin ! Toisinaan parasta tosiaan on ihan se hevosten kanssa oleilu, ja ratsastus on vain plussaa :)
Poistahevoset on kyllä ihania olentoja ♥ en vois ees kuvitella, etten sais talvisin painaa päätä niiden lämpimään karvaan ja kesäisin olla niiden kanssa auringonpaisteessa
VastaaPoistaihana kuva ! ja toivottavasti sun asiat menee parempaan päin :-)
Älä muuta sano ♥ Kiitos, eiköhän tämä alamäki ennemmin tai myöhemmin pääty... :)
PoistaNiin viisaita sanoja jälleen postauksessasi! : )
VastaaPoistaHevoset, oma hevonen, ne merkitsevät minulle tosi paljon tällä hetkellä. Joka kerta tallille menoa odottaa yhtä innolla, aina siellä on vastassa se ymmärtäväinen ja lempeä tamma joka saa niin hyvälle tuulelle, vaikka päivä muuten olisi huono. Korvat tötteröllä ja höristen se kävelee laitumelta vastaan, innokkaana lähtemään yhdessä töihin, kentälle tai maastoon. Tuo viisas eläin todellakin auttaa jaksamaan arjen keskellä, se nostaa ylös murheenkuopista ja onnistumiset yhdessä, kisoissa tai aivan jossain arkipäiväisessä kuten onnistuneessa siirtymässä laukasta käyntiin ovat jotain mikä saa hyvälle tuulelle. :) Hevonen on minulle ystävä ja haluan, että silläkin on hauskaa. Siksi tehdään paljon asioita mistä se tykkää ja mistä yhdessä tykätään, pysyy molemmilla mieli virkeänä :)
Tuo tamma on antanut minulle niin paljon yhteisenä liki neljänä vuotenamme, etten tiedä mitä tekisin ilman sitä <3 Tsemppiä sinulle jatkoon!
Voi, ihanasti kirjoitettu kommentti, tammasi on varmasti onnellinen hevonen ! :) Itsekin pidän tosi tärkeänä sitä, että hevosella on kivaa. Toki treeneissä tulee välillä pieniä kahnauksia, mutta nekin pyrin aina ratkomaan mahdollisimman "kiltisti", oikeudenmukaisesti. Se on mun mielestä ihmisen velvollisuus :)
PoistaKiitos tsempeistä !
Kiva postaus ja juuri näin se on. Välillä kun elämä on kolhinut on aina löytänyt turvallisuuden tunteen hevosten parista. Saan usein kuulla miten varmaan onnistuisin paremmin joissain asioissa, jos hevoset eivät veisi niin paljon ajastani. En edes jaksa vastata koska tiedän, että ilman hevosia en olisi yhtä onnellinen ja kiitollinen ihminen.
VastaaPoistaNäinpä ! Samaa sanovat toisinaan jotkut mullekin, mutta ne ei tosiaan tiedä miten paljon hevoset mulle antavatkaan :) Yksikään niiden kanssa vietetty hetki ei ole hukkaan valutettu.
PoistaMun kohdalla hevosten "löytäminen" vei vuosia. Lapsena lähdin tallille kavereiden mukana ja harrastelin pari kesää. Kyllähän mä hevosista tykkäsin, mutta kun muut jutut (lähinnä pojat sekä kylällä pyöriminen...) rupesivat viemään enemmän aikaa, jäi ratsastus kuvioista lähes kymmeneksi vuodeksi.
VastaaPoistaKunnes sitten 25-vuotiaana mietin, että olisipas kiva päästä ratsaille. Yksi hyvä ystäväni oli ostanut hevosen, ja hän rohkaisi mut samalle tallille turvalliseen "tätiryhmään". Kohta neljä vuotta säännöllisesti ratsastettuani näen hevoset elämässäni monta kertaa suuremmassa roolissa kuin nuorempana. Osaan arvostaa niitä ja niiden läsnäoloa enemmän.
Kirjoitat Nuutista sekä hevosista yleisestikin todella kauniisti, sinun intosi tätä harrastusta (tai ehkä ainakin sinun kohdallasi enemmänkin elämäntapaa) kohtaan paistaa jokaisesta postauksesta. Blogiasi on ilo seurata. :-)
Voi miten kiva kuulla, että löysit hevoset uudelleen noin pitkän ajan jälkeen :) Taitaa kuitenkin vähemmistö nuorena lopettaneista tämän harrastuksen pariin vanhempana palata.
PoistaKiitos kovasti !! Mukavaa, että tykkäät meidän blogia lueskella :)
Olet kuules asian ytimessä! Ilman omaa hevosta mulla olisi iso kasa rahaa ja runsaasti aikaa, mutta myös suuri aukko elämässä.
VastaaPoistaTismalleen !
Poista"Horses aren't our whole lives but they make our lifes whole"
VastaaPoistaJuuri näin :)
Poistahah, musta on kuvattu pienenä sellainen video missä huudan "vihaan hevosia, vihaan hevosia, en ikinä enää ratsasta!" kun olin yhdeltä ponilta varmaan 10 kertaa tippunut :DD mutta tässä sitä vain edelleen ollaan.. koukussa..
VastaaPoistaHaha, ihana XD Ei näistä kelmeistä ihan niin helposti eroon pääse......... ;)
PoistaMulle hevoset on ainoita oikeita ystäviä. Talomme vieressä on suurilaidun, jolla asuu 8 huonosti hoidettua arabia. Käyn katsomassa niitä aidalla ja silittelen niitä, juttelen niille ja kehun niitä rauhallisesti. Olen iloinen kun saan ratsastaa edes silloin harvoin, ja olen iloinen ihmisten puolesta, joilla on oma hevonen jota voi rakastaa
VastaaPoistaVoih, ovatko ne siis olleet huonossa hoidossa ennen, vai tällä nykyisellä omistajalla? :( Todella kurjaa joka tapauksessa, kaikki hevoset ansaitsisivat osakseen parhaan mahdollisen huolenpidon.
PoistaMahtavaa, että osaat iloita mahdollisuudesta oleskella hevosten kanssa vaikka et aina ratsaille pääsisikään !
Tää oli hyvä postaus,ei Tuu itsekkään mietitty aina että pitäisi olla iloinen siitä mitä on,eikä siitä mitä tarvitsee. Kaikkea pitää vaan välillä itsestään selvyytenä.. :
VastaaPoistaNäinpä, toisinaan on todella terveellistä pysähtyä miettimään miten paljon hyvää ja kaunista meidän ympärillämme jatkuvasti onkaan :)
PoistaIhana teksti! Toivottavasti asiat kääntyvät parhain, mitä ne nyt sitten sun kohdalla tällä hetkellä ikinä ovatkaan. :) Samoin mulle hevoset ovat tosi iso asia olleet elämässä ja niiden tärkeyden huomasin kun en olosuhteiden takia pitkään aikaan päässyt hevostelemaan. Aina jos joku asia stressaa liikaa, mikään ei ole terapeuttisempaa kuin mennä tallille siivoamaan karsinoita. Etenkin ratsastaessa kaikki huolet unohtuvat ja olo on levollisempi ja ajatukset selkeämmät <3
VastaaPoistaKiitos, toivotaan näin :)
PoistaVälillä asioiden tärkeyden tosiaan tajuaa vasta sitten, kun ne eivät enää olekaan osa elämää kuten ennen. En osaa edes kuvitella, miten vaikeaa on olosuhteiden pakosta olla ilman hevosia :( Onneksi tilanteet muuttuvat, myös parempaan ! Ja ihan totta puhut, kaikki paineet tuntuvat noissa puuhissa katoavan savuna ilmaan... :)
Ihana postaus. Mä näen hevoset enkeleinä, jotka veti mut pinnalle vaikean masennuksen kourista. Kaikki alkoi kun isä lähti ja jouduimme muuttamaan. Joskus meni päiviä niin, että vain makasin lattialla, itkin ja oksensin. Koulun kautta löydettiin psykologi, ja eläinrakas kun olen aina ollut, niin suositteli äidille rohkaisemaan johonkin eläinharrastukseen. Sitä kautta löydettiin talli, jossa käytiin aluksi vain katselemassa ja harjailemassa hevosia. Aiempaa kokemusta mulla ei ollut lainkaan. Tallilla kaikki oli aina tosi ystävällisiä, enkä tuntenut olevani ulkopuolinen. Sain juuri ylläpitoon alusta saakka hoitamani ponin, ja myöhemmin meillä on mahdollisuus ostaa se. Masennus on taakse jäänyttä elämää enkä usko sen koskaan palaavankaan. Hevoset on se valttikortti, mitä mulla ei ennen ollut.
VastaaPoistaSori, tulipas höpötettyä.. Löysin tämän blogin muutama päivä sitten ja ihastuin heti. Vaikutat tosi mukavalta ja helposti lähestyttävältä ihmiseltä :'---)
Voi, ihan mahtavaa, että hevoset ovat auttaneet sinua elämässäsi noin suuresti ! Kiitokset kovasti kehuista sekä kommentistasi, mulle voi aina laitella viestiä jos siltä tuntuu :)
PoistaNiin viisaita sanoja. <3
VastaaPoista♥
PoistaMitäpä tähän lisäämään, naulan kantaan näin. Ilman hevosia ois elämä huomattavasti harmaampaa:)
VastaaPoistaAivan !! :)
PoistaIte en vois elääkkään ilman hevosia.
VastaaPoistaMusta tuntuu ihan samalta, on ne niin monista vaikeuksista yli auttaneet ♥
PoistaEi tota voi selittää, mutta kokeilen kuitenkin: jos lopettaa ratsastuksen ja muutenkin hevostelun tuntuu että on lopettanut hengittämisen.
VastaaPoistaHyvin sanottu, tuolta sen tosiaan voisi kuvitella tuntuvan !
PoistaVielä noista arabeista, että ne on aina ollu huonosti hoidettuja :( kukaan muukuin mä ei rakasta niitä ja kaikki vihaa niitä... Ne on karkaillu laitumeltaan usein vain syömään lisää, sillä kuka haluaisi olla ulkona 24/7 ilman loimea ja kunnon ruokaa? Talvetkin 35asteen pakkasessa ulkona ja ukkosella ulkona, aina.
VastaaPoistaMonet luokkalaisistani haukkuvat niitä kaakeiksi, makkaroiksi, laihuliineiksi, ja muuten loukkaavasti. Joka kerta kun kuulen niistä jotain pahaa, puolustan tietty oikeita ystäviäni, sama kun kuulet jonkun puhuvan pahaa ystävästäsi on se sama eläimissä. Joskus tekee mieli vain kiskoa ihmiset sinne aidalle ja kutsua hevoset, sitten vain silitellä niitä. Ennakkoluuloisuus on mielestäni välillä tyhmää ja typerää. Kukaan muu kuin minä ei ole saanut kunnon yhteyttä hevosiin tietääkseni (katselen niitä kyllä niitä tooodella usein ikkunasta ja ulkona) ja esimerkiksi yhdet tytöt menivät laitumelle kerran salaa ja löivät niitä, teki mieli kuristaa heidät tai sitoa avuttomina johonkin ja lyödä, niinkuin hevosia. Kun ne juoksivat karkuun, tytöt seurasivat ja löivät, sekä jos joku heppa yritti syödä, vietiin ruoka nenän edestä... Hirveää elämää </3 rakastan niitä arabeita koko sydämmelläni
Kuulostaa ikävältä, onko hevosista ilmoitettu eläinsuojeluun? Mitä omistaja on ollut mieltä ulkopuolisten luvattomista vierailuista? Välillä tuollaisista laitumelle hevosia härnäämään menevistä ihmisistä kuulee myös mm. Facebookin välityksellä, todella kurjaa touhua. Ei kyllä taida järki päätä pakottaa...
PoistaHeippa! Olen tekemässä tässä blogihaastetta, ja aiheena on lemppariblogit. Olen tekemässä neljän kuvan kollaasia, johonka keskelle tulee blogin nimi. Saako kopioida siihen neljä kuvaa täältä?
VastaaPoistaVoi kiva, tottakai saat ! :)
PoistaEn ole ikinä saanut ratsastaa. Olin ensimmäistä kertaa leirillä lähitallilla kaksi vuotta sitten, ja sain hevosen joka jakoi mielipiteet todella voimakkaasti. Rakastuin siihen hevoseen, vanhaan ravuriin, joka ei ollut kovin monen suosiossa. Hevonen oppi luottamaan minuun ja minä siihen, se opetti minulle ihan kaiken mitä tiedän hevosista nykyään! Sattui todella paljon kun sain puolitoista vuotta sitten päivällä tiedon, että tämä komea ruuna oli kuollut ähkyyn tunti sitten. En halunnut tallille pitkään aikaan, mutta nyt tuntuu että kaipaan hevosia jo ihan liikaa!
VastaaPoistaIhana lukea miten hevoset ovat valaisseet monen elämää, ne ovat täyttä taikaa ~
Voi, otan osaa rakkaan ystävän poismenon johdosta... :( Hyvin sanottu, hevoset ovat kyllä todellakin täyttä taikaa ! ♥
PoistaKopioin sinun kuvia blogiin, kun on se Tiian viikon blogihaaste ja sun blogi on mun lemppari listalla ja käytän siinä sun kuvia. Onko okei? Mainitsen tietenkin että ne on sun blogista! :)
VastaaPoistaJuu on okei, kiva kuulla että ollaan sun lempparilistalla ! :)
PoistaMinulle ja siskoilleni tuli vajaa kuukausi sitten hevonen, 7.v oripoika. Heti kun heppa tuli, niin PUTUMM!! Elämä alkaa kirkastua! :)
VastaaPoistaTein blogiini blogiarvostelun suosikkiblogeistani, josta löytyy myös sinun blogsi arvostelu! Jos haluat, voit käydä katsomassa sen osoitteesta http://keskikesantarinaa.blogspot.fi/ ! :)
Voi että, ihana kuulla ! :) Ja voi kiitos linkistä, käyn tsekkaamassa !
PoistaTää postaus pisti mut jotenkin hiljaiseksi. Hyvällä tavalla :) Rupesin miettimään omaa ponia, kaikkea sitä hyvää mitä se on elämään tuonut ja kuinka se on saanut mut jaksamaan välillä kun on ollut vaikeampia päiviä. Huonoina päivinä kun pääsee tallille, kaikki huolet tuntuu edes hetken verran vähän pienemmiltä ja helpommilta :) Tsemppiä sulle!
VastaaPoistaVoi, ihana kuulla ! Ihan totta joka sana :) Kiitos !
PoistaHevoset ja tallilla olo on kyllä maailman parasta terapiaa<3. Viime kesästä asti mulla on ollu vaikeaa aikaa ja silloin ratsastus harrastuskin hiipui ja kyseinen talli missä kävin niin lopetti. Koko syksyn ja oikeastaan talvenkin olin ratsastamatta/heppailematta ja nyt kun löysin tänä kesänä uuden liikutusponin niin on kyllä ymmärtänyt miten paljon ne jepat oikeasti pirstävät. Muutenkin nytten ollut parempia päiviä toisin kuin vuosi sitten jolloin en päässyt heppailemaan. :)
VastaaPoistaVoi miten ihana kuulla, että pääsit taas heppailemaan ja elämäkin tuntuu nyt helpommalta :) Mäkin aina mietin miten paljon vaikeampaa kaikki olisikaan, jos en voisi turvautua hevosiin. Ne tuntuvat aina ottavan pois suuren osan painavimmistakin murheista ♥
Poista