Onni on kaksi mahtavaa heppakaveria

Niin mikä aktivoituminen... eh. Mulla on riittänyt elämässäni vähän pyöriteltävää yhdellä jos toisellakin saralla ja rehellisesti sanottuna hetkittäin on ollut tosi vaikeeta. Jotain positiivista jos tilanteesta kuitenkin noukkii, niin ainakin on hevosiin liittynyt murheistani ne pienimmät ! Kerrankin...

Ja onhan mulla onneksi aivan parhaat hevosystävät. Viime viikon lopusta lähtien olen ratsastanut Nuudelin lisäksi Usvista, jonka kanssa saankin heinäkuun aikana touhuilla oikein antaumuksella ! Ihanaa, ihanaa, ihanaa ♥ Perusteellinen heppaterapia tuleekin tällä hetkellä tarpeeseen taatusti enemmän kuin koskaan.

Kuvamateriaalia on kuluneilta päiviltä hieman heikonlaisesti, sillä aikataulut ovat taas menneet kaikilla vähän ristiin rastiin. Yritän kuitenkin saada tilanteeseen muutosta :) Viime viikolla sisko oli mukanani tallilla ainoastaan sunnuntaina, jolloin hän hoiti Nuudelin vapaapäiväkävelyt samalla kun ratsastin Usvan. Raahasin kuitenkin kameran mukaan kentän laidalle, joten loppupuoliskon tuuppailuista löytyy muutama kuvanen !

Vasen laukka on hieman oikeaa vaikeampi saada pyörimään kunnolla.

Jalat hieman levällään, mutta lähes tasan ! Hieno tammanen.

Usvis oli sunnuntaina aika hyvä. Alkuun hieman kiinni oikeassa ohjassa, eikä vasen pohje tahtonut mennä läpi, mutta suoruuden kanssa työskenneltyäni rupesi tamma asettumaan melko mukavasti. Tiedän pari ihan valtavan hyvää tehtävää, mitä meinaan sen kanssa tällä viikolla hinkata, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin.

Nuutti tosiaan palaili viime viikolla laidunlomaltaan ja torstaina oli kranion vuoro. Yksittäisiä kireyksiä ei yhtä uskottavasti toisen hevosen kaviosta saanutta aluetta lukuun ottamatta oikeastaan ollut, mutta tasapaksua, lievää lihasten jännittyneisyyttä oli havaittavissa vähän kaikkialla. En muista kauanko otusta käsittelin, mutta vähän meinasi muutamassakin välissä usko loppua, kun tuntui ettei mitään tapahdu. Seuraavana päivänä eron kuitenkin etenkin selän alueella havaitsi melko selkeästi. Liikkumiseen vain en ole edelleenkään ihan tyytyväinen (periaatteessa se on ihan ok, mutta kaipailen vähän lisää elastisuutta), joten uusin käsittelyn parin viikon sisällä.

Maanantaina meillä oli kummankin hepan kanssa maastopäivä ja voih... vauhtia riitti ! Nuutti keräsi kierroksia jo ennen kuin pääsin selkään, sillä tallin pihalle kannetut pöydät sekä tuolit uhkasivat syödä raasun elävältä. Siinä mokoman steppailua sekä jättiläismäistä kaulalihasta katsellessani mietin vain että voihan ihme... miten mä saisin tuon Nuudelin esille aina ratsastettaessakin ?! Muuallakin kuin maastossa, pusikoissa temmeltäviä örrkimönkiäisiä ihmetellessä. Se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, ellen sitten joku kaunis päivä satu saamaan sitä kauan odotettua ahaa -elämystä........

Hyviä hetkiäkin onneksi riittää ! Julkaisematon kuva viime kuulta, © Jonna.

Usvan kanssa usvatettiin oikein kunnolla. Ei siksi, että olin niin suunnitellut, vaan koska Usva niin halusi. Mä en käsitä, miten noin pieni palleroinen voi mennä niin kovaa ! Seuraavalla kerralla pitää yrittää muistaa Sports Trackerin olemassaolo ja mitata huippunopeus. Ja tiedättekö, vuosikausia pukkihirmun kanssa elelleenä on ihan huisia päästellä hevosella, joka ei pukittele ! Kaikki on fine niin kauan kun hevonen menee kovaa, mutta siinä vaiheessa kun se menee kovaa ja pukittelee niin... ei kiitos. Lukemattoman monet kerran keskelle peltoa mätkähtäneenä ja hevosen loittonevaa takamusta katselleena voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: siinä vaiheessa peli on menetetty !

Eilen tehtiin painostavan kuumuuden vuoksi Usviksen kanssa melko kevyt treeni maneesissa. Vähän siirtymisiä käynti - ravi - käynti, ja sitten tulevan lauantain koulurata niiltä osin miltä sen muistin :D Tänään pikkuneiti saa vapaapäivän, huomenna varmaankin treenaillaan tuota rataa, perjantaina kevennellään luultavasti maastossa, ja lauantaina olisi tarkoitus suunnata kisoihin. Huii, saa nähdä miten käy ! Nuutin ohjelma on varmaan aika saman näköinen, joskin tämä päivä voisi sen osalta sisältää keventelyä kentällä. Eilen käytiin ukkelin kanssa (taas) maastossa, jossa se menohaluistaan huolimatta tuntui kerrankin siltä, ettei meinaa pukitella ! Tähän on varmaan syynsä........

Niin... sinne katosi tehokkaasti se ylimääräinen energia. Melkein vei mun huumorinkin mukanaan. Pahainen riiviö, se oikeasti juksutti mua. Ensin tulee luokse korvat hörössä kuten yleensä aina, ja sitten kun olen ojentamassa kättäni niin: "ähäkutti, etpäs saa !!". Tuli taas mieleen se lasten satu siitä karkuun juoksevasta piparkakkupojasta... "kipin kapin kirmatkaa, piparkakkupoikaa Nuudelia ette kiinni saa !"...

Ohho, melkoisen sekametelipostauksen sainkin teille taas toimitettua... jaksaako kukaan lukea näitä? Yritän tosiaan kasata itseäni ja reipastua blogin suhteen, mutta mitään en nyt tilanteesta riippuen lupaa. Pohjalta ei kuitenkaan suunta ole kuin ylös, joten valoa kohti eikös vain ! :)

P.S. Muistatteko vielä muutama viikko sitten käynnistyneen Hevoshullu -kilpailun, jossa me bloggaajat lopulta yleisöäänestyksen muodossa kilpailimme kesäisestä tuotepaketista jollekin lukijallemme? Lopultahan siinä kävi niin, että me voitimme, ja sain täten arpoa palkinnon kaikkien sarjakuvan suunnittelussa auttaneiden kesken. Käsitin itse hieman väärin ja luulin arvonnan olevan avoin kaikille, pahoittelut siis tästä erehdyksestä... Hevoshullun kesäisen tuotepaketin arpa kuitenkin päätti osoittaa Nennalle, onnea ! Sinuun otetaan yhteyttä sähköpostitse. Kiitokset kaikille osallistuneille sekä äänestäneille ! Alla vielä vasemmalla kilpailuun lähettämäni sarjakuva, oikealla siitä se lehden versio.

Klikkailkaa suuremmaksi niin tekstit näkyvät paremmin.