Viime viikon aurinkoiset tuuppailut ja muuta höpinää

Täällä taas. Viime viikon loppu meni sukuloidessa, ja sen jälkeen olenkin talleilulta jääneen vapaa-aikani kuluttanut kaiken maailman "ylimääräisiä" pikkujuttuja järjestellen. Ehkä kaikki kohta helpottaa, oma olo on ainakin taas vähän parempi. Nuudeli on tehnyt hommia melko normaalisti, ja liikkunut (kop, kop, kop...) ihan hyvin. Usvakin palaili tällä viikolla laidunlomaltaan ja sai eilen kraniokäsittelyn, eli päästään senkin kanssa taas treenin makuun.

Viime viikon torstaina saatiin pitkästä aikaa kuvamateriaalia meidän erittäin vakavasti otettavista tuuppailuista, kun Sofia saapui kameran kanssa paikalle. Oli aivan ihana ilma; todella lämmin, muttei kuitenkaan painostava. Tehtiin töitä melko lailla kunnolla (niitä pieniä hetkittäisiä lopahduksia lukuunottamatta, hehe, kuskin istunta ei meinannut riittää.....), ja Nuutti oli pitkästä aikaa hikinen muualtakin kuin satulan sekä vyön alta. Score ! Yleensä heppanen ei juuri hikoile, koska ratsastaja hoitaa sen hänen puolestaan.

Olen vahingossa raahannut kaikki ratsastushanskani kotiin niin piti mennä ilman. Oli ihan kamalaa.

Joskus ehkä vajaat parisen viikkoa sitten Nuutti liikkui yhtenä päivänä todella kummallisesti. Olin kranioinut hepan muutamaa päivää aiemmin, joten kopeloin kaikki paikat läpi vähän pintapuolisesti. Mitään merkittävää en löytänyt ja koska selkeää epäpuhtauttakaan ei liikkeessä ollut, neuvoi Pekka tsekkaamaan sekä oikean että vasemman leveän selkälihaksen. Etenkin sen kainaloon tulevan pään hän käski käsittelemään oikein kunnolla. Tein työtä käskettyä, ja seuraavalla kerralla Nuudeli liikkui taas normaalisti. Se on varmaan ottanut laitumella hieman osumaa (siitä kielivät lukuisat taisteluarvet ympäri kehoa, heh...) tai vaihtoehtoisesti kiusannut muita, joutunut tekemään erilaisia väistöliikkeitä (se on aika ninja, näkisittepä välillä...) ja esimerkiksi liukastunut. Onhan tuossa laumaelämisessä omat riskinsä, mutta ehkä se hevosen onni on riskin arvoinen.

Nuuskuli kamuleidensa kanssa sunnuntaina, kun Sofia kävi hakemassa pojan sisään.

Päätin kuitenkin tällä viikolla siirtää Nuutin laitumelta tarhaan ihan siitä syystä, että se on sisälle lepäämään päästyään ollut huomattavasti energisempi ja tätä kautta luonnollisesti miellyttävämpi ratsastaa. Lisäksi laitumet alkavat olemaan melko kuivassa kunnossa, joten syötävää on niukasti. Näin ollen suuressa laumassa syntyy helpommin kahnauksia ja myös ötökät tuntuvat muuttuvan suuremmaksi ärsykkeeksi. Nuutti ei normaalisti juuri moisista kiusankappaleista piittaa, mutta nyt se on ollut joka päivä laitumen portilla vastassa ja hikisenä potkinut paarmoja kimpustaan. Otus on ollut silminnähden onnellinen päästessään tallin viileyteen nukkumaan.

Yhtenä päivänä se makoili karsinassaan aivan reporankana. Ilman korvien liikkeitä olisin voinut luulla sen kuolleen niille sijoilleen, sillä silmät pysyivät visusti kiinni huhuiluistani huolimatta. Hetken aikaa se siellä pötkötteli, kannoin varusteet karsinalle ja harmittelin puhelimesta loppunutta akkua, kunnes huomasin pörröisen pään kurkkivan kaltereiden välistä. Taisi olla melkoiset power napit, kun virtaa riitti maneesissa vaikka muille jakaa.

Miten suorastaan tyhjästä voikin saada näin paljon tekstiä? Säästän teitä hieman, ja kertoilen meidän loppuviikon treeneistä ihan pikaisesti. Nuutti oli pääosin aika mukavalla tuulella, se pysyi hyvällä tuntumalla ja runsaan verkkailun jälkeen rupesivat jalatkin liikkumaan. Suurimpana ongelmana oli se, että isompaa liikettä hakiessani oma istuntani ei riittänyt pitämään pakettia kasassa niin hyvin, ja Nuutti tuppasi valahtamaan hieman kiireiseksi. Onneksi näitäkin hetkiä saatiin melko hyvin nopeilla siirtymisillä korjattua. Heti kun tunsin Nuutin esimerkiksi ravissa lipeävän, otin sen takaisin, siirsin käyntiin, ja taas nopeasti takaisin uuteen, hyvään raviin. Onnistuneet pätkät kasvattivat pituuttaan, ja lopettamaan päästiin oikein hyvillä mielin.

Melkoinen ralliponi.

Tässä vaiheessa Nuudeli alkoi kantamaan paremmin suurta rintakoriaan.

"No voi äiskä kuule, on kai mun helpompi kulkea kun lopetit sen röhnöttämisen."

Vielä yksi positiivinen juttu muuten tähän loppuun: meidän kengittäjämme kävi tuossa ööh... reilu viikko sitten (?) tallillamme kenkäämässä pari hevosta ja katsoi pyynnöstäni Nuutin sädemädän tilanteen. Se on mun mielestä mennyt hieman paremmaksi, mutta halusin nyt ihan perusteellisen mielipiteen taatusti asiansa osaavalta ammattilaiselta. Kengittäjän kommentti oli, että ei tuo paha ole. Ruman näköistä, mutta huonokuntoisin alue on onneksi säteen keskellä, eikä mene sen syvemmälle. Pitkälti saadaan pidettyä kurissa ihan vain oikealla kengitysvälillä, ja voin kuulemma nukkua yöni rauhassa :) Hienoa, että edes jonkun suhteen !

"Kattokaa nyt mitä toi puuhaa. Ei oo ihan kaikki nappulat oikeilla paikoillaan."

"Ja mä en näe tässä mitään hauskaa joten lopettakaa se nauraminen."

"Turhaan sössötät siinä senkin apina."

"En anna sulle ikinä anteeks. Paitsi jos sulla on mulle jotain herkkua, vaikka porkkanaa. Tosi paljon porkkanaa."

Kaikista postauksen kuvista suuret kiitokset Sofialle, joka loikki ympäri kenttää parempien kuvauspaikkojen perässä ;) Yritetään sopia mahdollisimman pian jotain kuvauspäivää peltomaisemissa ja lisäksi suunnitteilla on yksi toinenkin kiva juttunen. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin, oikein hyvää pikkulauantain jatkoa kaikille !