Nämä ovat niitä hetkiä, kun sanat eivät riitä. Kääntelitpä ja vääntelitpä niitä miten hyvänsä, mikään ei tunnu tekevän oikeutta sille suunnattomalle onnelle, mikä mielessäsi myllää. Miltei puoli vuotta hämärän rajamailla sai epäröimään koittaako tämä päivä koskaan. Meillä oli käsissämme vain säröinen mahdollisuus sekä toivoa juuri sen verran kuin pelon värjäämä mieli kykeni näkemään, enkä tiennyt teinkö oikein kun en vieläkään suostunut luovuttamaan. No, nyt tiedän...
 |
| Lihakseton ruipelo. |
 |
| ... mutta niin hieno, edelleen! |
 |
| Vekkulipoika. Näiden kuvien jälkeen se sitten villiintyi. Onneksi ehdin omin neuvoin alas ennen sitä, heh... |
 |
| Kaikki kuvat © Laura M., suuuuri kiitos! ♥ |
Ensimmäinen kerta selässä ja ensimmäiset ravipätkät puoleen vuoteen - miten käsittämättömän onnellinen sitä voikaan ihminen olla?! En tiedä, tuntuu, että halkean kohta. Puoli vuotta, huh, aivan kuin olisin puoli vuotta ollut poissa ja palannut viimein kotiin. Siltä tämä tuntuu. Emmehän me vielä perillä ole, emme todellakaan, mutta oikealla tiellä. Tästä tämä työ vasta alkaa. Kaikki tehdään edelleen rauhassa, pitkän kaavan mukaan, ja seuraavaan eläinlääkärin tapaamiseen liikutaan yhä pääosin kävellen. Ravin määrää lisäillään hiljalleen olosuhteiden niin salliessa, mutta kevättalven liukkaat varmaan vähän hidastavat. Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Tässä hetkessä on kaikki se, mistä uskalsin vain haaveilla - ja vieläkin enemmän.
Tulipa hyvä mieli Nuutin toipumisesta! Mä niin tiedän ton fiiliksen ja oon käynyt läpi ihan samanlaisia fiiliksiä Futuraa kuntouttaessa. Kyllä se on mieletön tunne, kun huomaa taas hevosen liikkuvan puhtaasti, letkeästi ja innoissaan. Paljon iloa teille jatkoonkin ♥
VastaaPoistaÄlä muuta sano, se on ihan käsittämättön tunne! Kiitos kovasti Kaktu ♥
PoistaTiedän tunteen, se on huikea!
VastaaPoistaOnnea teille!
<3 Nyyti
Sitä juuri! Kiitos! ♥
PoistaVoi, meneepä Nuutti todella hienosti näinkin pitkän tauon jälkeen! Mikä Nuutilla on muuten ollut, kun en ole blogia puolta vuotta vielä lueskellut, joten en ole nyt ihan varma...?:)
VastaaPoistapollenkirjakarsina.blogspot.fi
Kiitos! Se toipuu oej syvän koukistajajänteen tukisiteen sekä pinnallisen koukistajan vauriosta :)
PoistaWaude! Nuutti on kyllä niiiiin upea näissäkin kuvissa :) voin vain kuvitella tuota onnen määrää!! Oman pollen kanssa kun päästiin saikulta ja ensimmäisiä kertoja puhdasta ravia, ah niin ihanaa <3
VastaaPoistaKiiiiitos! Voi että, ihanaa nimenomaan ♥
PoistaOii ihanaa ❤️
VastaaPoistaTodella! ♥
PoistaIhanaa!! <3 muistan kun nousin Topangan selkään ensimmäistä kertaa vuoteen. Jännitti, ihastutti ja riemastutti. Sitten siitä lähtee ne pienet edistymisaskeleet, joista kaikista täytyy osata nauttia ja iloita. Tsemppiä kuntoutumiseen <3
VastaaPoistaÄlä muuta sano! ♥ Huh, vuosi on kyllä älyttömän pitkä aika, muistan miltä se tuntui silloin Nuutin ensimmäisen vamman kohdalla... Onneksi aika kuluu aina, ei ehkä siivillä, mutta kuluu kuitenkin. Loppupeleissä jopa nopeammin kuin huomaakaan. Ihanaa, että Topangakin kuntoutui! Ja totta puhut, pitää tosiaan muistaa nauttia aina kun siihen on pieninkin aihe - ikinä kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
PoistaKiitos kaunis ♥
toi tunne on kyllä maailman paras,eikä voi sanoilla kuvailla! oon ilonen teidän puolesta ja toivottavasti Nuuti paranee. :)
VastaaPoistaNiin on, aivan paras ♥ Kiitos kovasti, toivotaan tosiaan, että kaikki mene hyvin tästäkin edespäin :)
Poistaonpa se lihakseton
VastaaPoistaNiin, no, ei liene ihme kun on tosiaan puoli vuotta "seisonut"... :)
PoistaVoi miten ihanaa olen niin iloinen sun puolesta!!! ❤️
VastaaPoistaKiitän! ♥
PoistaKomea Nuudeli! Ihana kuulla, että toipuminen on hyvällä mallilla. :)
VastaaPoistaKiitos! Tämä on kyllä huippua :)
Poistakuinkahan monta kertaa sun pitää toi hevonen viel rikkoo ennen ku tajuut et sen paikka ois kuopassa tai leivän päällä?
VastaaPoistaToivottavasti sait hyvän mielen, kun pääsit kommentoimaan. Onneksi mm. eläinlääkärit ovat kanssasi eri mieltä :)
PoistaMahtavaa! Olin aivan varma,että nuutille oli käynyt jotain ja se jouduttiin lopettamaan...
VastaaPoistaVoi, onneksi ei! :)
PoistaVoi miten iloiseksi tulinkaan luettuani tämän - te niin ansaitsette tämän "kotiinpaluun" ja kaikki tulevat hyvät hetket! Jännä miten sitä voikaan tulla niin onnelliseksi toisten puolesta, vaikken edes tunne teitä (muuta kuin blogia pitkään lukeneena).
VastaaPoistaMinä ajattelen, että perillä voi olla tässä ja nyt, jokaisessa hetkessä. Että perillä ei ole "sitten joskus", vaan että jokaiseen hetkeen on matkan kautta tultu perille. Siinä mielessä olette jo perillä, tässä matkan varrella. :) On ilo lukea blogiasi, kun riveiltä ja rivien väleistä aina huokuu se, että osaat arvostaa ja iloita siitä, että sinulla on Nuutti (jopa kaikkein epätoivoisimpina ja synkimpinä hetkinä). Tavoitteita ja haaveita ei pidä unohtaa, mutta minusta on hienoa, että selvästi ensimmäisenä tulee nykyhetki ja se mitä teillä jo on tällä hetkellä.
Voi kiitoksia, et arvaakaan miten hyvä mieli tästä tuli! ♥
PoistaOnpa muuten todella hyvin sanottu, ihan totta! Tuli jotenkin ihan kylmät väreet kun kävin mietiskelemään. Ja hei ihanaa, että tunne välittyy sinne ruudun toiselle puolelle saakka! Kiitos vielä kertaalleen kauniista sanoista, arvostan näitä suuresti ♥
wautsi♥ kyllä teit oikean päätöksen puoli vuotta sitten! Aivan mahtavaa, tästä se lähtee!♥ Nauti:)
VastaaPoistaNo pakko myöntää! Kiitos, varmasti nautin ♥
Poistamiten hienoa! tuli niin hyvä mieli itsellekkin tästä :)
VastaaPoistaIhana kuulla, kiitän ♥
PoistaIhan pakko tulla kommentoimaan... UPEAA! IHANAA! Olen niin iloinen ja onnellinen puolestasi :) Itse olen jostain syystä hyvin "kiintynyt" Nuuttiin (niin kiintynyt kuin sinua ja hevosta blogiasi kummemmin tuntematta voi olla) ja olisin ollut hyvin surullinen, jos se olisi pitänyt lopettaa :( Tämä on yksi parhaista blogeista mitä lukulistaltani löytyy, sinulla on niin hieno tyyli kirjoittaa, Nuudeli on aivan mahtava tapaus (blogin perusteella edelleen :D) jajajaja. Ei aina tarvitse olla mikään huippukisaaja tai kisaaja muutenkaan, että blogista saa mielenkiintoisen :) Paljon tsemppejä teille jatkoon, täällä ainakin odotellaan innolla uusia postauksia ja tietoa edistymisestä :)
VastaaPoista- Sanni
Voi että, ihanasti sanottu! Tosi mukava kuulla, että olet viihtynyt meidän matkassamme - toivottavasti viihdyt tästäkin eteenpäin! Suuri kiitos sinulle ♥
PoistaMahtavia kuvia! Molempien ilo oikein huokuu tällekin puolelle näyttöä :)
VastaaPoistaKiitos, ihana kuulla!! Me oltiin kyllä tosiaan niin onnemme kukkuloilla :)
PoistaKiva et oot vihdoin päässyt Nuudelin sälkään :) Hienot ;)
VastaaPoistaOn kyllä ihan mahtavuutta! Kiitos! :)
PoistaTuskin pysyy kunnossa mutta leiki nyt hetki sankaria
VastaaPoistaHarmi, jos toivot niin. En minä mitään sankarin viittaa tarvitse, kiitos vain :)
PoistaIhanaa, ihanaa, ihanaa!!! <3 En tiedä mitä sanoa, olen vain niin iloinen teidän puolesta! Sä olet Susanna ihan mahtava tsemppaaja, muista se :-)
VastaaPoistaVoi kiitoksia Lotta, ihanasti sanottu! ♥
PoistaNuutti on hieno mut miks vedät sen linkkuun ?
VastaaPoistaHmm, tietääkseni en kyllä vetänyt vähääkään missään vaiheessa, mutta mikäli kahteen viimeiseen ravikuvaan (?) viittaat, niin kyllä, niska saisi olla paremmin auki ja turpa edempänä. Oikeiden lihasten puute saattaa toistaiseksi vaikuttaa melko lailla, mutta usko pois: parhaani teen jatkuvasti - niin itse ratsastuksen kuin sen lihaskunnon kohottamisenkin saralla :)
PoistaMahtavaa! Kyllä näkee pojan ilmeestä, että kivaa on silläkin! :)
VastaaPoistaNo on! Ja eikö totta, se oli kyllä niiiiin iloisena menossa koko ajan ♥
PoistaOi ihanaa <3 Hienoa ettet oo luovuttanut!
VastaaPoistaKiitos ♥ Nämä hetket kyllä antavat ihan älyttömästi uskoa omiin päätöksiin :)
PoistaVoi ihanaa! Ihan täälläkin vetää sanattomaksi, vaikken sua tai Nuuttia muuten kuin tästä blogista tiedäkään, mä muistan jo senkin, miten hoitoponin muutaman kuukauden saikku tuntui pitkältä joten voin vaan kuvitella, miten pitkältä puoli vuotta tuntuu, kun hevonen on oma. Onneksi et luovuttanut, ja aivan varmasti oli uskomattoman mahtava tunne päästä taas Nuutin selkään! ♥
VastaaPoista