Jos on aallot korkeita, ollaan samalla puolella

Kuluneet päivät ovat olleet yhtä hullunmyllyä. Yhdistelmä tulehtuneita ihmissuhteita, suuria taloudellisia rasitteita sekä hetkiä vakavasti sairastuneen läheisen vierellä ovat saaneet stressitason melko tavalla normaalia korkeammalle ja jaksaminen on ollut kortilla. Uupumus ei kuitenkaan paina lainkaan yhtä isosti kuin tunne siitä, ettei riitä vaikka kuinka yrittää. Haluaisin olla enemmän, mutta kun en vain ole. En sitten millään.

Nuutin kanssa tilanne on mikä on. Jalan turvotus on laskenut ja nyt pitäisi tehdä päätös tikataanko vaiko ei. Olen vähän kahden vaiheilla. Tikkaaminen tekisi haaverista siistimmän, mutta tarkoittaisi sitä, että se pitäisi avata uudemman kerran. Tiedän yhden erittäin pieleen menneen uudelleenavauksen ja meikäläisen tuurin tuntien ko. kauhuskenaario olisi taatusti se mitä meidänkin tarinamme noudattelisi. Tai sitten ei, mistäpä sitä tietää. Kaikki on aina mahdollista - niin hyvässä kuin pahassa. Joskus sitä vain toivoisi oikeiden vastausten tipahtavan eteen vähän pienemmällä pähkäilyllä.

Rumahan se on, mutta yllättävän hyvin parantunut.

Kaiken sekasorron keskelle viikonloppu toi onneksi mukanaan myös monia hyviä hetkiä. Aurinkoinen kevätsää sekä aina yhtä iloinen karvaturpa tekivät eilisestä täydellisen. Tuntui hyvältä nähdä "kolme muskettisoturia" taas yhdessä omalla, suurella laitumellaan, onnellisina ilman takkeja ympäriinsä maleksien, piehtaroiden, leikkien ja toisiaan rapsutellen. Pienen hetken ajan hevosentuoksuisen kuplan ulkopuolella kärsimättöminä odottavat ongelmat olivat kauempana kuin mikään todellinen.

Vaikka mielessä pyörii painavia asioita, olen äärettömän kiitollinen siitä, että ympärilläni on joukko maailman parhaita ystäviä. Ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ja pelkästään kuuntelemalla keventävät harteilla olevaa taakkaa enemmän kuin osaan kiitoksillani kuvata. Olette korvaamattomia ♥ Postaamista eivät ole vaikeuttaneet yksin voimien vaan ennen kaikkea tietokoneen puuttuminen, ja tästä syystä myös linkitä blogisi -härdelli on venähtänyt ihan luvattoman pitkälle... Pahoittelen! Yritän saada sen julkaisuun mahdollisimman pikaisesti. Mitä muuta haluaisitte täältä lähitulevaisuudessa lueskella?

Ne suuret rakkaustarinat on tosia ♥

Toivottavasti teidän maaliskuunne alkaa hieman pirteämmissä tunnelmissa!

Joko olette päässeet ihastelemaan lumen alta heräilevää luontoa ja nauttimaan eläinten karvanlähtöajan riemuista, tai kenties kiirehtineet ottamaan kaiken ilon irti mahdollisesti loppusuoralla olevasta talvesta?