Heinillä heppojen laitumen, torkkuu Nuutti suloinen

Ensimmäistä kertaa moniin vuosiin olin julma ja käytin perjantaina vietettyä aprillipäivää hyväkseni huijaamalla ihmisille hommanneeni Nuutille ihka-aidon pikkuveikan. Oli kiva, että te - rakkaat Facebook -ystävät sekä -seuraajat - menitte lankaan, ainakin osa, sillä itsekin kompastuin miltei jokaiseen pilaan. En ymmärrä miten se on mahdollista kun herättyäni vielä selasin netistä huhtikuun ensimmäisen kunniaksi koottuja käytännön kepposia ja nauroin räkä poskella niiden uhreiksi joutuneille. Kyllä voi ihminen olla helppo! Aamulla ennen töihin lähtöä pomoni soitti, että olin edellisenä iltana jättänyt varaston oven auki ja hetkeä myöhemmin kaverilta tuli viesti, jossa hän kertoi hevosensa varsoneen kaksoset. Facebookissa tykkäilin onnessani varmaan kymmestä juksutuksesta, onnittelin kihlautumisesta sekä koiranpennusta, kunnes erään valopään ilmoitus muutosta Siperiaan sai hoksottimet hereille. Aivan, ketkuja kaikki. Oman itsetunnon kohottamiseksi oli siis illan hämärissä pakko läntätä naamakirjaan oma huiputus ja vetää höplästä muita, pistää niin sanotusti vahinko kiertämään. Se oli hauskaa siihen saakka kunnes piti siivota jälkensä ja paljastaa totuus. Tuntui ankealta luritella aprillit, sillit ja kuravedet kun kieroutunut mieli olisi ennemmin jatkanut matkaansa valheen valtateillä. Onneksi aprillipäivä on normaali-ihmisten kalenterissa vain kerran vuodessa.

Nuuttikin oli perjantaina pilailutuulella. Tämä kuva on parin viikon takaa (kiitokset sen ottaneelle Venlalle!), mutta sopii tähän väliin paremmin kuin hyvin:

"Mä juksutin äiskälle, että olin heittäny veivini keskelle heinäkasaa ja olin tosi uskottava kunnes se tuli kiskomaan mua korvasta eikä pokka enää pitäny. Voitteko kuvitella minkä kokoluokan sydärin se sai! Mun piti pussailla sitä melkein kaks tuntia et se suostu uskomaan että mä oon elossa ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa enkä tartte paikalle mediheliä tai pelastusarmeijaa. Totesin vaan, että pari porkkanaa riittää kyllä mainiosti."

Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa. Lauantain vietin rakkaiden ystävien kanssa Tampereen Hevosmessuilla joista ei valitettavasti tällä kertaa tule omaa postausta, sillä idioottina unohdin kameran kotiin. Hyvä minä. No, hauskaa oli joka tapauksessa ja ostoksia tarttui mukaan enemmän kuin oli tarpeen. Näistä ehkä lisää myöhemmin, kunhan saan räpsittyä ainakin Nuutin tuliaisista asiaankuuluvat kuvat. Tällä erää se on kuitenkin adios, sillä kohta alkaa Mustat lesket. Kirjoitan tätä kännykällä ja se haluaisi sanoa mieluummin Mustat läskit, loiset tai lenkkitossut. Tosi hauskaa, tiedän. Ehkä menenkin suoraa päätä nukkumaan. Jospa sitä vaikka huomenna menisi ajoissa töihin ja suuntaisi illasta Nuutin kanssa maastoon. Se voisi toimia, vai mitä luulette? Mitä ihaninta alkanutta viikkoa kaikille!