Huumaa

Jaahas, sinne meni sitten se viime viikkokin. En tiedä mitä ihmettä oikein häärään kun aikaa tuntuu olevan monin määrin vähemmän kuin ennen, mutta aikaiseksi en silti saa yhtään enempää. Kumma juttu. Tällä hetkellä kirjoittelulle jäävää aikaa tosin on vielä tavallistakin vähemmän, sillä - kuten suurin osa teistä varmasti tietääkin - käynnissä ovat jääkiekon MM-kisat ja itsehän olen tapittanut niitä silmät suurina paitsi Suomen, myös muiden pelien osalta niin paljon kuin suinkin vain mahdollista. Voihan sentään miten sitä onkaan jännitetty! Erityisesti eilen kun Suomi kohtasi Kanadan. Huh mikä peli, mutta niin se vain komeasti kaatui joukkue täynnä maailman huippuja lukemin 4-0. Hullua! Tänään sitten huilitaan ja huomenna täyttä höyryä Tanskaa päin. Kai siellä on muitakin kiekkohulluja ruudun toisella puolen?

Juu, mutta, se jääkiekosta tällä erää. Mennäänkös sitten vaikka Euroviisuihin? Siihen, kuinka taas äänestettiin tuomariston voimin naapureita ja melkein päästettiin täysin toisella puolen tellusta kellivä Australia voittamaan, herranen aika! Joo, ehkä sivuutetaan, mutta yhden sanan kyllä sanon: Itävalta ♥ Kenties söpöin biisuli moneen vuoteen. Kielestä tietenkin lisäpisteitä, t. ranskalaisen päiväkodin sekä ala-asteen kieliluokan läpikäynyt, joka vasta nyt osaa arvostaa oppimaansa. No, mieux vaut tard que jamais...

Ranskasta puheen ollen tapasin pari viikkoa sitten aivan ihanan ranskalaisen. Kauniin, kullanhohtoisen selle francais tamman, jonka omistajan kanssa puhuttiin, että heppanen voisi jäädä meikäläiselle mikäli ei mene kaupaksi ennen kuin hän suuntaa kulkunsa ulkomaille. Vaan menihän se, tietenkin. Harmi sinänsä, sillä saatoin hitusen ihastua, mutta onneksi ratsastettavia kuitenkin riittää joka tapauksessa. Tietty sellainen tavoitteellisuuden uupuminen vain edelleen vähän kaivertaa. Ei ole ihan helppoa tämä elämä kun sitä yrittää antaa itselleen aikaa käsitellä asioita ja miettiä mikä on järkevää, mutta tyhmä mieli rimpuilee vastaan ja johdattaa tämän tästä katselemaan myyntihevosia pitkin internetin ihmeellistä maailmaa. Huokaus, kai sitä täytyy jollakin tapaa olla vajaa-aivoinen kun väen väkisin pyrkii kaivamaan verta nenästään...

Tuttu tilanne...?

Vaikka onhan kavioliitto toki kaunis, sekä pääosin ihana ja iloinen asia. Se ottaa, mutta myös antaa valtavasti. Ei sitä oikeastaan voi edes sanoin kuvailla. Meidän liittomme Nuutin kanssa on ollut hyvä, onnellinen. Ei ihan helppo millään tasolla, mutta loppupeleissä hyvin pitkälti sellainen, mistä joskus haaveilin. Sellainen, jossa tuntee voivansa luottaa ja jossa myös tuntee toisen luottavan. En koskaan kuvitellut, että voisin tästä suuresta maailmasta löytää hevosen, joka häpeilemättä kaappaa omakseen koko pienen sydämeni.

Nuutti voi tällä hetkellä olosuhteisiin nähden ihan hyvin, kiitokset kaikille terveisiä lähettäneille! Olemme tehneet naksutinjuttuja kentällä, vaeltaneet pitkin peltoa maukkaimpien ruohomättäiden perässä ja käyneet maastossa pienillä kävelylenkeillä. Kuunnelleet lintujen laulua ja ihmetelleet ympärillämme puhkeavaa kesää. Nuutti on kavereineen nauttinut lämpimistä ilmoista ja viettänyt koko toukokuun ajan kuivia öitä ulkosalla. Hetkittäin elämä on aika kivaa - ja kohta alkaa laidunkausikin!

Kaavailin blogille sekä kaikille "oheistuotteille" (öö...), kuten Instagram, Facebook jne. toukokuuksi melko isoa muutosta, mutta menivät sitten vähän pasmat sekaisin tuon viimekuisen ell-tuomion vuoksi niin otetaanpa uutta yritystä kesäkuun puolelle. En ihan vielä tiedä miltä kokonaisuus tulee näyttämään, mutta tähän väliin pieni kysymys: olisiko oma heppainsta sekä -snapchat tyhmä idea? Snäppiä tässä vasta vähän opettelen, mutta halukkaat voivat toki lisätä kamuliksi. Nimi on niinkin kekseliäs kuin susannaniemi.

Kuvasta kiitos Jonnalle! Olisihan näitä ollut enemmänkin, mutta yritäpä muokkailla kun kone on taas ihan tukossa... Pitää varmaan sijoittaa uuteen piakkoin.

Eipä muuta, palaillaan taas! Toivottavasti hiljalleen vähän aktiivisemmin.....