19 vuotta

Nuutti täytti tiistaina vuosia. Välillä tuntuu vaikealta käsittää, että tuo mieleltään ikinuori otus on oikeasti jo jos ei vanha niin ainakin sinn päin. Oli miten oli, perinteiseen tapaan merkkipäivää juhlistettiin asiaankuuluvan rekvisiitan voimin ja tällä kertaa tunnelmaa nostattivat pari vapun riennoilta jäänyttä heliumpalloa sekä tietenkin iso kasa herkkuja. Porkkanat unohtuivat kauppaan, mutta pelastin tilanteen ajamalla Mäkkärin autokaistan kautta tilaamassa sankarille vähän vauvaporkkanoita. Hyvin näyttivät maistuvan nekin.

"Mitä ihmettä täällä taas tapahtuu!"

"Äiskä hei mikä juttu???"

"Joo mä en nyt ollenkaan ole vakuuttunut tästä..."

"... mut porkkana kelpaa kyllä."

"No jos sä oot ihan varma et tää on turvallista..."

"... ni voisin ottaa vähän lisää porkkanaa. Hopi, hopi, ei oo koko päivää aikaa tässä ootella."

"Joo tattista vaan."

"Voin antaa myös pari pusua jos saan sit viel lisää porkkanaa."

"Tai myös ne heppanamit käy."

"Höhlä äiskä missä karkit viipyy?"

"Te ootte kyl levottomii kaveruksii, koko ajan pitää heiluu ja huojuu. Myös tosi kovaäänisiä ootte. Mut kyl me silti voidaan olla frendei ku se on äidille niin tärkeetä ja se kuitenki lahjoo mua porkkanoilla."

Tuulessa rapisevat vappupallot olivat Nuutin mielestä ensin vähän kummallisia, mutta hetken pällistelyn jälkeen ne eivät enää haitanneet vaikka ihan ihollekin pyrkivät. Kyllä elämä on helppoa (olisipa...) kun omistaa hevosen, joka on paitsi utelias, myös rohkea ja luottavainen. Se ei pelkää mitään, korkeintaan ihmettelee vain. Tai leikkii pelkäävänsä, jotta pääsee laukkailemaan ilman lupaa. Melkoinen epeli, edelleen, vuodesta toiseen. Aina pieni pilke silmäkulmassa.

Kaikista ihanista kuvista kiitokset Lindalle! Löytyikö lempparia?

Vähän turhan pitkäksi venähtänyt postaustauko teki ihan hyvää ja nyt tuntuu taas kivemmalta kirjoitella. Palailen vähän perusteellisempien kuulumisten kanssa varmaan vielä tämän viikon sisällä. Aurinkoista viikonloppua kaikille! ♥