When you smile, everything else disappears...

Siis... kyllä tuo hevoseni vain osaa aina yllättää ! Ehkä annan näistä viimeviikkojen onnistumisista myös ihan pienen tunnustuksen itselleni; olen lopettanut sen matkustamisen ja ruvennut ratsastamaan. Ihan hullua kuinka tuntuu, että olemme edenneet lyhyen ajan sisällä huimin harppauksin eteenpäin :D Kiitos Nuupero ♥

Tiistaina Inari ratsasti heppasen melko normaalisti ja eilen sillä oli jälleen vapari, sillä en itse ehtinyt tallille vaikka piti... ;s Loppuviikon ohjelmissa on ainakin maastoilua ja sunnuntaina hyppäämme ! :) Tänään pikkusiskoni lähti taas mukaan tallille kuvailemaan (ja valittamaan kuinka on kylmä plaa plaa vaikka kuinka tolkutin, että laittaa tarpeeksi päälle...). Oli ihan outoa mennä puolikkaalla maneesilla, kun viimeaikoina olen ratsastanut siellä koko maneesin ollessa vapaana yksityishevosten käytössä... :D Idioottina failasin hieman nuo kameran asetukset, joten kuvat tältä päivältä ovat hieman huonompilaatuisia kuin viimeksi... ! Ensi kerralla lupaan olla huolellisempi... Mutta siis voi että Nuutti oli tänään hieno ! Alkuun keskityin taas vain vaatimaan sitä reippaaksi ja tein käynnissä muutamia takaosakäännöksiä sekä väistöjä uraa pitkin. Niiden jälkeen Nuutti rupesi kantamaan itseään melko mukavasti. Keskityin myös hevosen suoristamiseen ja tein huolellisia kulmia, välillä hieman etuosakäännöstä apunani käyttäen. Tunnin teemana oli suoristamisen lisäksi väistöt, sillä eritoten raviväistöt kaipaavat hiontaa. Alkuverryttelyt tehtyäni päätin nostaa jalustimet kaulalle ja kiinnittää tarkempaa huomiota myös omaan istuntaani.

Ensin Nuutti meinasi harjoitusravissa jäädä vain himmailemaan selättömänä, epävakaava edestä, mutta kun pistin sen kerran ihan kunnolla eteen niin eipä tarvinnut siitäkään sitten enää keskustella. Käyntiväistöt sujuvat Nuutin kanssa ongelmitta ja niitä tehdäänkin paljon, sillä hevosella on taipumus passiin. Väistöjän avulla tahtia saadaan sekoitettua. Raviväistöt ovat ne ongelmallisimmat... Niissä minulla on vain ollut sellainen olo, että istuntani ei riitä. Tänään päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja vaatia vain hevosta eteen sekä sivulle välittämättä lainkaan muodosta. Ensin pitää saada väistöt teknisesti kuntoon, sitten voidaan ruveta hienosäätämään ja keskittymään muihin asioihin. Alkuun Nuutti hankasi vastaan ihan olan takaa ja sain todella purra hammasta, etten antanut itseni luovuttaa. Pikkuhiljaa Nuutti antoi periksi ja suostui liikkumaan reippaana myös sivulle, hieman tosin vaatimattomin ristiaskelin, mutta pääsin kuitenkin joka kerta puolikkaan kentän pituushalkaisijalta uralle hyvissä ajoin ennen kulmaa. Viimein hevonen rupesi tulemaan myös ihan kivaan muotoon, etenkin vasemmassa väistössä. Tuosta on hyvä jatkaa ja uskon, että saamme väistöt kyllä kuntoon kunhan en vain itse sorru luovuttamaan kesken kaiken... !

Lopuksi laskin jalustimet takaisin jalkaan ja ravailin vielä hieman harjoitusravia eteen. Nuudeli liikkui todella hyvällä energialla eikä minun tarvinnut kuin huolehtia omasta istunnastani. Pieni vinkki muuten vaikealiikkeisille hevosille... ! Itse käytän harjoitusravissa pientä apukeinoa istumisen helpottamiseksi; varaan hieman painoa jalustimille, minkä jälkeen mm. ristiselästä joustaminen on helpompaa. Tietenkään jalustimilla ei saa seistä ja pitää muistaa istua suorana takapuoli kiinni satulassa. Nuutin kanssa tuo ainakin toimii hyvin ja samalla saan myös helpommin toteutettua ajatusta, että alapohkeellani "nostan" hevosta ylös joka askeleella. Ei tietenkään mitään potkimista koko ajan tms. vaan periaatteena siis se, että vatsaa nostetaan kohti selkää ja saadaan näin ollen pyöreämpi hevonen. Näitä on toisinaan hankala selittää ja oikeastaan monet asiat ovat aika pitkälti kiinni myös ihan suosimistamme periaatteista. Eihän esimerkiksi "ylämäkeen kulkeva hevonen" tarkoita mäkeä kapuavaa vaan ajatusta paino takajaloillaan, etupää kevyenä liikkuvasta pollesta ;) Ylämäkeen lähti tänään muuten aika hyvin lopuksi pari lisättyä raviakin... ! Tsiisus, mikä piilossa ollut kouluheppavaihde Nuudelilta oikein löytyi ?! Sieltähän löytyivät oikeasti lisäykset ! Aiemmin en ole edes kunnolla uskaltanut vaatia siltä, kun se on ollut niin laukkaherkkä. Ja nyt ei kyllä ollut laukalle rikkomisesta tietoakaan ! Kun olin koko tunnin huolehtinut hevosen eteenpäinpyrkimyksestä, ei tarvinnut lisäyksessä kuin laittaa pohje kiinni ja päästää hevonen pidentämään askeltaan. Tuntui aika kivalta :)

Fiilis on kyllä nyt parempi kuin aikoihin ! Ihan mieletöntä kun huomaa kehittyvänsä itse ja ennen kaikkea hevosensa kanssa ratsukkona :) Tämä laji on mielestäni tiimityöskentelyä parhaimmillaan; kaksi erilaista elävää olentoa antamassa panoksensa yhteiselle onnistumiselle ! ♥ Tässä yllä näkyvillä liuta kuvia tältä päivältä ! Pahoittelut tosiaan heikosta laadusta... ;s Kaikki otokset © siskoni Jonna, asetusten kämmääminen by me !

PS. 12.2. on Wiknerin ensimmäiset seurakoulukisat whii :) Varmaan starttailemme meidän kisakautemme siis silloin. Luokkavalinta ei ole vielä varmaa, mutta yksi asia on; aion RATSASTAA enkä vain keikkua onnettomana siellä selässä !! ;)