Yesterday @ Hanko !

Eilen oli ihan mahtava päivä, lisää näitä kiitos ! Ihanaa kiireetöntä kesän viettoa hevosten parissa (sekä mäkkiruokaa), ei kai sitä muuta heppatyttö kaipaa... ;) Yritin illalla ihan tosissani saada postausta valmiiksi ja julkaisuun, mutta puolen yön jälkeen kävi väsyttämään niin kovin että silmät meinasivat tippua päästä. Oli pakko luovuttaa ja palata tänne tänään uudella energialla :D

Eilen tosiaan yhdeksän maissa suunnattiin Sofian kanssa auton nokka kohti Hankoa ja SeaHorse Weekin viimeistä päivää. Tarkoitus oli käväistä paikan päällä jo perjantaina, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat. Onneksi eilen päästiin ! Sää oli mitä mainioin ja löydettiin kisapaikalle opasteiden ansiosta tosi helposti. En ole koskaan ennen ollut Hangossa kyseisiä kilpailuita seuraamassa, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa. Vastassa oli kuitenkin mukava, kompakti kokonaisuus; kisapaikka, jossa kaikki oli lähellä. Tunnelma oli jotenkin tosi iloinen ja rento !

Saavuttiin paikalle päivän ensimmäisen luokan palkintojen jaon aikoihin. Oli mukava huomata kaveri sijoittuneiden joukossa :)

Olisi ollut kiva päästä kuvailemaan aiempien päivien "pikkuluokkia", mutta sunnuntain isot kelpasivat myös varsin hyvin ;) Eniten jäi harmittamaan se, etten saanut Hanna Tardiveaun heittämää kukkakimppua vaikka se lensi lähestulkoon naamalleni ! :( Jäädyin totaalisesti, ja ennen kuin ehdin kukat kenkäni päältä poimimaan niin joku täti ehti napata ne nenäni edestä. No, ehkä se pikkutyttö, jolle kukat lopulta päätyivät, riemuitsi niistä munkin puolesta... :) Alla joitakin otoksia luokasta 17 (135cm).

Hölmö rajaus, mutta ei voi mitään kun sössin sen jo kuvaustilanteessa :D

Kiva kun oikeastaan ainoat hyvät hyppykuvat sain tolta Horzen okserilta niin sitten jos failasin / joku tuli eteen niin sain kuvia vaan näistä laukkapätkistä...... juhuuu.

Nää kukat oisin saanu jos oisin ollu skarppina !!

Päivän mittaan lämpötila nousi ehdottomasti hellelukemiin ja harmitti, etten ollut laittanut shortseja... huh, tuntui kuin joku olisi käristänyt mua elävältä. Yhdessäkään välissä en malttanut käydä autolla vaihtamassa vaatetusta kevyemmäksi, sillä piti ehtiä myyntikojujakin kiertelemään ! Yritin etsiskellä Nuutille uutta riimua, sillä arvaatteko mitä vanhalle kävi? Luulin, että se oli ainoastaan hukassa, mutta yksi tallityöntekijä kertoikin sen jääneen puimurin alle :( fak, meidän pisimpään niin siistissä kunnossa kestänyt tarhariimu !! Mulla on kyllä "varariimuja" ennestäänkin, mutta jostain syystä en haluaisi käyttää niitä... :D Pitää ostaa jotain halpiksia, kun noita tuntuu - syystä tai toisesta - niin tasaiseen tahtiin rikki menevän !

"Ostoslistalla" ei riimun lisäksi ollut muuta, mutta meinasin moneenkin houkutukseen langeta. Onneksi Sofia oli mukana pitämässä mut kurissa, "sä et osta huopaa !". En kai sitten :( Entäs jotain muuta sitten? Ehkä KL teltta? Huvittunut myyjä: "ei oo teltta, eikä makuupussikaan. Siellä on pintelipatjat...", ilmeisesti en ollut ensimmäinen kuka ihmetteli :D Se makuupussi ois kyllä ollu ehdottomasti seuraava arvaus...

Kisapaikalla oli myös alpakkatarha ! Tämän nimi taisi olla Bruno. Ihana toi päässä oleva karvamyssy !

Elämä on laiffii !

Sofia tunsi olonsa fiksuksi kun keksi että toi ylemmän kuvan toinen johde on tämä rakennus.

Päivän kolmas ja samalla koko kisojen viimeinen luokka oli numero 18, LähiTapiola GP osakilpailu 145 + 150cm, jonka aikana paikalle kerääntyi väkeä aika reippaasti. Tässä luokassa onneksi päästiin varaamaan paikat aivan aidan vierestä, niin kukaan ei tullut eteen ja onnistuinkin ehkä jopa yhdestä esteestä saamaan ihan ok kuvia... :D

Punainen ja keltainen ♥

Komea on tämäkin Prinssi !

Jännittävä taisto päättyi siis tosiaan jälleen kerran Sanna Backlundin sekä Wiseguyn voittoon, ja palkintojen jaon jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Riimua tai mitään muutakaan rompetta ei tällä kertaa tarttunut mukaan, mutta Nuutti sai silti makeita tuliaisia, sillä Smart Ridersin Johanna antoi mulle matkaan Officinalisin heppanamipussukan, makuna strawberry and marigold (mansikka ja kehäkukka / samettikukka?). Kolmesta vaihtoehdosta päätin valita sen, sillä Nuutti on hulluna (metsä)mansikoihin... !

Mukavasti lämpöasteita !

Hangosta köröteltiin Kirkkonummelle tunnin verran, ja suunnattiin mäkkäriin. Meillä oli ihan hillitön nälkä, t. aamupala on ihan turha juttu joo-o.................. Päätettiin ottaa ruuat mukaan ja levittää takamuksemme tallin pihalle, voi sitä riemua kun sai nälän tunteen pois. Meidän oli tarkoitus pitää "pieni ruokalepo", mutta meinattiin molemmat nukahtaa, ja loppujen lopuksi taidettiin makoilla ruohikolla parisen tuntia. Uhups.......

Sofia: "tuliks mun nakki mukaan kuvaan?"

Sofia: "official sponsor... Volvo !" ... "eiku siis tarkotin sitä toista autoo." Ei, ei ole Audikaan......... :D

Bongailtiin lentokoneita ! Niitä meni ihan sikana.

Kunhan jaksettiin hilata ahterimme ylös, käytiin noutamassa Nuutti laitumelta ja se sai heti maistaa uudet karkkinsa :) Se oli ihan hulluna niihin, voin siis suositella ! ... joskin Nuuttilainen nyt varmaan söisi pikkukiviäkin jos niitä kädestä ojentaisi, eh. Mutta noi namit oikeesti tuoksuu herkullisilta, melkein tekis ittenki mieli maistaa... !!

"Anna jo !! Eikö sun nakkisormet mahdu sinne pussiin vai mikä kestää !"

Ennen kotiin lähtöä otettiin vielä yhdestä Wiknerin varsasta vähän kuvia ja mulla oli taas melkein asetukset kohdallaan ! Onneksi on olemassa Photoshop...

Hieno pikkuori !

Kotiin tulin kahdeksan maissa, ruokin nopsakasti koiravauvat ja jatkoin sitten matkaani Vihtiin hakemaan äitiä koiranäyttelyreissulta. Sen jälkeen alkoikin väsymys aika lailla painaa, kun en edellisenä yönäkään oikein saanut nukutuksi. Osan kuvista sain muokatuksi, mutta valtaosa jäi tälle päivälle. Löytyykö joukosta mitään lempparikuvaa? Kommentoikaa ihmeessä :) Kuvan numeronhan muuten näette sivun alareunasta, kun viette hiiren kuvan päälle (linkin lopussa numeroyhdistelmä mallia 000000.png). Oliko teistä lukijoista paljon porukkaa SeaHorse Weekissä kilpailemassa tai katselemassa? Jos otitte kuvia, niin linkittäkää ihmeessä. Katselisin niitä mielelläni :)

Tänään meillä oli Sofian kanssa alustavasti suunnitelmissa lähteä rantsuun, mutta aurinko onkin piiloutunut pilvien taakse vaikka hellettä lupailtiin :( Itku. Taidankin siis... mennä katsomaan Pretty Little Liarsia hihi. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille !! :)

Kultaisin ilta-aurinko maalaa maailmaan meidätkin kauniimmin

En ole vielä ehtinyt käymään läpi kaikkia eilisiä kuvia, mutten millään malttanut pitää näppejäni kurissa ja olla julkaisematta yllä näkyviä otoksia jo nyt, sillä olen ihan rakastunut ! Kuvista suuri kiitos kuuluu siis tosiaan Sofialle, joka haastavasta vastavalosta sekä ilmassa häärivistä pörriäisistä huolimatta sai tallennettua muistikortille ihan sairaan hienoa matskua.

Väsymys painaa taas päälle, joten pakko hipsiä hissukseen unten maille. Kiitos muuten kaikista ihanista, tsemppaavista kommenteista viime postaukseen, ette tiedäkään kuinka ne piristävät ♥ Näillä näkymin ollaan menossa klinikalle vasta 26.8., sillä meidän ell on parasta aikaa lomalla... :( turhauttaa. Onneksi sentään on kesä. Ja onneksi on olemassa Lana del Rey, jonka biisejä kuunnella. Oon tänäänkin itkenyt silmät päästäni kiitos niiden. Snif, herkkis kun olen... !

Juupsan. Muokkailen ehkä lisää eilen napsittuja kuvia näytille jossakin vaiheessa kunhan ehdin, mutta nyt nukuttaa. Jättäkää ihmeessä kommenttia kuvista ja ehdotelkaa vaikka tuleville kuvauksille teemoja... ! Heipsan ! :)

Puhu äänellä jonka kuulen...

Koska eläimet eivät sanoin osaa puhua, on meidän ihmisten tehtävänä osata kuunnella silloin kun ne eleillään ja olemuksellaan yrittävät meille jotakin viestiä. Hevonen on saaliseläin, joten se tekee kaikkensa viimeiseen asti kipunsa piilottaakseen. Sanotaan, että hyvä hevosmies kuulee kun hevonen kuiskaa, mutta huono hevosmies ei kuuntele vaikka hevonen huutaa.

Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä vähän vaikealta, ette arvaakaan kuinka monta kertaa olen tämänkin postauksen uudelleen ja uudelleen aloittanut. Mitä mun pitäisi sanoa? Vai pitäisikö vaan olla sanomatta mitään? Ei, pakko saada ajatuksia vähän pois tuolta pääkopasta...

Lyhyesti sanottuna Nuutti on menossa klinikalle, mahdollisimman pian. Huomenna soitan ja varaan ajan. Vielä en osaa sanoa muuta kuin sen, että parilla viime ratsastuskerralla hevonen on ollut huono. Ei ainoastaan jäykkä, vaan eri tavalla huono. Epämääräinen. Muutamiin muihinkin asioihin olen kiinnittänyt huomiota. Sellaisiin asioihin, jotka ehkä oppii näkemään vasta sitten kun hevosen oikeasti tuntee.

En oikein tiedä mitä odottaa, enkä halua sitä juuri nyt ajatellakaan. Yritän olla maalailematta niitä peikkoja seinille, vaikka mulla lähes aina on tapana niin tehdä. Tyhmää, mutta aika tavallista kai. Nuutti on mun koko elämän tärkein asia, ja teen taatusti kaikkeni selvittääkseni omituisen liikkumien syyn ja hoitaakseni hevosen kuntoon.

Koko maailman hienoin olio ♥

Mutta tosiaan, en halua mennä asioiden edelle. Eläinlääkärivierailuun asti kävellään, ja sen jälkeen ollaan toivon mukaan viisaampia. Tänään pidettiin pienet kuvaukset pellolla, ihanassa ilta-auringossa, ja upeita otoksia Sofia saikin räpsittyä. Julkaisen niitä varmaan huomenissa (jos vain suinkin ehdin), sillä tällä hetkellä mua väsyttää ihan liikaa... ! En tunnusta katsoneeni Pretty Little Liarsia myöhäiseen yöhön saakka................ heh. Palaillaan siis toivon mukaan huomenissa, tai viimeistään viikonloppuna. Moikka !

Ei näin...

Oh god, miksi epäonni kanssani tallustat? Eilen oli ihan apina päivä, mun henkilökohtainen perjantai 13. vissiin. Aamulla ruokin koiravauvat ja kun olin menossa takaisin nukkumaan niin hyppäsin sängylleni niin typerästi että tipuin lattialle. Ehkä tää mun uus (tai no uus ja uus... uusin) sänky tosiaan on vähän liian kapee mulle. Varmaan koko Espoo kuuli kun yöpöydän tavarat lenteli ties minne.......

Joo no sit seuraavaks menin muutama tunti myöhemmin päästämään koirat ulos, ja ulko-ovi paiskautu lukkoon mun takana. This is so not happening. Siis mä vielä pidin siitä ovesta kiinni ! Ja silti. Tuuli niin vietävästi. Aluks olin tilanteesta jopa vähän huvittunut, sillä ajattelin että noh veli on kotona, kyllä se tulee avaamaan kun koputan. Juupa juu. Sehän paukutti alakerrassa Xboxia niin kovasti, ettei kuullut kun hakkasin ovia ja kaikkia mahdollisia ikkunoita niin että käsiä särki. Yöpaitasillani hilluin vielä parkkipaikalle heittelemään kiviä broidin ikkunaan, mutta se olikin siinä välissä mennyt yläkertaan aamiaiselle. Onneksi se oli tajunnut avata oven jotta koirat (ne jotka eivät olleet jääneet pihalle mun kanssa) pääsevät ulos, niin mäkin pääsin sisään kun loikin takaisin etupihalle. Veli oli ihan hämmästynyt että missä mä oikein olin ollut. No naurattamassa naapureita tietty. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tän näkösenä olin siellä pihalla. Päästin taas piirtäjän taitoni valloilleen.

Muun päivän sitten kulutinkin siivoillen, koiralapsosia parin tunnin välein ruokkien, pätkittäin nukkuen, lisää mokaillen, sekä Pretty Little Liarsia (kiitos vaan Aada !) katsellen. Mulle iski iltapäivästä ihan kauhee ikävä Nuuttia ja melkein rupesin itkemään ! Yhu. Olisi tehnyt mieli vaan lähteä tallille heppaa halailemaan. Onneksi tänään taas pääsin... ♥

Ihana, rakas, pieni hevoseni tallusteli mua jopa laitumelta vastaan ! Nuutin perässä tuli myös kaksi muuta hevosta, ja mulla oli aika hevoskuiskaaja fiilis kun kiemurtelin portille ja kaikki hevoset porukassa seurasivat mun jokaista käännöstä ;) ... vaikka tiedän kyllä että oikeesti ne halus vaan päästä sisään sieltä myräkästä, ja olivat toiveikkauta heti kun joku - kuka vaan - kaksijalkainen ilmestyi näköpiiriin. Ehkä en ihan vielä yllä sitä hevoskuiskaajan titteliä hätyyttelemään................ eh.

"Kyl mä ihan justiinsa tuun otan tästä vaan vähän matkaevästä."

Ja jos eilen oli epäonninen päivä, niin hyvinpä jatkui tänään samalla linjalla... Mentiin Nuutin kanssa maneesiin ja ehdin jopa ottaa huiman yhden laukannoston, kun kävi pieni äksidentti. Nuudeli kompastui uraan ja meikäläinen löi peukkunsa sen kaulaa vasten niin, että kynsi katkesi about puolesta välistä (siis sitä kohtaa missä se on ihossa kiinni) ja siitä rupesi tulemaan verta. Sattui ihan pirusti, erityisesti siis siihen kynnen alle. Muutenkin peukalo on tällä hetkellä vähän kipeä ja kosketusarka, mutta tuskin siinä mitään vakavampaa on.

Toi veren määrä näyttää kyllä kuvassa isommalta, mitä se todellisuudessa oli... :D onnistuin vaan tuhrimaan hyvin.

Koska muutaman päivän oon tosiaan melko lahjakkaasti onnistunut tunaroimaan ja kolhimaan itseäni ties minne, niin todellakin toivon, että huomenna paistaa aurinko. Sillä me halutaan Sofian kanssa tehdä pitkä maastolenkki kauniissa säässä. Ja se kaunis sää voisi oikeastaan jatkua ihan loputtomiin saakka, sillä halutaan pitää loppuviikosta hienoja kuvauksia. Onnetar on mulle vähän velkaa...

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi maanantai ! Oli mullakin tota peukkua lukuun ottamatta tosin ihan ok päivä... :) Nyt ajattelin palata taas Pretty Little Liarsin pariin, koska mä(kin) oon ihan koukussa !! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ! :)