Ei näin...

Oh god, miksi epäonni kanssani tallustat? Eilen oli ihan apina päivä, mun henkilökohtainen perjantai 13. vissiin. Aamulla ruokin koiravauvat ja kun olin menossa takaisin nukkumaan niin hyppäsin sängylleni niin typerästi että tipuin lattialle. Ehkä tää mun uus (tai no uus ja uus... uusin) sänky tosiaan on vähän liian kapee mulle. Varmaan koko Espoo kuuli kun yöpöydän tavarat lenteli ties minne.......

Joo no sit seuraavaks menin muutama tunti myöhemmin päästämään koirat ulos, ja ulko-ovi paiskautu lukkoon mun takana. This is so not happening. Siis mä vielä pidin siitä ovesta kiinni ! Ja silti. Tuuli niin vietävästi. Aluks olin tilanteesta jopa vähän huvittunut, sillä ajattelin että noh veli on kotona, kyllä se tulee avaamaan kun koputan. Juupa juu. Sehän paukutti alakerrassa Xboxia niin kovasti, ettei kuullut kun hakkasin ovia ja kaikkia mahdollisia ikkunoita niin että käsiä särki. Yöpaitasillani hilluin vielä parkkipaikalle heittelemään kiviä broidin ikkunaan, mutta se olikin siinä välissä mennyt yläkertaan aamiaiselle. Onneksi se oli tajunnut avata oven jotta koirat (ne jotka eivät olleet jääneet pihalle mun kanssa) pääsevät ulos, niin mäkin pääsin sisään kun loikin takaisin etupihalle. Veli oli ihan hämmästynyt että missä mä oikein olin ollut. No naurattamassa naapureita tietty. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tän näkösenä olin siellä pihalla. Päästin taas piirtäjän taitoni valloilleen.

Muun päivän sitten kulutinkin siivoillen, koiralapsosia parin tunnin välein ruokkien, pätkittäin nukkuen, lisää mokaillen, sekä Pretty Little Liarsia (kiitos vaan Aada !) katsellen. Mulle iski iltapäivästä ihan kauhee ikävä Nuuttia ja melkein rupesin itkemään ! Yhu. Olisi tehnyt mieli vaan lähteä tallille heppaa halailemaan. Onneksi tänään taas pääsin... ♥

Ihana, rakas, pieni hevoseni tallusteli mua jopa laitumelta vastaan ! Nuutin perässä tuli myös kaksi muuta hevosta, ja mulla oli aika hevoskuiskaaja fiilis kun kiemurtelin portille ja kaikki hevoset porukassa seurasivat mun jokaista käännöstä ;) ... vaikka tiedän kyllä että oikeesti ne halus vaan päästä sisään sieltä myräkästä, ja olivat toiveikkauta heti kun joku - kuka vaan - kaksijalkainen ilmestyi näköpiiriin. Ehkä en ihan vielä yllä sitä hevoskuiskaajan titteliä hätyyttelemään................ eh.

"Kyl mä ihan justiinsa tuun otan tästä vaan vähän matkaevästä."

Ja jos eilen oli epäonninen päivä, niin hyvinpä jatkui tänään samalla linjalla... Mentiin Nuutin kanssa maneesiin ja ehdin jopa ottaa huiman yhden laukannoston, kun kävi pieni äksidentti. Nuudeli kompastui uraan ja meikäläinen löi peukkunsa sen kaulaa vasten niin, että kynsi katkesi about puolesta välistä (siis sitä kohtaa missä se on ihossa kiinni) ja siitä rupesi tulemaan verta. Sattui ihan pirusti, erityisesti siis siihen kynnen alle. Muutenkin peukalo on tällä hetkellä vähän kipeä ja kosketusarka, mutta tuskin siinä mitään vakavampaa on.

Toi veren määrä näyttää kyllä kuvassa isommalta, mitä se todellisuudessa oli... :D onnistuin vaan tuhrimaan hyvin.

Koska muutaman päivän oon tosiaan melko lahjakkaasti onnistunut tunaroimaan ja kolhimaan itseäni ties minne, niin todellakin toivon, että huomenna paistaa aurinko. Sillä me halutaan Sofian kanssa tehdä pitkä maastolenkki kauniissa säässä. Ja se kaunis sää voisi oikeastaan jatkua ihan loputtomiin saakka, sillä halutaan pitää loppuviikosta hienoja kuvauksia. Onnetar on mulle vähän velkaa...

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi maanantai ! Oli mullakin tota peukkua lukuun ottamatta tosin ihan ok päivä... :) Nyt ajattelin palata taas Pretty Little Liarsin pariin, koska mä(kin) oon ihan koukussa !! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ! :)