Vappuaaton tilannekatsaus

Moi ! Pikaiset kuulumiset tähän väliin ennen kuin pyhitän illan vapun vietolle. Nuutin tilanteesta mun oli tarkoitus kertoilla jo viime viikon lopulla, mutta se sitten kaiken kiireen keskellä jäi. Ehkä ihan hyvä niin, sillä nyt voin kirjoittaa vielä huomattavasti iloisemmalla fiiliksellä... :)

Viime viikon keskiviikkona julkaisemassani postauksessa tosiaan kerroin, että Pekka on tulossa seuraavana päivänä tsekkaamaan Nuutin kunnon. Torstaina oikean takapolven turvotus oli laskenut lähes olemattomiin, eikä kiireellistä iilimatohoitoa katsottu tarpeelliseksi kun haavatkin olivat niin hyvin menneet rupeen. Pekan mukaan aihetta suuremmalle huolelle ei uskottavasti ollut. Perjantaina ravautin Nuuttia maasta käsin ja se liikkui oikein mielellään, joskin vasemmalla takasella hitusen lyhyemmin astuen. Vähän masensi, mutta toisaalta liikkeen epäpuhtaus oli hyvin pientä, lähes aavistuksenomaista. Pekkakin vain edelleen käski mun olla stressaamatta turhaan ja katsella rauhassa seuraavalle viikolle.

Viikonlopun Nuuttinen siis vietti ihan kävellen, samoin kuin maanantain ja melkein tiistainkin. Mun siis oli kyllä tarkoitus kävellä, mutta hepan suunnitelmat menivät toiseen suuntaan. Tallille saapuessani se riehui tarhassa täyttä häkää ja jatkoi samaa yläkentällä. Erittäin lennokkaista pukkiloikista sekä keskiraveista päättelin, että ei tuo nyt ihan kamalan kipeä voi olla. Tai jos on, niin pirun hyvin hämää. Enimmät höyryt purettuaan (joo tosiaan sen yhden suoran verran, eh) heppa tuli luokse ja päätin kiivetä selkään. Maastossa oli tarkoitus käydä pyörähtämässä ihan vain loppukäyntien merkeissä, mutta lenkki olikin aavistuksen vauhdikkaampi. Ilman satulan tuomaa turvaa, pelkkä riimu jarrutusvälineenä kiitin kyllä onneani siitä, että Nuutista on vuosien varrella tullut aika herkkä istunnalle. Se on se jarru mitä se yleisesti ottaen aika hienosti kuuntelee. Samoin kuin ääntä. Yksikin napakka "ei !" saa sen aika nöyräksi - "Nuutti koita nyt käyttäytyä !" -käskystä puhumattakaan... ;)

Hengissä tosiaan siis selvittiin, ja yhtä matkaakin vielä kaiken lisäksi. Tänään päätin ihan asianmukaisen varustuksen kera kokeilla miltä Nuutin liike tuntuu selkään ja no, hyvältähän se ! Ei ontunut, ei könkännyt, mutta puski pidätteiden läpi senkin edestä. Heppa olisi halunnut mennä joko a) tosi kovaa tai b) täysiä. Kumpikaan vaihtoehto ei juuri kuskia miellyttänyt, joten ajauduttiin vähän törmäyskurssille... Täytyy kyllä vähän moittia itseään, sillä mun olisi pitänyt ratsastaa huomattavasti paremmin eikä vain odottaa että lähes parin viikon loman jälkeen alla on täydellisen kuuliainen ja malttavainen ratsu.

Näyttää keskittyneeltä mutta oikeasti kuskaa mammaa ihan 6-0.

Pienistä erimielisyyksistä huolimatta olen tyytyväinen siihen, että Nuutti liikkui eteen ja käytti itseään oikein. Päästiinhän me jääräpäät loppua kohden vähän enemmän samalle aaltopituudellekin... ;) Eipä siis muuta kuin heppa taas läpi ja hyvillä mielin uuteen nousuun ! Oikein mahtavaa vappua kaikille, juhlikaahan kohtuudella !

Tuleva hirudoterapeutti tässä moi

Lapsena kun mietiskelin mun tulevaisuuden unelma-ammattia, niin ihan en iilimatojen parista kuvitellut itseäni löytävän. Mikä meni vikaan? En mä vaan tiedä, mutta hyvä että meni. Muutama viikko sitten päätettiin Lindan kanssa Pekan kehoituksesta lisätä meidän opiskeluun kranion lisäksi myös hirudoterapia (suomennettuna siis iilimatohoito), jonka parissa tämä viikonloppu pääosin menikin. Kyseessä on jo antiikin ajoilta käytössä ollut hoitomuoto, joka jälleen tasaiseen tahtiin kasvattaa suosiotaan maailmalla.

Siinä ne iloisina ruokailevat.

Yleisesti ottaen iilimatoa voidaan pitää ns. farmaseuttisena minitehtaana, sillä se erittää yli 120 erilaista lääkeainetta, joita se hoidettavan kehoon verta imiessään pumppaa. Nämä mm. estävät veren hyytymisen ja näin ollen avaavat erilaisia tukoksia, sekä stimuloivat kehon immuunijärjestelmää toimimaan paremmin vieraita taudinaiheuttajia vastaan. Hirudoterapian avulla voidaan hoitaa lähestulkoon mitä vain, ja hoitomuoto onkin hevosten kohdalla erityisen käytetty mm. jännevammojen, nivelongelmien (myös nivelrikko !), kaviokuumeen, paiseiden, haavojen sekä ihottuman hoidossa. Monet ihmiset käyttävät iilimatoja säännöllisesti myös ylläpitävänä sekä ehkäisevänä hoitona.

Mulla menee varmasti pieni hetki, ennen kuin pystyn sisäistämään kaiken viikonlopun aikana päähän työnnetyn informaation. Vaikka en tätä missään vaiheessa helpoksi kuvitellutkaan, niin muistettavaa kyllä riittää melko runsaasti. Tärkeintä on hoitaessaan tietenkin tietää mitkä ovat ne alueet sekä tilanteet, joissa iilimatoja ei saa käyttää. Seuraavana tulee sitten se itse monimutkainen hoitosuunnitelma, jonka olennaisena osana on tietää onko sairaus / vamma akuutti vai krooninen (vaiko kenties krooninen akuutissa tilassa). Tämä vaikuttaa ratkaisevasti pisteisiin, joihin hoito kohdistetaan. Muutamaan otteeseen olin aika hilkulla pudota kelkasta ihan tyystin, mutta loppua kohden aloin ymmärtämään jutun juonen.

Iilimadot ovat omiaan poistamaan turvotusta. Tämäkin polvi lähti ihan silmissä muuttumaan.

Tämän kaiken lisäksi mun pitää vielä työstää näitä omia pelkoja. Madon käsittelyyn varmasti (ennemmin tai myöhemmin......) totun, mutta veren kohdalla onkin hieman suurempi kysymysmerkki. Se on ehkä mun ainoa varsinainen kammo. Vaikka iilimato itse imee verta n. 10ml, voi purema vuotaa jopa 200ml, ja jos pienenkin tipan näkeminen on vaikeaa niin voitte kuvitella mitä tuollainen määrä tekee. Onneksi suurin osa vuotaa vähemmän ja riittää kun veren pyyhkäisee pois vaikka ihan normaalilla talouspaperilla. Oikein poistetun madon purema ei koskaan tulehdu.

Eiköhän kaikki kuitenkin helpotu ja selkiinny kunhan pääsee enemmän tätä hommaa tekemään. Jossakin vaiheessa pitäisi sitten tosiaan tilailla vähän matosia jääkaapin perukoille ja ruveta kunnolla iilaroimaan, iiks...... Odotan niin innolla, että pääsen iskemään madot Nuudeliin ja katsomaan miten sen ongelmakohdat hoitoon reagoivat ! Hui.

Onko teillä omakohtaisia (itsellänne tai hevosellanne) kokemuksia iilimatohoidosta, tai oletteko ehkäpä harkinneet testaavanne?

Kyllä elämä osaakin kolhia...

... ihan kirjaimellisesti. Ja sitä omaa hevosta se kolhii tietenkin juuri silloin kun itse on täysin kädettömänä monen sadan kilometrin päässä tapahtumapaikasta. Sitä voi vain puhelinlinjan toisessa päässä yrittää päästä tilanteen tasalle ja pitää itsensä rauhallisena, vaikka kyyneleet puskevat silmiin väistämättä. Pahimmat pelkokuvat ehtivät jo vallata mielen, kunnes Clarissan kanssa puhuttuani vähä vähältä hieman rauhoituin. Hevonen oli elossa, samoin ratsastaja, eikä eläinlääkäriäkään uskottavasti paikalle ainakaan tulipalokiireellä tarvittu. Jo tämä todisti sen, että vaikka elämä ottaa, niin se myös antaa, sillä jälki olisi tapahtuneen seurauksena voinut olla huomattavasti rumempaakin.

Nuutti on siis sunnuntaina maastossa, "kalliopolulta" laskeutuessaan kaatunut, ja satuttanut oikean takapolvensa. Selässä ollut Clarissa oli onneksi ehtinyt pois hevosen alta ja selvinnyt naarmuitta, mutta Nuutti oli mennyt ihan mukkelis makkelis. Se oli kuulemma äksidentin jälkeen hetken aikaa siinä maassa itseään keräillyt, ponnistanut sitten melko rauhallisesti jaloilleen ja jäänyt pitämään oikeaa takastaan ylhäällä, mutta liikkeelle lähtiessään kuitenkin varannut jalalle painoa lähes normaalisti. Polven tienoille tuli hötäkässä yksi melko suuri vekki, jonka mahdollista tikkaustarvetta Clarissa oli tallityöntekijän kanssa pohtinut. Tulivat kuitenkin yhdessä siihen lopputulokseen, että eläinlääkäriä ei tarvita. Sen sijaan Clarissa laittoi haavoihin yöksi Silver Sprayn, joka tappaa bakteereja ja nopeuttaa arven muodostumista. Ilmeisen tehokas tökötti.

Osa ruhjeista, kaikki kuvattu kaksi päivää tapahtuneen jälkeen. Ensimmäinen kuva edustaa niitä eri puolilla hevosta olevia pikkunaarmuja, ja kahdessa alimmassa ovat ne isoimmat. En saanut kättä noiden kokoa havainnollistamaan, kun oli niin herkkää aluetta.

Eilen aamusta kotiin palattuani jatkoin tosiaan suoraa tietä tallille tsekkaamaan hevosen voinnin. Nuutti oli mieleltään oikein iloinen, haavat näyttivät melko hyvältä eikä hevonen kävellessään tosiaan ontunut. Muutamat ensimmäiset askeleet olivat oikean takasen suhteen ehkä hieman jäykähköt, mutta jo pihalle päästyämme oli kummankin takakoiven yliastunta yhtä suurta. Käytävällä kävin läpi vielä kertaalleen hevosen jänteet (lepoasennossa, eli jalka ylhäällä), enkä niistä onneksi löytänyt pienintäkään epäkohtaa. Sen sijaan molemmat takareidet (etenkin vasen) olivat melko kireät, ja oikea takapolvi todella kosketusarka sekä hieman turvonnut. Nuutti siirtää painon pois jalalta heti kun siihen kätensä saa, ja pienikin paine riittää nostamaan koiven kokonaan ylös. Aikamoisen tällin kyseinen polvi on siis taatusti saanut.

Tilannearvion tehtyäni laitoin viestiä Pekalle, joka soitti mulle heti seuraavassa sopivassa välissä. Hän käski mun olla stressaamatta liikaa, ja katsomaan miten polvi reagoi liikutukseen. Seisomaan on turha jättää, mikäli turvotus ei kävelyn seurauksena lisäänny. Nuutti vaikutti liikkuvan ihan mielellään, joten käytiin aamupäivällä reilun tunnin talutusretkellä sekä päälle vielä kentällä hengaamassa. Illemmalla ajoin tallille uudemman kerran, ja polven tilanne näytti olevan aika lailla sama kuin aamullakin. Turvotus ei (ainakaan kovin huomattavasti) ollut lisääntynyt, mutta ei myöskään laskenut. Tänäänkään en muutosta edelliseen havainnut.

"Äiskä älä ressaa vaan hae mulle ruokaa. Tääl ei oo mitään."

Pekka on tulossa huomenna katsomaan Nuudelin tilanteen ja lupasi varmuuden vuoksi ottaa mukaan pari iilimatoa. Hän oikeastaan käski mun soittaa heti mikäli polvi jostakin syystä lähtee paisumaan (sanoi tulevansa pistämään madot kiinni vaikka keskellä yötä !), mutta tila on nyt onneksi pysynyt niin vakaana, että ehkä me sinne huomiseen selvitään. Tarpeen vaatiessa Pekka siis tosiaan iskee iilarit polveen, ja ne saavat siinä sitten laskea turvotusta, sekä samalla estää mahdollista arpikudoksen muodostumista. Katsotaan miltä näyttää. Hyvällä tuurilla polvi on saanut vain hieman isomman tärskyn ja paranee pienellä lomalla, huonolla tuurilla siinä saattaa olla jotakin muutakin. En kuitenkaan jaksa taas piirrellä peikkoja seinille, joten pysyn optimistisena ja kuuntelen mikä on Pekan lausunto. Toivotaan siis parasta, ja pelätään pahinta kiitetään onneamme siitä, että peli ei ole vielä menetetty... !

Pääsiäinen ja huolesta soikea hevosenomistaja...

Johan oli pääsiäinen, tuli kostutettua silmiä kyyneleillä useammastakin syystä. Pääosin lomapäivät sujuivat hulvattoman hauskoissa fiiliksissä ja meillä oli lauantaina todella hyvät tupaantuliaiskemut Anniinan luona. Itse en alkoholia juuri käytä (korkeintaan otan muutaman siiderin tms...), ja ihan kohtuudella vedettiin tälläkin kertaa. Eipähän tarvitse viettää seuraavaa päivää vessanpönttöä halaten tai hataria muistikuvia metsästellen... ;)

1. Manuel keskiviikon kuvauksissa. Pieni puudelipoika oli hieman suihkua sekä trimmiä vailla, mutta komeasti poseerasi tukka takussakin ! 2. Torstai-iltana kranioin tämän näköisen suokki-ipanan ! 3. Heti Mikkeliin päästyäni Anniina käski mun ladata puhelimeeni maailman parhaan pelin ! Draw Something. Voi kuinka hulluna me ton parissa naurettiinkaan...... 4. Telkusta tuli perjantain ja lauantain välisenä yönä esteratsastusta oikein kahden tunnin verran ! Meiksi tietty kukkui sinne kolmeen saakka koska hepat on ihania. Voitto meni luonnollisesti rautiaalle läsipäälle... ;)

1. Anniinan mestariteos, nam !! 2. Iiro ♥ Kymmenen jälkeen suunnattiin baariin ja hilluttiin siellä öö... nelisen tuntia? 3. Meil oli paardit ja nyt me siivotaan. Viitsi vitsi, siivottiin aamulla. Tai siis Anniina the aamuvirkku siivosi... 4. ... koska mua väsytti.

Sunnuntai kului enimmäkseen oleskellessa vain - välillä on niin ihanaa laiskotella oikein luvan kanssa ! Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja kesän tuoksun tulviessa sisään avoimista ikkunoista oli vaikea uskoa minkään voivan pyyhkiä hymyä mun kasvoilta. Illasta sain kuitenkin kuulla huonoja uutisia, liittyen siihen mun koko maailman tärkeimpään aarteeseen. Nuuttiin. Kävin tänään heti aamusta kotiin palattuani (lähdettiin Mikkelistä ennen viittä.....) sitä katsomassa, ja kirjoittelen enemmän myöhemmin kun olen itsekin hieman paremmin tietoinen siitä, mikä on tilanne. Hengenhätää hevosella ei kuitenkaan onneksi ole, minkä vuoksi uskalsinkin (kun ei vaihtoehtojakaan juuri ollut) sen yhdeksi päiväksi hoitajansa huolehdittavaksi jättää. Oma mieli tosin oli kaikesta huolimatta koko maanantain aika lailla huolesta sumea, ja laittelinkin Clarissalle viestiä useampaan otteeseen. Onneksi meillä on maailman paras hoitaja, joka taatusti hoitaa Nuudelia kuin omaansa. Siitä olen todella kiitollinen.

1. Sunnuntai-iltana iski itku ja ikävä tämän isokorvan luo. Kuva otettu perjantaiaamun kranioinnin jälkeisellä kävelylenkillä. Aina niin iloinen ♥ 2. Mikkelin satamassa lokkeja syöttelemässä. Leivät kun loppuivat niin meinasivat syödä meidät... 3. Kaunis auringonlasku ja junarata, niissä on ainekset vaikka mihin. Kehitettävää riittää... Klikatkaa suuremmaksi mikäli teksti ei näy. 4. Pikkuruinen Venla tarkkana kuin porkkana !

Olen tänään menossa tallille illemmalla vielä uudemman kerran, joten tarkempaa selitystä sekä tilannepäivitystä tulossa mahdollisesti jo huomenissa. Nuudeli on olemukseltaan onneksi ihan oma iloinen itsensä (ruoka maistuu ja äiskää on hauska kiskoa narun päässä minne mieli tekee), joten toivotaan että pahin on ohi ja pääsen taas hetkeksi heittämään mielestäni jo melko kuluneeksi päässeen sanonnan "huoleton on hevoseton"..... Katsotaan, katsotaan.

Toivoittavasti teillä kaikilla oli mukava pääsiäinen ja saitte nauttia aurinkoisista kevätpäivistä täysin rinnoin ! Ihanaa kun kesä on kohta täällä.

Excitement !

Otsikko oikeastaan jo kaiken oleellisen kertookin, mutta höpötellään toki hieman enemmänkin kun täällä kerran ollaan ! Mitäs sitä onkaan nyt sitten viime perjantain tapahtunut...? Hmm no sunnuntaina meillä ainakin oli "koulupäivä". Hevosten käsittelyn sijaan keskityimme jälleen teoriaan ja kävimme läpi pään luiden otteita toisiamme räpläämällä.

Tältä näyttivät opiskelut sunnuntaina.

Ensimmäiset kerrat nousin hierontapöydälle hieman vastentahtoisesti, sillä pään luiden avaaminen jostakin syystä hieman karmii mua. "Kauhutarinat" kieliluun avaamisesta olivat myllänneet mun päässä siitä saakka, kun ensimmäisen kerran yhden sellaisen kuulin. Kauhutarinat lainausmerkeissä siksi, että avaamisestahan ei siis minkäänlaista kipua tms. aiheudu, mutta uhrin (lue: avattavan) reaktio saattaa olla melko mielenkiintoinen ! Pekka nimittäin on kertonut, että kieliluun avaaminen saattaa saada ihmisen esimerkiksi todella puheliaaksi, suorastaan hallitsemattoman puheliaaksi. Linda suostui tämän otteen osalta kopeloitavaksi (me muut emme !), ja siinä sitten ensimmäsenä testaajana sormia viritellessäni Pekka näytti toisen käden oikean paikan mun omalla kieliluulla. Lindan kaulalla otetta hakiessani rupesin yhtäkkiä nauramaan ihan hulluna. Vedet vaan valu silmistä, enkä kyennyt millään lopettamaan. Se oli samalla sekä pelottavaa, että erittäin vapauttavaa ! Kun viimein sain itseni rauhoittumaan, oli olo ihan hölmistynyt. Hekotus loppui kuin seinään. Ja ei sitten muuta kuin sen Lindan kieliluun kimppuun ! Hetkeä myöhemmin hihitettiin kumpikin hysteerisinä öh... jollekin tosi hauskalle varmaan..........

Tuntuu melko hassulta ajatella, että muutamalla pienellä kosketuksella on oikeasti noin suuri voima. Ihmisiltä se aito reaktio voi vielä olla huomattavasti vaikeampi saada, sillä me osaamme peitellä tuntemuksiamme. Hevoset puolestaan ovat käsittelijälleen tavattoman rehellisiä, minkä vuoksi niiden hoitaminen mua juurikin niin äärettömästi kiehtoo. Niiltä ei voi kysyä "miltä tuntuu?", mutta ne kyllä ilmeillään sekä eleillään kertovat tavattoman paljon.

Alvari kranioitavana pari viikkoa sitten.

Ensi kerralla on luvassa jälleen hevosten käsittelyä, ja tulemme luultavasti perus hoidon lisäksi katsomaan niitä myös liikkeessä. Kranion lisäksi päätettiin sunnuntaina Lindan kanssa hommata vähän lisäystä meidän opintoihin, ja toisenlaisen hoitomenetelmän opettelu aloitetaan tässä samalla ihan parin viikon kuluessa. Niin siistiä !! Vähän kyllä jännittää, sillä ensi töikseni mun täytyy voittaa eräs pienoinen pelko. Tai ällötystila, miten sen nyt ottaa. Tästä kuitenkin kertoilen lisää hieman myöhemmin !

Entäs sitten Nuutin kuulumiset? Pikaisesti niitä vielä tähän loppuun. Lauantaina heppa oli vähän löysä sekä työläs ratsastaa, minkä uskon ainakin osittain johtuvan siitä, että sen karsinaan oli taas kipattu pellettejä... Mehän tallin omistajan kanssa tosiaan sovimme, että Nuutille kärrätään nyt (ainakin väliaikaisesti) hajonnutta kuiviketta muiden hevosten karsinoista, mutta info ei ilmeisesti aina kulje ihan kuten sen toivoisi. Kirjoitin nyt hevosen karsinan oveen melko napakan ohjeistuksen ("HUOM ! Ei pellettejä karsinaan - syö ne !!!"), joten toivon todella että tämä oli ihan viimeinen kerta kun hevonen saa papanoilla herkutella.

"Mitä ! Minä mitään oo syöny ! Muutaman ehkä maistoin......"

Sunnuntaina Nuudelilla oli vapaapäivä hoitajansa kanssa, ja eilen ratsastin hevosen yläkentällä. Se oli aluksi kuin ihka oikea keitetty nuudeli; pitkä, löysä ja luikahtamassa aina sinne minne ei pitänyt. Muutaman kerran olin todella lähellä menettää malttini, sillä heppa kiskoi mua ympäriinsä kuin märkää sukkaa. Piti aina välillä ottaa käyntiin, laskea kymmeneen, rapsutella hevosta yhdestäkin onnistuneesta askeleesta ja kasata itsensä paremmaksi ratsastajaksi. Yhteinen sävel alkoi onneksi vähitellen löytyä, ja lopettamaan päästiin ihan hyvällä fiiliksellä.

Tänään olikin alla sitten aivan eri valtakunnan hevonen ! Niin kevyt ja yhteistyöhaluinen. Laukat pyörivät, ja ravi oli tahdikasta sekä paikoitellen ihan mukavan ilmavaakin. Jonna oli kameran kanssa mukana, joten kuviakin saatiin. Käyn kansion huolellisemmin läpi vähän paremmalla ajalla ja laittelen tänne ehkä lisää otoksia myöhemmin, mutta tässä nyt yksi maistiainen.

Kyllä mulla on aivan mahtava heppa, ei voi muuta sanoa.

Loppuviikko pitää sisällään... ulkoasutilausten väsäämistä, itsenäistä opiskelua (sekä käytännön että teorian parissa), sekä toivon mukaan aurinkoisia treenipäiviä. Pääsiäistä lähden viettämään serkkujen luo Mikkeliin, joten viikonlopun Nuutti saa pääosin hengailla vain. Toivottavasti sää suosii :) Hyvää viikon jatkoa kaikille !

Maailman mahtavin avaruusmato

Tänään oli sadepäivä. Mun olisi tehnyt mieli linnoittautua neljän seinän sisään ja pistää Modern Family sekä popcorn -kone pyörimään, mutta reippaana heppatyttönä ("yhyy miks tääl sataa" -nurinan säestämänä...) suuntasin iltapäivästä kulkuni suoraan rakkaan Nuudelin luo. Maneesiin ei päästy, joten päädyttiin hepan kanssa yläkentälle. Se oli lanattu ja pienen kosteuden ansiosta varsin hyvässä kunnossa. Alakenttää tuntuu Nuutti usein sateella hieman varovan, tiedä sitten meneekö ehkä hieman liukkaaksi...?

Söpöliini odottamassa hommiin lähtöä toukkapuku päällä ja uudet popot jalassa.

Sanalla sanoen Nuutti oli tänään ihan mahtava. Niin mahtava, että mun oli todella vaikea ratsastaessani pitää naama peruslukemilla. Teki mieli vain virnuilla idiootin lailla ja huutaa koko maailmalle kuinka upea hevonen mulla onkaan. Se liikkui hirmu hyvin heti ensimmäisistä laukoista lähtien, kantoi itsensä takajaloillaan ja oli aivan pumpulia edestä.

Alkuverkkalaukkaa.

Näytän vähän siltä ku oisin just juossu seinää päin mut sentään taisin välillä itekki keskittyä.

Meinaan törkeesti syyttää mun takkia tosta istunnasta. Koska vikahan ei missään nimessä voi olla itse ratsastajassa.

Mä en millään osaa pukea sanoiksi ratsastuksesta jääneitä fiiliksiä, ne olivat niin huikeat. Mä olin yhtä hymyä, ja heppakin näytti sateesta huolimatta maailman tyytyväisimmältä pikku oliolta :) Hommia tehtiin tänään varmaan korkeintaan 15 minuuttia (runsaiden alku- ja loppukäyntien lisäksi siis tietenkin), mutta mä en yksinkertaisesti nähnyt tarvetta tuupata enempää. Mä en halunnut rikkoa sitä ihanaa kuplaa, jonka sisällä me oltiin.

Tästä on hyvä huomenna jatkaa :) Pitää yrittää taas joku päivä saada tänne vähän järkevämpää "treenianalyysiä" kun meni tämä nyt näin pikaiseksi hehkutukseksi, vaan minkäs teet kun heppa on niin valtavan hieno ! Kaikista postauksen kuvista suuret kiitokset siskolleni Jonnalle.

Höpsöt.

Toivon mukaan teillä muillakin on ollut loistava perjantai, oikein hyvää viikonloppua kaikille !

Nuudeli kevätfiilareissa

Tänään olisin voinut luulla piteleväni narun päässä ennemmin nuorta oria vieraan ympäristön hälinässä, kuin 17 vuotta elämää nähnyttä Nuudeliduudelia kotitallin kentällä. Tuntuvat nämä tuuliset kelit tekevän yhdestä jos toisestakin kaviokkaasta hieman tavallista ärhäkämmän menijän. Vanhalla ukkelilla piisasi virtaa vaikka muille jakaa ja olenpa ihan tyytyväinen että päätin tänään "rennon maastolenkin" sijaan viedä Nuutin yläkentälle juoksentelemaan. Siellä se karvaformula sitten paineli häntä töttöröllä, pukitellen ja puhisten. Ja voi mitä liikettä se välillä esitteli ! Eipä voinut kuin ihailla.

Katsokaa ! Piehtarointipaikkaa etsiessään Nuudeli käveli niin kuin normaalit hevoset konsanaan, ei passista tietoakaan !

"Katsos äiskä löysin tämmösen tosi herkullisen risun !"

Patukkamies. Mutta hei se on ihan oikeasti laihtunut vähän ! Asetusten puolesta vain tietenkin onnistuivat nämä plösökkäkuvat.

"Mä oon kyllä nyt niin villillä tuulella että pidä äiskä vaan pipostas kiinni !"

"Tääl näkyy vaiks mitä jännää !"

"Mä meen niin kovaa ettei sun antiikkinen kamera edes pysy perässä !"

Beibifeissi.

"No en muuten ole ! Mä oon sentään tallin karskein jäppinen."

Lopuksi Nuudeli (omasta mielestä tarpeeksi juostuaan) tuli mun luokse, työnsi päänsä syliin ja sanoi "hörh". Ehkä se kerjäsi herkkua tai kenties päästi moisen äännähdyksen ihan vahingossa, mutta mä en silti voinut olla pakahtumatta onnesta. Pieni suloinen hörähdyksenpoikanen tyytyväiseltä hevoselta. Nämä pienet suuret (tulkinnanvaraisetkin) hetket ovat niitä kaikista hienoimpia.

Siinä me sitten hyvä tovi halailtiin, Nuutti puhalteli lämmintä ilmaa mun kohmeisille käsille ja mä kuiskuttelin sen korvaan kuinka käsittämättömän ylpeä mä siitä joka päivä olenkaan. Jos mä olisin saanut päättää, se hetki ei olisi loppunut koskaan. Nuudeli kuitenkin saattoi olla tyytyväinen saatuaan tuulenpuuskan pudottamasta oksasta tekosyyn säpsähtää kauemmas... ;)

Riekkulikuvia tuli tänään valitettavan vähän, vaikka Nuudeli ihan antaumuksella juoksentelikin. Pitää ottaa vaikka ensi viikolla uusiksi, ja yrittää sitten löytää paremmat kuvauspaikat sekä asetukset. Mikä kuvista on teidän lempparinne?

Tampereen hevosmessut 2014

Viime vuonna kyseiset messut jäivät multa välistä, mutta tällä kertaa pääsin kuin pääsinkin paikalle. Lindan kanssa suunnattiin eilen kahdeksan jälkeen auton nokka kohti Tamperetta ja parisen tuntia myöhemmin parkkeerattiin itsemme messuhallin pihaan. Väkeä näytti pyrkivän paikalle melko runsaasti, vaikkakin sunnuntai oli kuulemma kahdesta päivästä se rauhallisempi.

Ohjelmaa oli kummassakin messuhallissa todella runsaasti, samoin kuin näyttelleasettajiakin. Paljon näkyi myös hyviä tarjouksia, ja pariin(kymmeneen...) otteeseen tunsin rahan oikein polttelevan lompakossa. Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni, eikä mukaan tarttunut mitään "turhaa" (vaikka siis eihän esim. satulahuovat ikinä oo turhia...). Kuvia tuli taas napsittua melko runsaasti, joten niitä seuraavaksi !

Terhi Stegarsin kouluratsastusklinikka, Nina Dunder & Ramses XII.

Katariina Wolin & Mallendina.

Pitäskö hankkii tommonen kypärä !

Täysii !

Kiva toi tukka, Nuudeli vois ottaa siitä puolet.

Ja täysii toiseen suuntaan !

Tää oli niin lutunen !

Näitä ei harmittavasti ehditty näkemään tositoimissa :(

Agrimarket areenan tapahtumista ehdimme näkemään Terhi Stegarsin klinikan lopun, Raviliigan viestirallin, sekä osan Suomenratsut ry:n jalostusorinäytöksestä. Tässä välissä käytiin pällistelemässä Hevoset&Ratsastus -lehden ständillä, ostamassa kolmella eurolla onnettoman kokoiset pehmikset ja kiertelemässä ympäriinsä. Katsomoon palattiin siinä vaiheessa kun esteratsastus starttasi. Välillä aina mietin, että no eihän tää 400d yhtään hullumpi kamerakaveri ole, mutta kyllä tänään taas meinasi siinä kuvatessa ihan itku päästä. Harvassa olivat ne liikekuvat, jotka julkaisukelpoisten joukkoon pääsivät........

Ennen Agrimarket Tammer Trophy -esteratsastuskilpailua areenalla käväisi Sillanpään oriaseman siitosori Knows Nothing. Vaikka mä en ravureista niin ymmärrä, niin oli kyllä mun silmään yksi ehdottomasti komeimmista näkemistäni lämppäreistä :)

Normaalista poikkeavat olosuhteet saattoivat aiheuttaa ratsukoille ongelmia, jännä paikka varmasti sekä hevoselle että ratsastajalle. Tämä heppa muuten hyppäsi tosi kivasti, harmi että epätärähtäneitä otoksia ei oikein loikista löydy...

"Olinko hyvä?"

Päivän ehkä ainoa onnistunut (tai ainakin onnistunein) hyppykuva, onneksi sentään meidän tallikavereista Roysta ja Alvarista !

Heppa tyytyväisenä itseensä onnistuneen suorituksen jälkeen.

Lopuksi ennen lähtöämme kierrettiin vielä kerran läpi koko A-halli ja tarttuipa siinä samalla pari juttua ostoslistalle. Ne pitää hommata sitten kun voitan Eurojackpotissa. Kotimatkalla meininki oli (mäkkäritankkauksesta huolimatta) niin väsynyttä, että meinattiin kuolla nauruun monta kertaa. Huh, kunnon vatsalihastreeni. Kiitos Lindalle sekä kaikille muillekin messuilla häärineille tutuille hauskasta päivästä !

Päivän ainoa ostos: Schockemöhlen tavalliset, mustat kangasohjat kun Nuudeli ne edelliset karatessaan katkaisi. Hintaa näillä oli tarjouksessa 10 € (alkuperäinen tarra näytti 47,50 €), joten not bad. Olisi ehkä pitänyt ostaa varastoon useammatkin...

Kuinka moni muu oli messuilla tänä vuonna? Mitä piditte? Ostitteko jotakin? Linkittäkäähän kommenttiboksin puolelle postauksianne tai kuvianne messuilta, katselisin niitä oikein mielelläni !! :)

Sakset sanoo nips naps

Tänään Nuudeli pääsi parturiin. Liian pitkäksi päässyt hippiletti vaihtui ratsuhevoselle tyypillisempään pottatukkaan, joka mielestäni sopii Nuutille aika hyvin. Se näyttää niin vakavasti otettavalta, ja ratsastettaessa komea kaulalihaskin pääsee paremmin oikeuksiinsa... ;)

"Ihan hyvä tää mun fleda on, mennään jo ulos !"

"Hei oikeesti äiti mitä tää nyt on....... Toivottavasti kukaan ei nää..."

"Sulla on kyllä todella halvat huvit."

Lopputulos ! En tiedä miksi mun keskisormi näyttää noin epämuodostuneelta...... :(

Hups......... Saivat jalkakarvoituksetkin taas kyytiä. Puolustuksena tähän before -tilanteeseen sanottakoon, että Nuudelin vuohiskarvat kasvavat ihan ennätysnopeasti. Muut sillä ei sitten kasvakaan.

Pienen ehostautumisen jälkeen lähdettiin hommiin kentälle, mutta jouduttiin pian siirtymään valmennuksen tieltä maneesiin. Alkuverkat ehdittiin kuitenkin auringonpaisteessa painella. Ulkona Nuudelilla tosin oli pieniä keskittymisvaikeuksia, enkä muista milloin se viimeksi olisi ollut noin pidätteistä piittaamaton. Muutaman kerran sain herätellä sitä ihan kunnolla, ennen kuin päästiin yhteisymmärrykseen. Sen jälkeen mulla olikin alla varsin kuuliainen hevonen, jonka selässä ei voinut kuin hymyillä. Ainakin sisäisesti hymyilin. Ulospäin näyttää välillä siltä kun mulla olisi hiekkalaatikko housuissa.

Pottapäät alkulaukkailee.

Näin niiden ohjien pitää olla tuntumalla. Hyvä minä.

Raviin tulee jatkuvasti lisää ilmaa alle sitä mukaa kun saadaan painoa enemmän takaosalle. Pitääpä muuten vissiin vielä tasotella tota harjaa............

Mä olen nyt jotenkin ihan unessa, enkä osaa ratsastuksista sen enempää kertoilla. Ei pitäisi jättää postailua näin myöhäiselle...... Huomenna herätyskello soi ennen seiskaa ja suunnataan Lindan kanssa Tampereen heppamessuille. Alkuun en uskonut pääseväni kyseisille pippaloille lainkaan, mutta kalenteri kokikin vähän muutoksia. Okein kiva näin :) Kuinka moni muu meinaa saapua paikan päälle, tai oletteko ehkäpä jo tänään olleet? Siellä nähdään !