Vappuaaton tilannekatsaus

Moi ! Pikaiset kuulumiset tähän väliin ennen kuin pyhitän illan vapun vietolle. Nuutin tilanteesta mun oli tarkoitus kertoilla jo viime viikon lopulla, mutta se sitten kaiken kiireen keskellä jäi. Ehkä ihan hyvä niin, sillä nyt voin kirjoittaa vielä huomattavasti iloisemmalla fiiliksellä... :)

Viime viikon keskiviikkona julkaisemassani postauksessa tosiaan kerroin, että Pekka on tulossa seuraavana päivänä tsekkaamaan Nuutin kunnon. Torstaina oikean takapolven turvotus oli laskenut lähes olemattomiin, eikä kiireellistä iilimatohoitoa katsottu tarpeelliseksi kun haavatkin olivat niin hyvin menneet rupeen. Pekan mukaan aihetta suuremmalle huolelle ei uskottavasti ollut. Perjantaina ravautin Nuuttia maasta käsin ja se liikkui oikein mielellään, joskin vasemmalla takasella hitusen lyhyemmin astuen. Vähän masensi, mutta toisaalta liikkeen epäpuhtaus oli hyvin pientä, lähes aavistuksenomaista. Pekkakin vain edelleen käski mun olla stressaamatta turhaan ja katsella rauhassa seuraavalle viikolle.

Viikonlopun Nuuttinen siis vietti ihan kävellen, samoin kuin maanantain ja melkein tiistainkin. Mun siis oli kyllä tarkoitus kävellä, mutta hepan suunnitelmat menivät toiseen suuntaan. Tallille saapuessani se riehui tarhassa täyttä häkää ja jatkoi samaa yläkentällä. Erittäin lennokkaista pukkiloikista sekä keskiraveista päättelin, että ei tuo nyt ihan kamalan kipeä voi olla. Tai jos on, niin pirun hyvin hämää. Enimmät höyryt purettuaan (joo tosiaan sen yhden suoran verran, eh) heppa tuli luokse ja päätin kiivetä selkään. Maastossa oli tarkoitus käydä pyörähtämässä ihan vain loppukäyntien merkeissä, mutta lenkki olikin aavistuksen vauhdikkaampi. Ilman satulan tuomaa turvaa, pelkkä riimu jarrutusvälineenä kiitin kyllä onneani siitä, että Nuutista on vuosien varrella tullut aika herkkä istunnalle. Se on se jarru mitä se yleisesti ottaen aika hienosti kuuntelee. Samoin kuin ääntä. Yksikin napakka "ei !" saa sen aika nöyräksi - "Nuutti koita nyt käyttäytyä !" -käskystä puhumattakaan... ;)

Hengissä tosiaan siis selvittiin, ja yhtä matkaakin vielä kaiken lisäksi. Tänään päätin ihan asianmukaisen varustuksen kera kokeilla miltä Nuutin liike tuntuu selkään ja no, hyvältähän se ! Ei ontunut, ei könkännyt, mutta puski pidätteiden läpi senkin edestä. Heppa olisi halunnut mennä joko a) tosi kovaa tai b) täysiä. Kumpikaan vaihtoehto ei juuri kuskia miellyttänyt, joten ajauduttiin vähän törmäyskurssille... Täytyy kyllä vähän moittia itseään, sillä mun olisi pitänyt ratsastaa huomattavasti paremmin eikä vain odottaa että lähes parin viikon loman jälkeen alla on täydellisen kuuliainen ja malttavainen ratsu.

Näyttää keskittyneeltä mutta oikeasti kuskaa mammaa ihan 6-0.

Pienistä erimielisyyksistä huolimatta olen tyytyväinen siihen, että Nuutti liikkui eteen ja käytti itseään oikein. Päästiinhän me jääräpäät loppua kohden vähän enemmän samalle aaltopituudellekin... ;) Eipä siis muuta kuin heppa taas läpi ja hyvillä mielin uuteen nousuun ! Oikein mahtavaa vappua kaikille, juhlikaahan kohtuudella !