Maailman mahtavin avaruusmato

Tänään oli sadepäivä. Mun olisi tehnyt mieli linnoittautua neljän seinän sisään ja pistää Modern Family sekä popcorn -kone pyörimään, mutta reippaana heppatyttönä ("yhyy miks tääl sataa" -nurinan säestämänä...) suuntasin iltapäivästä kulkuni suoraan rakkaan Nuudelin luo. Maneesiin ei päästy, joten päädyttiin hepan kanssa yläkentälle. Se oli lanattu ja pienen kosteuden ansiosta varsin hyvässä kunnossa. Alakenttää tuntuu Nuutti usein sateella hieman varovan, tiedä sitten meneekö ehkä hieman liukkaaksi...?

Söpöliini odottamassa hommiin lähtöä toukkapuku päällä ja uudet popot jalassa.

Sanalla sanoen Nuutti oli tänään ihan mahtava. Niin mahtava, että mun oli todella vaikea ratsastaessani pitää naama peruslukemilla. Teki mieli vain virnuilla idiootin lailla ja huutaa koko maailmalle kuinka upea hevonen mulla onkaan. Se liikkui hirmu hyvin heti ensimmäisistä laukoista lähtien, kantoi itsensä takajaloillaan ja oli aivan pumpulia edestä.

Alkuverkkalaukkaa.

Näytän vähän siltä ku oisin just juossu seinää päin mut sentään taisin välillä itekki keskittyä.

Meinaan törkeesti syyttää mun takkia tosta istunnasta. Koska vikahan ei missään nimessä voi olla itse ratsastajassa.

Mä en millään osaa pukea sanoiksi ratsastuksesta jääneitä fiiliksiä, ne olivat niin huikeat. Mä olin yhtä hymyä, ja heppakin näytti sateesta huolimatta maailman tyytyväisimmältä pikku oliolta :) Hommia tehtiin tänään varmaan korkeintaan 15 minuuttia (runsaiden alku- ja loppukäyntien lisäksi siis tietenkin), mutta mä en yksinkertaisesti nähnyt tarvetta tuupata enempää. Mä en halunnut rikkoa sitä ihanaa kuplaa, jonka sisällä me oltiin.

Tästä on hyvä huomenna jatkaa :) Pitää yrittää taas joku päivä saada tänne vähän järkevämpää "treenianalyysiä" kun meni tämä nyt näin pikaiseksi hehkutukseksi, vaan minkäs teet kun heppa on niin valtavan hieno ! Kaikista postauksen kuvista suuret kiitokset siskolleni Jonnalle.

Höpsöt.

Toivon mukaan teillä muillakin on ollut loistava perjantai, oikein hyvää viikonloppua kaikille !