Pidän huolta hevosestani

Hevosen omistaminen on kuin loputtoman määrän palasia sisältävä palapeli. Kuva ei koskaan tule olemaan täysin valmis ja välillä saatamme ehyempää kokonaisuutta tavoitellessamme tehdä vääriä valintoja, mutta pala palalta opimme tuntemaan hevosemme hieman entistä paremmin.

Nuutti tuli meille kesän alussa vuonna 2007. Heti yhteisen matkamme ensi metreillä pääsin tutustumaan hevosenomistajuuden kurjempaan puoleen, ja kokemaan mitä tämä valinta hevosen loukkaantuessa vaatii. Opin kantamaan vastuuni tiukasti myös silloin, kun se kysyi suurempia uhrauksia, ja uskomaan sekä toivomaan vaikka tilanne muistutti tietyistä realiteeteistä taukoamatta. Nuutin hankosidevamma (otj) vaati lukuisia visiittejä kahdella eri klinikalla, kymmeniä röntgenkuvia, ultraäänitutkimuksia, skintigrafian, kaksi leikkausta, kantasoluhoitoja, karsinalepoa, tuhottomasti taluttelua, lukemattomia kyyneleitä ja pari murtunutta sormea, mutta yhtäkään hetkeä en pois vaihtaisi. Jokainen niistä on kasvattanut minua aivan valtavasti - niin hevosenomistajana kuin ihmisenä yleisestikin.

Satuheppa kuin suoraan mun kauneimmista unista ♥

Huonosta toipumisennusteesta huolimatta Nuutin vamma parantui täysin, ja lopetustuomion meille antanut eläinlääkäri totesi olevansa iloinen siitä, ettemme kuunnelleet häntä vaan annoimme hevoselle aikaa. Joskus muutama ylimääräinen kuukausi tekee ihmeitä. Nuutilla on myöhemmin diagnosoitu myös vasemman etujalan tukisidevaurio, joka on oikean takasen tavoin viime syksynä klinikalla tsekattu ja todettu käyttöä kestäväksi. Vaikka nämä vammat eivät suoranaisesti elämäämme enää rajoitakaan, ovat ne saaneet minut hevosen hoidon suhteen melko tarkaksi.

Nuutti liikkuu seitsemän kertaa viikossa, mutta vain kerran tai kaksi rankemman treenin muodossa. Varsinaisia "seisotusvapaita" pyrin välttämään, sillä niitä ei puolipäivätarhauksessa (6 h) oleva hevonen mielestäni tarvitse. Vapaapäiviksi luen rennot kävelypäivät, joita meidän viikkomme sisältää yleensä 1-2. Loput päivät kevennellään ja jumppaillaan, maastoillaan tai irtojuostaan. Puomit, kavaletit ja esteetkin otetaan hiljalleen taas suurempaan rooliin. Liinassa juoksutan Nuuttia hyvin, hyvin harvoin (korkeintaan muutaman kerran vuodessa), sillä pienellä ympyrällä juokseminen toimii melkoisena rasitteena jaloille. Vapaana juostessaan Nuutti kulkee suuremmalla uralla ja pääsee huomattavasti turvallisemmin purkamaan myös mahdollista ylimääräistä energiaa. Hallittavuus on kuitenkin melko lailla samaa luokkaa - oli kädessäni liina tai ei. Maasta käsin tehtävän työskentelyn monipuolisuutta ajattelin lähitulevaisuudessa lisätä ohjasajoa kokeilemalla.

Kesäisin me käydään mahdollisuuksien mukaan välillä myös uimassa. Vedessä liikkuminen tekee todella hyvää erityisesti nivelille, mutta parasta on huomata kuinka hevonen nauttii !

Rankemman liikutuksen jälkeen minulla on tapana kylmätä hevosen jalat, ainakin jos ne ovat vähänkään turvonneet. Kylmäyksen lisäksi käytämme Back On Track -tuotteita (patjat jänteille, BOT -suojat kintereisiin), jotka yleensä jätän hevoselle yön yli. Olen kokenut vaikutuksen todella positiiviseksi, sillä jalat ovat käytön jälkeen aina täysin kuivat ja mahdolliset pienen pienet kireydet ovat jänteiden ylä- sekä alareunoissa vähentyneet huomattavasti. Linimenteistä käytän korkeintaan perus Arnikaa, sillä muiden tehosta en oikein ole vakuuttunut.

Kuten mainitsin, meidän tallillamme on puolipäivätarhaus. Normaalisti Nuutti ulkoilee yksin, mutta tarhakaveriakin olemme eräästä ponitammasta miettineet. Hokkikaudella heppa vain on melkoinen tuholainen jo itsensä sekä oman varustuksensa suhteen, niin en tiedä minkä näköistä yhteistarhaus talvella olisi....... Kesäisin otus onneksi pääsee laitumelle näin äkkiseltään laskettuna vajaan 10 hevosen laumaan, ja siellä se saa hillua aamusta iltaan, sekä välillä myös vuorokauden ympäri. Voi sitä onnea. Kesällä Nuutti yleensä viettää jossakin vaiheessa (tai parissa erässä) viikon tai kahden loman, jolloin työt unohdetaan ihan kokonaan.

Nuutin ensimmäisiä hetkiä laitumella vuonna 2012. Suu täyteen ruokaa ja sitten täyttä höökää kaikki kaverit morottamaan !

Nuutin ruokinnan olen pyrkinyt pitämään hyvin yksinkertaisena. Tällä hetkellä se syö kolme kertaa päivässä runsaan määrän kuivaa heinää sekä puolisen litraa kauraa kerrallaan. Kuivaa siitä syystä, että toinen etukavio mystisesti säilön (liian sokeripitoisen...?) vaikutuksesta leviää. Jos saisin itse päättää, ruokailisi hevonen vähintään neljä kertaa vuorokaudessa, mutta onneksi Nuutti on hyvästä ruokahalustaan huolimatta melko maltillinen syöjä. Se ei siis hotkaise heiniä napaan viidessä minuutissa, vaan ruokailee kaikessa rauhassa. Heinäverkkoa olemme joskus karsinaan miettineet, mutta haluaisin hevosen ennemmin syövän ruokansa maan tasalta. Laiduntaminen on ihan parasta. Tallin puolesta suoritettavan ruokinnan lisäksi annan Nuutille yleensä ratsastuksen jälkeen pienen määrän heinää sekä sen perään lesepuuron, joka sisältää puolisen litraa lesettä, pari desiä pellavarouhetta, MSM -jauhetta, kalkkia, vitamiinit, elektrolyytit sekä muutaman porkkanan. Karsinassaan hevosella on aina suolakivi (vähintään tavallinen, mutta yleensä kuitenkin Himalaya).

"Normaalien huoltotoimenpiteiden" (kengitys, raspaus jne.) lisäksi Nuutti saa säännöllisesti osakseen kireyksiä avaavaa kraniosakraaliterapiaa. Eritoten ristin sekä rintarangan takaosassa hitusen vinossa olevan okahaarakkeen alueet menevät hevosella suhteellisen herkästi lukkoon. Alkuun hoidon suoritti Pekka Kannus, mutta - kuten blogin lukijat varmaan suurimmaksi osaksi tietävätkin - alaa opiskelleena olen oppinut käsittelemään hevosta tällä menetelmällä itsekin. Etenkin viimeisin hoitokerta oli minulle varsin palkitseva, sillä ero Nuutin liikkumisessa oli sanalla sanoen valtava.

Nuutti meikän kranioitavana. Tässä vielä skarppina. Yleensä otus nimittäin on lopuksi ihan kuin rauhoitettuna... ;)

Jatkossa tulen hoitamaan Nuuttia kranion lisäksi tarvittaessa myös iilimadoilla, sillä hirudoterapeutin ammattiakin olisi tarkoitus jossakin vaiheessa ruveta harjoittamaan. Kyseessä on siis jo antiikin ajoilta käytössä ollut hoitomuoto, joka jälleen tasaiseen tahtiin kasvattaa suosiotaan maailmalla. Iilimadot erittävät verta imiessään yli 120 erilaista lääkeainetta, jotka mm. avaavat erilaisia tukoksia, sekä stimuloivat kehon immuunijärjestelmää toimimaan paremmin vieraita taudinaiheuttajia vastaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus hoitaa madoilla Nuutin oikean takasen etureidessä olevaa pientä lihaskireyttä, jota olen nyt kraniolla muutaman päivän välein pehmittänyt. Jatkossa on hyvä iskeä madot kiinni myös vaikka esim. mahdollisten nivelongelmien kohdalle sattuessa. Ainahan se on parempi, mikäli voidaan "turhat" piikitykset yms. luonnonmukaisemmalla hoidolla välttää. Sekä kraniosta, että iilimatohoidoista tulossa mahdollisimman pian tarkempaa postausta.

Tapoja ja mielipiteitä on monia, mutta tältä Nuutin arki tällä hetkellä näyttää. Se saa osakseen paljon rakkautta ja minulla on takanani aivan loistava tiimi sen hyvinvointia tukemassa. Hevosen olemuksesta paistaa onnellisuus, se voi silminnähden hyvin ja saan jatkuvasti (myös ammattilaisilta) kuulla siitä, kuinka se vaikuttaa huomattavasti ikäistään nuoremmalta. 17-vuotias papparainen on kuin pahainen kakara, täydessä terässä edelleen. Ja on toivottavasti vielä pitkään, jotta voidaan pitää kasapäin hauskaa jatkossakin... :) Tärkeintä hevosen omistamisessa on mielestäni se, että muistaa kuunnella hevostaan. Aina. Sillä - kuten olen täällä ennenkin sanonut - ne kyllä puhuvat kun niitä kuuntelee. Yhteinen kielemme vain on erilainen, ja sen tulkitseminen on ihmisen vastuulla.

Koko maailman rakkain pallomasi. Tämä on mun yksi ehdoton suosikki meidän yhteiskuvista kautta aikain :)

Haasteesta kiitokset Anniinalle ! Itse sysään tämän Aadalle, Erikalle, Essille, Sannalle ja Hennalle. Ohjeet voitte lukaista täältä: http://www.laukonhevoskuntoutus.com/2014/04/pidan-huolta-hevosestani-bloggaa-ja.html. Tehkää tänään mikäli haluatte ehtiä mukaan kilpailuun :)