Homma hanskassa, hanskat hukassa

Eilen eivät ratsastukset ihan menneet putkeen. Meillä piti olla koulutunti, mutta valmentajamme ei ehtinyt paikalle ennen kuin ratsastuskoulun tunnit jo hengittivät niskaan, joten siirsimme oppituokion huomiseen ja painelimme Hannan kanssa itsenäisesti ihania hirviömäisiä hevosiamme tuuppailemaan. Tai miksikä sitä nyt kutsua. Kun kumpikin kaviokas juoksentelee täyttä päätä ympäri maneesia jokaista seinää, nurkkaa ja nukkapalleroa kyttäillen. Hanna kuvaili meidän harjoituksemme osuvasti sanoin: temponvaihteluita, vaihtoehtoina moodit "liian kovaa" ja "täysin hallitsemattomasti".

Ihan kamala kuva, mutta kertoo eilisestä aika paljon... Tässä pyysin sulkua käynnissä uraa seuraten, mutta Nuutilla oli muuta mielessään. Pikkuravia sekä takasilla kummallisia tasajalkaloikkia. Suukin on levoton kun tasaista tuntumaa ei ole...

En muista milloin Nuutti olisi viimeksi noin ylikierroksilla käynyt. Se korskui, loikki ja juoksi altani minkä ehti. Ainoa lohduttava tekijä oli se, että Hanna tosiaan tunsi oman ratsunsa selässä ihan samanlaista epätoivoa ja pystyimme yhdessä naureskelemaan onnettomalle suoriutumisellemme. Edes käynnissä en saanut Nuuttiin minkäänlaista otetta ja tahti meni jännittyneisyyden vuoksi niin passiksi, että ihan olisin voinut luulla aidolla kamelilla ratsastavani. Tältä se meidän meno tiivistettynä varmaan näyttikin:

(ainoana erona se, että meillä tuo muovinen laatikko oli ainoastaan Nuutin mielikuvituksen tuotetta...)

En tiedä miksi homma ei eilen luistanut lainkaan, mutta veikkaisin edellispäivän talutusvapaalla olleen osuutta asiaan. Virtaa tuntui yksinkertaisesti olevan liikaa, minkä vuoksi keskittymiskyky lähenteli nollaa. Koko ratsastuksen ajan keskityin ainoastaan vakaan istunnan saavuttamiseen ja hevosen rauhoittamiseen. Itse liikkeen laadussa ei varsinaisesti suurempaa vikaa ollut, mutta liian kovan vauhdin myötä tahti meni pätkittäin epämääräiseksi ja olemuksesta puuttui rentous. Siitä ei ollut aluksi tietoakaan. Pidättäessä sorruin välillä luomaan liikaa painetta kädellä, mikä sai Nuutin protestoimaan tuntumaa pakenemalla. Se on suustaan todella herkkä, eikä normaaliolosuhteissakaan siedä minkäänlaista ohjassa roikkumista, niin voitte kuvitella minkälaiset herneet se eilen muutamaan otteeseen nenäänsä veti. Tavallaan pitää kyllä olla kiitollinen, sillä parempaa kriitikkoa en omalle kädelleni (sekä ratsastukselle ylipäänsä) voisi kuvitellakaan.

Nuutti ja Nuutin omatoimiset vaihdot kesken vastalaukan.

Jes, viimeinkin vähäsen rennompana. Suukin rauhoittui loppua kohden ihan hirmuisesti.

Siinä vaiheessa kun sain hevosen oikeassa laukassa yhden pitkän sivun ajaksi tasaiselle tuntumalle ja siirtymään raviin maltillisesti istuntaani kuunnellen, päätin lopettaa. Olimme molemmat jo melko väsähtäneitä joten jatkaminen olisi ollut suorastaan tulella leikkimistä. Huomenna painellaan näin kevyemmän välipäivän jälkeen valvovan silmän alle ja toivotaan menon olevan hieman rauhallisempaa... :) Oikein hyvää viikonloppua kaikille !