Kerran estehevonen, aina estehevonen

... ainakin Nuutin kohdalla otsikon väittämän voi täysin epäröimättä allekirjoittaa. Viime vuosien aikana säännöllinen hyppääminen on erinäisistä syistä hieman jäänyt, mutta Nuutti tuntuu kerta toisensa jälkeen olevan aivan samassa iskussa kuin nuoruusvuosinaan. Se oli tänäänkin niin liekeissä, että olisi taatusti hypännyt vaikka vuoren yli mikäli olisin niin pyytänyt.

Harmi, että itse roikuin matkassa kuin ensimmäistä kertaa hevosen selkään heitetty apina. Nuutti teki maailman pienimmille ristikoillekin sellaisia loikkia, että huhhei... vähän tuli äitiä ikävä. Ensimmäisillä pompuilla onnistuttiin villitsemään eräs toinenkin hevonen, ja Nuutti päätti sen seurauksena pistää entistä ranttalimmaksi (voiko noin sanoa...?) päästämällä ilmoille melko tyylikkään pukin. Onneksi kentän keskellä seisonut kameramies-Linda sattui eteen niin, että riekkulipellen oli pakko vetää liinat kiinni ennen kuin ehdin rakkaan Prestigeni hyvästelemään.

Ihan noin voimakkaaseen ponnistukseen en tosiaan ollut varautunut...

Kohta lähtee...

Viaton ilmekin vaihtui "nyt mä rupeen riehuu" -naamaan.

Ja Linda räpsii viimeiseen saakka, aikamoinen... !

Muutaman kerran lävistäjälinjalle rakentamaani yhden askeleen sarjaa hieman liian vauhdikkaasti tultuamme päätin ratsastaa sisään ravissa. Tällöin pääsin tuomaan hevosen esteille kevyellä tuntumalla ja ratsastamaan eteen pelkän ohjassa roikkumisen sijasta. Nuutti raasu, niin täynnä intoa ja sitten joku tyhmä vaan selässä jarruttelee...

Itse hypyt olivat tänään kyllä järjestäen todella hyviä, vaikka eihän Nuutin kokoisen kaverin tarvitse noin minikokoisille esteille edes kummemmin hypätä. Ehkä juuri tästä syystä heppa veti omatoimisesti vähän korkeamman kautta, heh. Olemme hypänneet "kunnolla" viimeksi joskus kesällä, kaulanarun kanssa (mistä pitääkin pistää postaus julkaisuun...), joten on enemmän kuin ymmärrettävää että imua riittää. Nuutti rakastaa tätä touhua kuin hullu puuroa ja toivonkin hevosen nyt pysyvän hyvässä treenikunnossa, jotta pääsemme ottamaan estepuuhat osaksi ohjelmaa ainakin parisen kertaa kuukaudessa. Mielellään useamminkin !

Ihanaa kun Nuutin laukka vain paranee paranemistaan !

Verryttelyä maapuomilla.

Tämä oli pakko julkaista kun ollaan kerrankin niin edustavia ! Paras kuva meistä ikinä ;)

"Äiskä älä himmaa tuol on toinen risu edessäpäin !"

"Ei räkä miten säälittäviä esteitä !"

Nonni, jopa normaali pikkuloikka viimein !

Loppulaukoissa oli taas vaikea rauhoittua.

"Mä kuulkaas syön nää ohjat poikki niin äiskä ei voi seuraavaks yhtään jarrutella !"

Tämän päivän loikat jäivät todella kevyiksi ihan siitä syystä, että huomenna meillä on koulutunti ja edessä on muutenkin vähän normaalia rankempi loppuviikko. Toistaiseksi pyrimme kuitenkin joka tapauksessa hakemaan sopivaa rytmiä melko pienillä esteillä, sillä tällöin hevosen on luonnollisesti tarpeen vaatiessa helpompi korjata ratsastajan virheitä. Nuutillehan (kuten aika monille muillekin hevosille) joku reilu metrinenkin on vielä aika helppo nakki, mutta itse kaipaan lisää varmuutta ensin pienemmillä. Ensi viikolla en varmaankaan HIHS:in vuoksi hyppelemään ehdi, joten seuraava kerta menee vähintään parin viikon päähän. Sitten voisikin kyhätä jonkinlaista pientä rataa... !

Kuvista ja avusta suuret kiitokset estemestari Lindalle !
Hyppäättekö te säännöllisesti?