Minilomalla

Ensimmäinen viikonloppu pitkiin aikoihin, kun en käynyt tallilla lainkaan. Siitä tulee aina vähän huono omatunto vaikka tiedän, että Nuutti pärjää kyllä. Se saa ulkoilla kavereiden kanssa aamusta iltaan ja tallin omistaja huolehtii siitä - kuten jokaisesta muustakin hevosesta - kuin omastaan. Se ei tarvitse minua samalla tavalla kuin ennen. Tästä huolimatta tuntuu väärältä ajatella, etteivätkö yhteiset hetket merkitsisi sille(kin) edelleen yhtä paljon kuin aiemminkin. Vanha herra on silminnähden iloinen aina kun nähdään. Se jättää heinäpaalin taakseen ja parhaassa tapauksessa laukkaa vastaan hippulat vinkuen. Tällöin yritän huitoa käsillä ja huudella soo hoo prrr, mutta Nuutti korkeintaan kiihdyttää. Se kiehnää, pusuttelee ja vaatii rapsutuksia. Välillä sieraimet värisevät pienen hörinän johdosta. Kävelylenkkien ja harjausten jälkeen takaisin laitumelle päästessään otus yleensä jää portille pällistelemään. Jos menen vielä talliin, se on saattanut kääntyä ja kävellä ruokintapaikalle, mutta ääneni kuullessaan se nostaa päänsä ja tulee portille vielä kerran. Toisinaan sydämeni meinaa särkyä kun kävelen autoon, käynnistän sen, käännyn ja pois ajaessani näen taustapeilistä kuinka suurikorvainen läsipää yhä katselee perään. Voitte vain kuvitella miten hyvän makuisia herkkuja mulla täytyy olla!

Oli miten oli, lauantaina lähdimme Noonan kanssa pienelle minilomalle Tallinnaan. Nautittiin hyvästä ruuasta, alennusmyynneistä ja kierroksesta aina yhtä kauniissa Vanhassakaupungissa. Mukulakivikadut, entisaikain uljas arkkitehtuuri sekä toinen toistaan suloisemmat putiikit saavat sisäisen historiafriikkini heräilemään. Toisinaan kaipaan takaisin koulunpenkille keskiajasta lukemaan. Kylmä tuuli piti meidät aika hyvin liikkeessä ja kameran laukussa, mutta onneksi kännykälläkin sai muutamia ihan kivoja kuvia.

1. Kiitos maisemahytistä! 2. Onneksi peilissä sentään on hyvät näkymät! Hehe. 3. XPRS:llä on edelleen sukkakuusi pystyssä ♥ Päästiin Noonan kanssa vähän järkkäilemään sitä ennen Tax Freen aukeamista. 4. Niiiiin hyvää lehtipihviä laivan Delissä, ah! Tätä on pakko saada seuraavallakin reissulla.

1. Tallinnalaisella takapihalla. Toiset oikoreitit vaan on parempia kuin toiset. 2., 3. & 4. Ihanaa vanhaakaupunkia.

Ulkoilmasta paettiin ostoskeskusten lämpöön shoppailemaan. Löysin Stradivariuksesta itselleni ihanan mekon sekä toppaliivin, joista maksoin yhteensä alle 40 euroa. Ei paha! Liivi sopisi hyvin meidän erääseen estehuopaan, heh, mitä olisikaan heppatyttö ilman silmissään kiiluvia kuvia heppasen kassa mätsäävistä varusteista...?

Seuraavalla kerralla yritämme ehtiä kiertelemää ne liikkeet mitkä nyt jäivät välistä, kuluttamaan enemmän aikaa nähtävyyksiä kuvaillen sekä löytää Tallinnasta tai sen läheisyydestä heppatarvikekaupan. Mikäli joku tietää kivan, niin saa avata suunsa! Paluumatkalla takaisin koto-Suomeen viihdyttiin Viking XPRS:n Dance Pavilionissa hedelmäistä smoothieta ryystäen sekä hulvatonta karaokea kuunnellen. Meinasin huijata shoppailleeni laivalta ainoastaan karkkia, kunnes muistin, että espanjalainen roseeviini Sangre de Toro oli tarjouksessa ja sorruin adoptoimaan pullon. Mutta vain koska se oli espanjalainen ja kaunis. Ja maksoi piru vie 4 euroa, eli oli käytännössä puoli-ilmainen.

1. Siihen sopi mun kynsilakkakin! 2. Kertokaahan hei viisaat, eikös meidän olisi tämän tuloksen johdosta pitänyt voittaa 2€?? Kun on kolme sydäntä samalla rivillä. Eipä voitettu mitään :( 3. Minionpehmoja! Tuhlasin euron ja yritin onkia yhden. Sain täydellisen osuman, mutta eihän toi tyhmä otin mitään saanut nostettua. Olisin halunnut antaa pehmon masiinan vieressä haaveilleelle pikkutytölle. 4. Suorastaan syntisen hyvää smoothieta. Meinasi muutaman kerran pärskähtää nenästä ulos siinä karaokea kuunnellessa.

Huomenna koittaa taas arki ja iltasella vien Nuudelille pari tuliaisomenaa. Toivottavasti se ei näytä hapanta naamaa kun ei ole muutamaan päivään päässyt riepottelemaan mammaa pitkin pöpelikköä. Viime maastoreissulla herra ihan pokkana ponnahti komealla tasajalkaloikalla tieltä ojan yli noin kainaloihin saakka ulottuvaan hankeen ja kiskoi narua sillä seurauksella, että pääsi irti. Koomisinta oli, että hanskani jäi kiinni kädensijaan ja näytti puristavan sitä tiukasti edelleen, vaikka otetta ei tietenkään enää ollut. Siinä sitten puoliksi rähmälläni, pipo silmillä ja lunta takin sisässä kaivelin heppanameja taskuista ja näin kuinka Nuutti seilasi kiinni antamisen sekä karkaamisen välillä. Viimein ahneus onneksi voitti ja karvainen turpa kurotti kättä kohti niin, että saatoin toisella napata kiinni narusta. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja onni on mitkäpä muutkaan kuin ne sairaan hyvät heppanamit.

Hölmö herkkusuu ♥

Mitä parasta alkavaa viikkoa kaikille!

Kiinnostaisikohan teitä muuten katsella mahdollisia puhelimentyhjennyspostausta/-postauksia, vaikka niissä ei välttämättä heppakuvia juuri ole?