Uusi viikko, vanhat aiheet

... tarkemmin sanottuna hieman tilannepäivitystä tähän olkipellettiasiaan. Viime viikolla julkaisemani postauksen jälkeen olen tarkkaillut Nuuttia sekä sen käytöstä pellettien suhteen. Papanat maistuvat edelleen, vaikka ne on etikoitu ja potkiskeltu piiloon vanhan kuivikkeen alle. Lisäksi hevonen syö innolla myös jo sitä hajonnutta möhjöä. Sen puputtaminen ei tietenkään ole pellettipapanoiden lailla yhtä riskialtista, mutta ei nyt välttämättä kovin suotavaa sekään. Ihan jo senkin vuoksi, että karsinasta ei tahdo löytyä puhdasta kuiviketta lainkaan...

Perjantaina Nuutti oli käytökseltään normaalia vaisumpi. Periaatteessa ihan iloisen oloinen (ulkopuolinen tuskin olisi kiinnittänyt minkäänlaista huomiota), mutta Nuutiksi vaisu. Yleensä se on yksi viimeisimmistä sanoista, millä tuota otusta kuvailisin. Mittasin kuumeen ja ihmettelin, kunnes loimen riisuessani huomasin mahan olevan ihan pinkeä ja Nuutin hakeutuvan seisomaan mieluiten takajalat hieman normaalia taaempana kuin paineen tunnetta helpottaakseen. Itku meinasi päästä viimeistään maneesissa, kun hevonen oli niin jähmeä ratsastaa. Tuntui kuin se olisi ollut ihan kipsissä koko kropastaan. Hyvin äkisti "tuuppaamisen" lopetinkin, ja siirryin satulasta maan kamaralle heppaa taluttamaan.

Nuutin karsinaan olikin ilmeisesti juuri samana päivänä tuotu taas uutta pellettiä, josta uskoakseni suurin osa oli jälleen kerran syöty. Mitään ähkyä ei siis ollut (Nuutti kakkasi normaalisti, mahan äänet kuuluivat jne.), mutta kovin epämiellyttävä se on se turvonnutkin olo. Kuvitelkaahan kun itsekin vetäisitte kuvun täyteen pullaa (sekä päälle vielä vähän vettä) ja lähtisitte sitten lenkille. Ei välttämättä kovin kepeästi askel kulkisi, eihän...?

Senkin söpö poika, pitääkö sun aina olla niin ahmatti !

Perjantaisten, hyvin pikaisten ratsastusten jälkeen marssin tallin omistajan puheille toistamiseen. Sain edelleen vastaukseksi vain, että ei se voi yhtäkkiä ruveta oireilemaan ja katsellaan tilannetta. Yritin tuloksetta kertoa, että eihän tämä "oireilu" ole mitenkään yhtäkkiä alkanutkaan, vaan olemme jo pidemmän aikaa miettineet miksi Nuutti on niin lihava ja toisinaan turvonnut. Kun syy ongelmiin on viimein löytynyt, en haluaisi enää katsella, vaan tehdä muutoksia. Jos hevonen on iloisena syönyt pellettejä ties kuinka kauan, ei se sitä yhtäkkiä lopeta. Ei, vaikka kuinka katselisimme.

Olen nyt puhunut tästä ongelmasta muutamien hevosalan ammattilaisten kanssa, ja saanut heiltä kovin yhtenäisen mielipiteen: kuivike vaihtoon, ehdottomasti. Tämä kun oletettavasti vaikuttaa tosiaan paljon myös Nuutin liikkumiseen, varsinkin pidemmän päälle kun hevonen joutuu jatkuvasti hieman jännittäen painelemaan. Se vetää väkisinkin paikat jumiin ja tekee hiljalleen tyhjäksi suuren osan siitä työstä, mikä ollaan Nuutin kuntoon saamiseksi tehty.

Eihän siinä edes ole mitään järkeä yrittää ratsastaa ja treenata hevosta, jonka kohdalla tietää, ettei se todennäköisesti sillä hetkellä pysty parhaaseen suoritukseensa. Menee ilo koko touhusta. Ja hyvähän tässä on yrittää Nuuttia laihduttaakaan, kun se syö loputtomaan mahaansa kaiken kuivikkeensa. Tähän lihavuusongelmaan kuulinkin hyvän ratkaisuehdotuksen: "vähennä sen heinää". Siis mitä? Meinasin valehtelematta kysyä täräyttää, että ethän ole tosissasi? Heinän vähentäminen ei ongelmaa poista, vaan korkeintaan lisää sitä.

Tämän syömisprobleeman lisäksi olkipelletti aiheuttaa meidän kohdallamme päänvaivaa toisellakin saralla. Nuutilla kun tosiaan on lievää sädemätää, jonka havaitsin ensimmäisen kerran yli vuosi sitten, muutama kuukausi kuivikkeen vaihdon jälkeen. Koskaan ennen (turpeen aikana) meillä ei moista ongelmaa ole ollut. Aluksi uskoin sädemädän johtuvan huonosti putsatusta karsinasta (sillä sitä se välillä oli), mutta nyt tajuan, että ainakin osaksi syy on varmasti myös tässä etikalla kastelussa. Luulin ties kuinka pitkään, että etikka laitetaan pelletteihin suihkuttamalla, mutta systeemi onkin erilainen. Käytännössä karsinaan kipattujen pellettipapanoiden päälle siis kastelukannulla kaadetaan etikkaa + vettä. Tämä tietenkin jättää pohjan märäksi, mikä taas edesauttaa sädemädän leviämistä.

Tässä pellettiaikakauden keskivaiheilla (kesällä siis) sädemädän tilanne meni melko hyväksi, eli säteet olivat suhteellisen kuivat ja siistit. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että kesällä Nuutti tosiaan vietti aikansa hyvin suureksi osaksi laitumella (kaikki päivät ja välillä öitäkin), sekä osittain ehkä siitä, ettei pellettejä aina etikalla kastella. Säteet ovat oikeastaan kesänkin jälkeen olleet aika ok, kunnes juuri eilen huomasin tilanteen taas hieman huonontuneen.

Kuva tältä päivältä.

Turhauttaa. Eniten se, etten koe tätä tallin suunnalta otettavan oikein vakavissaan. Se harmittaa, sillä kyseessä on kuitenkin mulle hyvin rakkaan eläimen hyvinvointi, minkä eteen tehdään jatkuvasti paljon töitä. Eilen äitini soitti tallille ja jo puhelun kestosta päättelin, ettei ihan täysin yhteisymmärrykeen asiassa päästy edelleenkään. En vain oikein käsitä miksi tämä tuntuu näin hankalalta, kun turvetta edelleen tallillamme osalla hevosista kuitenkin käytetään.

... ja ennen kuin joku ehtii kertomaan, että turvetta on hankalampi saada, niin tiedän sen. Hankalampi, muttei kovin hankala kuitenkaan. Olen jututtanut muutamaa omaa tallia pitävää henkilöä, jotka ovat kertoneet, että turvetta oli yhdessä vaiheesa vaikea saada (minkä vuoksi suuri joukko talleja tähän olkipellettiin vaihtoikin), mutta tilanne on nyt toinen sillä nostolupia on uusittu.

Mitenkä siis tästä edetään? No... riippuu mistä roikkuu. Ilmeisesti tallin omistaja ei sanonut äidille oikein juuta eikä jaata juuri mihinkään, mutta ehdotti lopulta josko Nuutille kärrättäisiin hajonnutta kuiviketta jonkun muun / muiden karsinasta. Tämä on toki askel parempaan, mutta ei ehkä avain ongelmien ratkaisuun kuitenkaan. Tästä syystä meinataan nyt itse ottaa yhteyttä turpeen toimittajiin ja vertailla heidän hintojaan. Sillä mikäli tämä uusikaan kuvio ei toimi (lähinnä siis näen silmissäni mielikuvan karsinasta, joka on alati likainen ja jossa kuiviketta ei koskaan ole tarpeeksi...), emmekä tallin puolesta saa Nuutille turvetta, joudumme kaiketi hankkimaan sen omakustanteisesti. Äitini tätä jo eilen puhelimessa ehdotti (ts. kysyi, että mitä jos turvetta lähtisi itse hommaamaan?), mutta tallin omistaja haluaa nyt ensin kokeilla tätä hajonneen olkipelletin käyttöä. Tällä linjalla menemme siis toistaiseksi, ainakin hetken.

Huh mikä määrä tekstiä tulikin taas rustattua, pahoittelen etten osannut paremmin tiivistää... Nuutti oli vielä lauantaina hieman nuutuneen oloinen (liian rauhallinen Nuutiksi !), mutta sunnuntaina jo kuulemma huomattavasti parempi. Itse en silloin tallille ehtinyt, mutta eilen vastassa oli kyllä todellakin selkeästi pirteämpi poninen ! Paineli sellaista höökää pitkin maita ja mantuja, ettei meinannut mamma perässä pysyä... :) Palailen ratsastuskuulumisten kera kunhan olen taas paremmin ehtinyt heppaa tunnustelemaan. Huomenna jatkuvat myös meidän lauantaina alkaneet opiskelut (itsenäisestihän siis olen treenaillut ahkerasti joka päivä !), joten siitäkin kertoilen sitten enemmän... ;) Moikkamoii !