Voihan olkipelletti

Meidän tallilla on olkipellettikuivitus. Siihen vaihdettiin turpeesta reilu vuosi sitten. En kokenut sen olevan ongelma, vaan oikeastaan näin olkipelletin oikein mukavanakin vaihtoehtona. Pari päivää sitten kuitenkin huomasin Nuutin ihan surutta popsivan karsinaansa kipattua pellettikasaa. En tiedä onko hevonen harrastanut tuota pitkäänkin, tai jopa aina, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun asian huomasin.

Olen ollut melko luottavaisin mielin sen suhteen, etteivät hevoset pellettipapanoita juuri syö. Niitä ilmeisesti käsitellään valmistusvaiheessa vähän merkistä riippuen esim. kasviöljyllä tai mm. etikoidaan, minkä pitäisi jättää pellettiin epämiellyttävä maku ja näinollen estää syödyksi päätymistä, mutta olen kuitenkin nyt lukenut ja kuullut, että kaikkia eivät nämäkään toimenpiteet hillitse. Nuutti ilmeisesti kuuluu tähän porukkaan. Se on niin ahne, että näkee kaikkialla ympärillään ruokaa. Ruokaa siellä, ruokaa täällä. Ihanaa kun joku on kipannut karsinaan taas puoli kottikärryllistä herkullista olkipellettiä !

Soitin maanantaina tallin omistajalle ja kysyin mahdollisuudesta vaihtaa turvekuivitukseen. Sitä käytetään edelleen muutamilla muillakin (lähinnä allergisilla) tallimme hevosilla. Sain vastauksen, että mieluusti ei vaihdeta, sillä turvetta on hankalampi saada jne. minkä ymmärrän hyvin, mutta mikäli runsaskaan etikoiminen ei meidän ongelmaamme auta, niin en tiedä jääkö käteen muita vaihtoehtoja... :(

Pellettien vähäinen syöminenhän ei varsinaisesti mitenkään epäterveellistä tai vaarallista ole, ja usein näkeekin hevosten niitä "mupeltavan" (eli ottavat suuhun ja tiputtavat sitten valtaosan pihalle), mutta Nuutti tosiaan syö papanoita kuin mitä tahansa eteensä kannettua ruokaa. Maanantaina etikoin hevosen karsinan niin runsaasti, että hyvä kun en itse sinne kastelukannuni kanssa tukehtunut, mutta Nuudeli näytti pellettiä hamuilevan edelleen. En oikein osaa sanoa ryhtyikö heppanen niitä yhä ihan kunnolla syömään, sillä sen huomio kiinnittyi siinä vaiheessa vähän muualle - tarkemmin sanottuna iltaruokien odotteluun. Seuraavana päivänä tallille mennessäni oli karsinassa jäljellä enää hajonnutta kuiviketta, enkä tiedä olivatko kaikki loput pelletit sitten tosiaan hajonneet vanhojen sekaan vai kenties päätyneet Nuutin masuun iltaheinien jatkeeksi.

Selvisipä tässä muuten samalla luultavasti syy siihen, miksi hevonen on niin lihavassa kunnossa. Olen miettinyt sitä viime viikkojen aikana enemmän kuin runsaasti, sillä Nuutti ei tosiaan koskaan ennen ole näin läskinä ollut. Ei varmaan edes kesäisin laidunlomien aikaan. Eikä silloin kun se lähes vuoden oli poissa käytöstä jännevammansa vuoksi. Nuutin kanssa on aina ollut helppo pitää paino sekä lihavuuskunto sopivana, ja tarpeen vaatiessa se on hyvin pienillä muutoksilla lihonut tai laihtunut haluttuihin mittoihin.

"Joo hauku vaan läskiks siellä ! Etpä taida kuule itekkää ihan missään missin mitoissa olla !!"

Syksyllä ennen olkipellettiin vaihtamista hevonen laihdutti laidunkilonsa tasaisessa treenissä niin hyvin, että se piti pistää hetkellisesti lihotuskuurille. Talven aikana kerättiin massa takaisin, ja sitten kesällä sitä rupesikin taas olemaan melko runsaasti. Pienten sairaslomailuiden johdosta olemus pysyi pyöreänä melko pitkälle syksyyn, mutten juuri huolestunut, sillä oletin painon kyllä putoavan treenin lisääntyessä. Niin ei kuitenkaan ole käynyt. Olen ihmetellyt miten hevonen on kuin rantapallo, vaikka se kuitenkin liikkuu päivittäin ja tälläkin hetkellä hyvin samankaltaisella viikko-ohjelmalla mikä meillä on ollut käytössä jo monen vuoden takaa. Vaan eipä ihme jos otus napsii napaansa olkipellettiä sitä mukaa kun sitä karsinaan kärrätään.

Sen lisäksi, että olki lihottaa, aiheuttaa pellettien ahtaminen toisenkin terveysriskin nimeltään ummetusähky. Pelletit turpoavat mahassa kokoonsa nähden moninkertaisiksi ja sisältävät runsaan määrän sulamatonta kuitua, jota elimistö ei välttämättä pysty käsittelemään. Mun pitää siis nyt yrittää tarkkailla syökö Nuudeli papanoita runsaan etikoinninkin jälkeen ja jos kyllä, niin puhua tallin omistajan kanssa uudemman kerran. Mitään mahaongelmia kun en todellakaan haluaisi kohdata...

Mitä kuiviketta teidän tallillanne käytetään ja minkä olette kokeneet eri kannoilta mukavimmaksi? Onko muilla ilmennyt olkipelletin kanssa samanlaisia ongelmia? Tai ehkäpä jopa allergiaa tms.? Olisiko teillä ehdottaa tököttiä millä käsitellä olkipelletti syömisen estämiseksi?