Vieläkö on villihevosia

Sunnuntaina meillä oli irtojuoksutuspäivä, ja varsin lämpimästä sekä ennen kaikkea painostavasta ilmasta huolimatta heppa jaksoi rallitella yllättävän runsaasti. Päädyin villimpien loikkien jälkeen otusta jopa vähän rauhoittelemaan, jottei ihan ylikierroksille menisi. Nuutti onneksi kuuntelee myös maan kamaralla kökkivää ihmistä todella hyvin, se tietää milloin sitä vaaditaan ottamaan iisimmin vaikka virtaa vielä piisaisikin. Siinä(kin) mielessä erittäin mukava juoksutettava.

Pienen formuloinnin jälkeen käytiin vielä maastossa kävelemässä ja lopuksi paineltiin pellon reunalle vihreää mussuttamaan. Nuudeli vaikutti aika elämäänsä tyytyväiseltä pieneltä hevoselta. Eilen tehtiin vähän töitä kentällä, ja tänään hölkkäiltiin maneesissa. Ratsastuksista ei ole kuvia, mutta juoksenteluista sitäkin enemmän, joten niitä tähän... !

"Vai että juosta pitäis?"

"Mä vähän vaan lämmittelen alkuun !"

"Okei noni nyt kuulkaas lähtee !"

"Vitsi mä oon makee ku kaarran täältä tälleen !"

PUUH.

Ette arvaa kuinka mun sydän itki verta kun tajusin että tää kuva on epätarkka... Buhuu, pieni kaunis heppani mun.

Eivätkä ne tarkennusvammat edes jääneet siihen... :( Olen sukka.

"Syö Sofia kuule hiekkaa !!"

Ja tanner tömisee kuin olisi kokonainen norsulauma tulossa.

"Norsut sulla on pöksyissäsi !"

"Mähän olen kuin maailman ketterin antilooppi konsanaan !"

"Syököhän pienet vihreät miehet myös antilooppeja ?!"

Tässä vaiheessa pyysin heppaa hiljentämään. Soooseli sooo.

Välillä se osaa olla niin tavattoman viisaan näköinen... ♥

Suloinen pölkkis !

P.S. Edellisen postauksen arvonta on päättynyt ja onnetar suosi tällä kertaa Elliä ! Onneksi olkoon, sinuun otetaan yhteyttä sähköpostitse :) Kiitokset muuten kaikille osallistuneille sekä muutamille muillekin kivoista ideoista mahdollisten tulevien tapahtumien suhteen, vien nämä eteenpäin !