Nuutti ja Aada esteillä

Maanantaina oli viimein se päivä, kun saimme Aadan kanssa aikataulumme sopimaan ja pääsimme toteuttamaan jo hyvän aikaa puheissa olleen kuvion: Nuutti + Aada + esteet. Olin tästä melko innoissani - samoin kuin se Nuudeli, joka edeltävänä yönä unikuvissani kirmasi. Helsingin Jäähallin verryttelyalueella, juoksutusliinassa, valmistautumassa World Cuppiin. Aada oli nukkunut pommiin ja olin vaarassa joutua itse selkään, kunnes... ! Herätyskello soi ja palautti todellisuuteen. Huh, kaikki kunnossa, nou hätä. Melkoisia painajaisia sitä joutuukin välillä vaarallisessa tiedottomuuden tilassa katselemaan........

Kasasimme Aadan kanssa maneesiin pienen, viiden esteen radan, johon kuului kentän toisella pitkällä sivulla ollut suhteutettu pysty - okseri (ensin n. 17,5m etäisyydellä, sittemmin hieman pidennettynä viidelle askeleelle), diagonaalille sijoitettu pysty, jolta pääsi neljällä / viidellä suoran suhteutetun pystylle, sekä toisella pitkällä sivulla yhden laukan sarja kavaletti - okseri. Aadan viimeistellessä rataa nousin Nuutin selkään tunnustelemaan sen liikkumista (hysteerinenkö...) ja verryttelemään hieman. Itsehän tosiaan olen yli viikon verran ollut ihan kamalassa räkätaudissa enkä oikein vieläkään ole kunnolla tervehtymään ehtinyt, joten juuri enempää en varmaan olisi jaksanutkaan... Nuutti liikkui kuitenkin viime viikon kevyemmästä jaksosta huolimatta ihan hyvin, joten mukavilla mielin saatoin luovuttaa iloisen ratsuni vierailevan tähden kätösiin.

Koska Aada ei ennen ole Nuutilla ratsastanut, tsekkaili hän luonnollisesti heppasen nappuloita ensin hetkisen sileällä, ja siirtyi sitten pikkuesteiden pariin. Suhteutetun väliä tosiaan muuteltiin matkan varrella hieman jotta okserille saatiin helpommin sujuva lähestyminen, sillä hetkittäin Nuutti kävi vähän vahvaksi. Se jätti pokkana Aadan pidätteet melko lailla huomiotta ja karkasi pää taivaissa esteille omin lupineen, joten seuraavaksi mukaan napataan varmaan martingaali hieman kummankin tehtävää helpottamaan.

Pikku pullero elementissään.

Mä en kestä, miten joku voi olla noin söpö pieni patukka.

"Jos nää teidän esteet ei kohta nouse ni rupeen hyppää isommin ihan omatoimisesti !"

"Kuules Aadsu me mennään tolle esteelle just niin kovaa ku mä sanon !"

... ja lopputuloksena olikin sitten eräskin erittäin mielenkiintoinen tasajalkaloikka.

"Joo okei otetaan täl kertaa vähä iisimmin."

Kaiken kaikkiaan homma sujui kuitenkin varsin mukavasti. Aada varmasti omassa blogissaan kertoo enemmän, sillä mulla on päällimmäisenä mielessäni vain Nuutin suunnattoman iloinen ilme ("jee esteitä, tän mä osaan !") sekä kuskin taitava ratsastus. Loppua kohden Nuutti hieman väsähti, minkä huomasi siitä, että se kaipasi enemmän tukea jalalla. Aluksihan Aada heitti kannukset kokonaan pois, jottei vahingossakaan tahattomasti ajaisi hevosta enempää eteen, mutta lopuksi sai kuulemma jo ihan ratsastaa. Aada kuitenkin teki homman Nuutille viimeisissäkin tehtävissä mahdollisimman helpoksi, ja hevonen paineli korvat töttöröllä ihan loppuun saakka. Intoa olisi taatusti ollut vielä rutkasti enemmän kuin kuntoa... :)

"Vitsi mul on kivaa äiskä !!"

"Mee nostamaan niitä esteitä nyt heti !"

Tämä okseri oli lopuksi 110cm, näytti ihan sika isolta mun mielestä.......

Viuuu, lentsikka !

Tämän muutaman vuoden ajan jatkuneen erittäin epäsäännöllisen esteharrastelun jälkeen hyppääminen on kuitenkin ihan ehdottomasti palailemassa säännöllisemmäksi osaksi meidän arkeamme, ja kuntoa kohotetaan aluksi melko lyhytkestoisilla sekä runsaasti taukoja sisältävillä treenituokioilla. Maanantainakaan ei kovin runsaasti loikittu, sillä sen ns. "estelihaksiston" puuttuessa saattaa väsymys iskeä äkkiarvaamatta melko nopeastikin. Onneksi Aada osasi lukea Nuuttia todella hyvin ja tunsi milloin oli parasta lopettaa.

"Oisinhan mä vielä jaksanu koko radan vaikka kymmenen kertaa !"

Kuvat on tällä kertaa otettu Aadan kameralla (joka on varmaan noin tuhat kertaa omaani nopeampi...), joten muutamat samalta esteeltä olevat kuvat on otettu yhden ja saman loikan aikana - en vain osannut karsia kaikkia. Otosten laadusta kiitos mulle kun möhlin taas vaihteeksi asetusten kanssa, niisk. Aadsulle vielä suuuuuuri kiitos visiitistä - niin omasta kuin Nuutinkin puolesta - ja jos multa kysytään, niin ei taatusti jäänyt viimeiseksi kerraksi ! Heh. Mulla oli siellä kentän tasalla niin kivaa, että totesin omaavani ainesta oikein loistavaksi poniäidiksi taikka -mummoksi. Voisin vanhoilla päivilläni vallan hyvin toimia hevosen omistajana, sen lässyttävänä mammana sekä maastopilottina, ja katsella kun muut hoitavat treenaamisen.

... mutta toistaiseksi useampi päivä sivusta seuraajan roolissa saa kyllä sormet syyhyämään, heh. Onneksi päästään Nuutin kanssa huomenna taas parin viikon tauon jälkeen koulutunnille ja valmistautumaan ensi kuun seuranmestaruuksiin, jahuu !