Tilannepäivitystä naksuilun suhteen

Hui sentään, olen meinannut unohtaa meidän naksuiluharrastuksemme täällä blogin puolella ihan kokonaan ! Ensimmäisen postauksen jälkeen lupasin päivitellä teille Nuutin edistymistä, joten nyt taitaa olla korkea aika kertoilla vähän missä tällä hetkellä mennään.

En osaa yhtään sanoa kuinka monta harjoituskertaa meillä nyt on takana, sillä ihan joka viikko emme ole Lindan kanssa ehtineet harrastuksen parissa näkemään - kahden ihmisen aikataulun sekä hevosen viikko-ohjelman yhteen sovittaminen kun ei aina ole ihan simppeli juttu. Yksin en halua ainakaan vielä tätä tehdä, sillä toisen (naksutuskoulutuksen suhteen kokeneemman) näkemys asioista on taatusti merkittävässä roolissa Nuutin nopean kehittymisen suhteen, enkä halua sekoittaa pakkaa omalla sähläämiselläni.

Pullotempun kanssa olemme päässeet etenemään jo melko pitkälle. Nuuttihan oppi pullon kaatamisen todella nopeasti, eikä ongelmia kahden tai kolmenkaan kanssa ilmennyt. Pulleroiden etäisyyttä hevosesta sekä toisistaan pystyttiin jo toisena naksuilupäivänä lisäämään ja tämän jälkeen siirryttiin opettelemaan vihjesanaa "pullo". Välissä jätimme pullot parilla kerralla kokonaan talliin ja treenasimme alkeita muutaman muun tempun kanssa, mutta viimeksi päätimme lisätä hevosen bravuuriin hieman vaikeusastetta.

Ennen maan tasalla kaadettavana olleet pullot siirtyivät siis korkeammalle. Tässä vaiheessa otettiin mukaan hetkellisesti tuttu ja turvallinen naksutin, sillä tempun vaativuuden lisääntyessä pelkäsin vihjesanan olevan tavallaan "liian vähän" ja sekoittavan hevosta. Ensin yritimme saada Nuutin kaatamaan kohteet aidan tolpalta, mutta hevonen ei suostunut siihen millään. Se oli kiinnostunut kyllä, mutta kosketus jäi uupumaan vaikka pullon korkin päälle pistettiin porkkana (!). Kentän aidan alemmalta lankulta kaato onnistui, mutta tolppa ja ylempi lankku olivat ihan nou nou. Pähkäilimme aikamme mistä moinen oikein voisi johtua, kunnes tajusin; Nuuttihan on varmaan elämässään kerran jos toisenkin saanut liian läheistä tuttavuutta tarhan aitaan tehdessään pinen tällin. Sähköiskun. Hevonen ilmeisesti siis varoi tämän vuoksi. Näin ollen päätimme raahata kentälle muutaman kavaletti-sokeripalan ja siirtää pullon (teimme siis tosiaan ensin yhden kanssa) sen päälle.

Eli kun Nuutti kaatoi pullon sokeripalan päältä, tuli naks ja nami. Muutaman toiston jälkeen kasattiin päällekkäin kaksi sokeripalaa, jolloin pullo nousi kaadettavaksi lähes aidan korkeudelle. Ongelmia ei ilmennyt, joten aiemman epäonnistumisen syyn täytyi tosiaan olla aidassa. Onnistumisten jälkeen lisättiin kuvioihin ensin toinen pullo yhden sokeripalan päälle, sitten vielä lopuksi kolmas maan tasalle. Kahden pullon kanssa Nuutti pysyi laskuissa mukana ja kaatoi suurella itsevarmuudella molemmat, mutta kolmen kanssa se meni välillä sekaisin ja havitteli namia vaikka yksi oli kaatamatta. Yleensä näin tapahtui silloin kun se aloitti keskimmäisestä pullosta. Lopuksi saatiin kuitenkin pari todella hyvää onnistumista ja myös naksutin voitiin jälleen jättää pois.

Parhaasta onnistumisesta ei valitettavasti ole videota ja näidenkin laatu meni taas ihan puuroksi, mutta hei ! Sentään äänet ovat mukana tällä kertaa. Antakaa siis anteeksi kiljumiseni...... :D

(linkki videoon)

Muista tempuista ei valitettavasti ole videomateriaalia, mutta yritän muistaa napata seuraavilla kerroilla. Olemme aloitelleet mm. temppuja "tassu", kumarrus ja noutaminen. Tassussa meillä on tarkoituksenamme saada Nuutti nostamaan jalkansa ja laskemaan sen esimerkiksi edessään olevan hiirimaton päälle. Hevonen tajuaa paremmin että nimenomaan jalan ojennus on se mitä tempussa haetaan, kun kosketus mattoon tuo sille palkinnon. Myöhemmin matto jätetään naksun tavoin kokonaan pois.

Kumarruksesta voisin kertoa enemmän kunhan päästään vähän pidemmälle. Ensin pitäisi nimittäin saada kosketuskeppi jälleen paremmin haltuun, jotta sen voi viedä mahan alle niin että Nuutti haluaa palkinnon toivossa sitä tavoitella - samalla kumartaen. Voi olla, että koetamme seuraavaksi ottaa mukaan myös raipan (tms.), jotta pystyn homman edistyessä ottamaan hevoseen etäisyyttä, mutta kuitenkin neuvomaan sitä tarvittaessa pienellä kosketuksella. Haluan vielä painottaa, että meille raippa ei missään nimessä ole ikävä väline.

Tässä vaiheessa alkoi hämärtää, joten loput kuvat ovat hieman pimeitä ja värittömiä.

Noutaminen on temppuna sellainen, mitä en pahemmin ole koirien kanssa edes miettinyt. Suurin osa huiskahännistä suorastaan janoaa kyseistä puuhaa, ja ne myös yleisesti ottaen yhdistävät tiettyihin esineisiin liitetyt vihjesanat varsin helposti. Meillä esimerkiksi Vertti osaa noutaa pallon, kun sille sanoo "pallo". Se rupeaa saman tien etsimään, eikä luovuta ennen kuin löytää oikean kohteen. Hevonen on eläimenä hieman erilainen, se ei omista samanlaista viettiä. Nuutti kuitenkin on luonteeltaan erittäin utelias ja kaiken lisäksi vielä perso herkuille, joten uskon siitä vielä kuoriutuvan ihan kelvollinen noutaja... ;) Tarkoituksenamme on löytää esineitä jotka herättävät hevosen kiinnostuksen mahdollisimman vahvasti (tähän mennessä paras on ollut muovipurkki) ja palkita sitä sitten niiden räpläämisestä sekä nostamisesta. Vähitellen opetetaan, että kun esineen toimittaa ihmiselle, tulee palkkio. Tästäkin juttelen lisää kunhan tempun kanssa etenemme... !

Mikäli olen mielestänne unohtanut jotakin oleellista tai kenties onnistunut herättämään muita kysymyksiä naksutinkoulutukseen liittyen, niin laitelkaa ihmeessä kommenttia ! Vastailen enemmän kuin mielelläni - joko kommenttikentän tai kokonaan oman postauksen puolella :) Hyvää alkanutta viikkoa kaikille !